Hyvinvointivaltion tehtävä on pitää huolta niistä, ketkä huolenpitoa eniten tarvitsevat. Se tarkoittaa työttömiä, pakolaisia, köyhiä, lapsia, sairaita, vammaisia ja ympäristöä. Nykyhallitus (ja rehellisyyden nimissä myös edelliset hallitukset) ovat sen sijaan tehneet parhaansa tuhotakseen ihmisten elämän edellytykset.

Jos haluat tietää miksi talous on tärkeämpi kuin ihmiset, on seurattava rahaa eikä kuunneltava puhetta. Eli suomeksi: Follow the money.

Jotta valtio voi huolehtia perustehtävästään, sen tulee käyttää siihen rahaa. Tällä hetkellä hallitus ei tarjoa muuta kuin leikkausuutisia vuodenajasta toiseen. Se tarkoittaa että julkistaloutta pyritään jatkuvasti pienentämään, eikä lainaa uskalleta ottaa. Siksi mistään ei lyhyesti sanottuna tule mitään. Ihmiset köyhtyvät, sairaat sairastuvat ja lapset yskivät homeisissa kouluissa.

Ja nyt kuulolle: leikkaukset eivät tule loppumaan ikinä. Ne on kirjoitettu sisään nykyiseen poliittiseen järjestelmään ja NIIDEN KUULUUKIN OLLA SIELLÄ. Euroopan rahaliiton sopimukset (vakaus- ja kasvusopimus ja finanssipoliittinen sopimus) pitävät huolen siitä, että leikkauksia tulee jatkossakin. Ne allekirjoittamalla Suomi on sitoutunut talouskuripolitiikkaan, jossa alijäämä ei saa olla yli 3 prosenttia, eikä julkisvelka yli 60 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen.

Hallituksen talouspolitiikka pitää meidät lamassa, jolla perustellaan aina uudet leikkaukset ja pakkotoimet. Mitä enemmän leikataan, sitä vähemmän tavallisilla ihmisillä on rahaa. Mitä vähemmän ihmisillä on rahaa, sitä vähemmän he kuluttavat ja sitä vähemmän yritykset saavat rahaa. Mitä vähemmän yritykset saavat rahaa, sitä vähemmän he voivat palkata ihmisiä ja sitä enemmän meillä on työttömiä.

Talous ei leikkauksilla kasva, sen sijaan velka ja alijäämä kasvavat varmasti. Leikkauspolitiikalla taloussopimusten asettamat rajat ylitetään jatkuvasti. Siksi joka kevät kehysriihessä on edessä uusia leikkauksia sosiaaliturvaan, eläkkeisiin, kuntien valtionosuuksiin, koulutukseen ja terveydenhuoltoon. Valtionvarainministeri Petteri Orpon mukaan ensi keväänä tehdään jopa kahden miljardin uudet leikkaukset.

Ja nyt tullaan siihen, mitä vasemmisto sanoo tästä kaikesta. Ei tarpeeksi.

Vasemmistoliiton vaihtoehtobudjetissa perutaan hallituksen leikkauksia. Vasemmiston vaihtoehdot, kuten pääomaveroa koskeva verouudistus ja arvonlisäveron lasku, ovat oikeudenmukaisempia kuin oikeistohallituksen leikkaukset.

Silti niin kauan kuin leikkauspolitiikkaan pakottavia sopimuksia ei selkeästi vastusteta, leikkaukset ovat edessä joka vuosi. Silloin politiikasta tulee käänteistä juustohöylää. Jos koulutuksesta ei leikata, leikataan sitten vanhustenhuollosta. Näin yksittäisten leikkausten vastustaminen tai rahojen siirtäminen hallituksen raamin sisällä paikasta toiseen ei riitä.

On vaadittava enemmän. Vasemmistoliitolta odottaisi radikaalimpaa ulostuloa, sillä vaihtoehtobudjetissa mainitaan, kuinka ”kireä julkinen talous ja raamit julkisen velan määrälle sekä alijäämälle ovat kaventaneet hallitusten talouspoliittista liikkumavaraa.”

Mutta retoriikka ei näy vaihtoehtobudjetissa, jossa menojen ja tulojen suhde on sama kuin hallituksella. Kun vaihtoehtobudjetti ei kyseenalaista leikkauspolitiikkaa itsessään, se päätyy legitimoimaan sitä. Vasemmistoliiton vaihtoehto leikkauspolitiikalle on siksi pitkällä aikavälillä ainoastaan pehmeämpää talouskuria.

Vasemmiston neuvotellessa järjestelmän sisällä, tarjoavat rasistiset puolueet ja poliitikot ihmisille vaihtoehtoja vanhan korruptoituneen politiikan sijaan. Brexit ja Trump, say no more.

Nurinkurisesti oikeistopoliitikot ja taloususkovaiset virkamiehet näyttävät miten budjettikurista irrottaudutaan. Eurokriisin jälkeen talouskuri ei ole koskenut pankkeja eikä aseita.

Vaikka hallitus puhuu säästämisestä, se suunnittelee nytkin 10 miljardin asehankintoja lainarahalla. Se on noin viidesosa Suomen valtion budjetista.

Hallitukselta löytyy se röyhkeys mikä vasemmistolta tällä hetkellä puuttuu. Vasemmiston neuvotellessa järjestelmän sisällä, tarjoavat rasistiset puolueet ja poliitikot ihmisille vaihtoehtoja vanhan korruptoituneen politiikan sijaan. Brexit ja Trump, say no more.

Siksikin vasemmistolaisten puolueiden olisi uskallettava irroitella ja näyttää suunta, joka ei johda rasistiseen ja oikeistolaiseen politiikkaan. Ei ole vaikeaa tarjota ihmisille inhimillisempää vaihtoehtoa kuin mitä Marine Le Pen, Trump tai Halla-aho edustavat.

Vasemmistolaisen talouspolitiikan uusi tulokas, Feministinen puolue ei ole vielä muodostanut talouspoliittisia linjojaan. Puolueen ruotsalainen esikuva – Feministiskt initiativ – asettaa ihmisen, eläimet ja ympäristön talouden edelle feministisen talouspolitiikan ohjelmassaan. Tämän toteuttamiseen tarvittaisiin kuitenkin reipas irrottautuminen nykypolitiikan reunaehdoista.

Puolue, joka tämän tekisi, voisi ehdottaa vaikka että koko Suomen infrastruktuuri ekologisoitaisiin, turvattaisiin kaikkien pakolaisten elämä uudessa kotimaassa, taattaisiin työterveyshuollon tasoinen terveydenhuolto kaikille ja parannettaisiin yhteiskunnan turvaverkkoja kautta linjan ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin.

Tämän tehdäkseen vasemmistolaista talouspolitiikkaa ajavien olisi murtauduttava ulos leikkauspolitiikan ideologiasta (raamit kaulassa) ja vaadittava miljardien investointeja – ei aseisiin – vaan terveydenhuoltoon ja sosiaaliturvaan.