Turvapaikkahakijoiden tyly kohtelu puhuttaa Suomessa – nyt jopa ministereitä. Tuore sisäministeri on ehdottanut pakolaiskiintiön nostamista ja yhtä tuore ulkomaankauppaministeri suuntaa ensimmäisen matkansa Irakiin. Suomen irakilaisille antamien kielteisten turvapaikkapäätösten määrä kasvoi huomattavasti vuosina 2015–2016, kerrotaan Ylen uutisessa.

Yle on julkaissut monta riipivää juttua kielteisen turvapaikkapäätöksisen saaneiden ihmisten vaiheista Irakissa. Huoli Migrin toiminnan oikeellisuudesta ja moraalisesta kestävyydestä on ilmeinen. Kansainvälisestikin on huomattu Suomen palauttamiskäytännön ankaruus ja sitä on alettu vastustaa.

Miten tämä on mahdollista? Miten on käynyt niin, että Suomessa päivänpolitiikka on alkanut vaikuttaa päätöksiin, joiden pitäisi perustua ainoastaan ihmisoikeuksien turvaamiseen?

Suomessa päivänpolitiikka on alkanut vaikuttaa päätöksiin, joiden pitäisi perustua ainoastaan ihmisoikeuksien turvaamiseen

Vuonna 2006 julkaistussa artikkelissa Sjaak Koenis ja Pasi Saukkonen ovat kirjoittaneet siitä, että eron – monikulttuurisuuden – poliittista järjestäytymistä ohjaavilla valtion politiikoilla on muodollinen, lakeihin kirjoitettu, sekä symbolinen ulottuvuus. Heidän arvionsa mukaan Suomen muodolliset monikulttuurisuuspolitiikat ovat noudattaneet liberaalia mallia, kun taas symbolisesti Suomen kansallisvaltiollinen identiteetti on nojautunut suomalaiseen etniseen nationalismiin.

Vaikka maahanmuutto Suomeen on kasvanut jatkuvasti 1990-luvulta alkaen ja maasta on tullut monietninen, tätä omakuvaa ei ole varsinaisesti haastettu.

Yhden selityksen sille, miten on mahdollista kansainvälisen pakolaislainsäädännön (yhä heikkenevä) noudattaminen ja jo kansainvälisen paheksunnan saaneen ankaran palauttamiskäytännön yhdistäminen, voi ammentaa tästä Koenisin ja Saukkosen huomiosta, jonka monet tutkimukset vahvistavat. Todellakin, artikkelin ilmestyttyä tämä symbolinen poliittinen ulottuvuus on saanut Suomessa sitä ajavan puolueen, jonka muukalaisvihamielinen retoriikka vaikuttaa kaikkeen politiikantekoon. Symbolisesta on tullut muodollinen. Nykyinen poliittinen ilmapiiri ohjaa turvapaikkapäätösten tekoa, toisin sanoen ihmisoikeusnormien noudattamista Suomessa.

Nykyinen poliittinen ilmapiiri ohjaa turvapaikkapäätösten tekoa, toisin sanoen ihmisoikeusnormien noudattamista Suomessa

Kansainvälinen ihmisoikeus- ja pakolaislainsäädäntö on kehittynyt toisen maailmansodan jälkeen. Kansainvälinen yhteisö on pyrkinyt ottamaan oppia Euroopan katastrofista. Holokaustin muisto – tai pikemmin siitä vastuun ottaminen vaatii yhteiskunnilta ja valtioilta tietoista ponnistusta. Tämä onnistuu nykyään yhä harvemmalta valtiolta. Omaa osallistumista massamurhiin halutaan vähentää, vaieta siitä tai jopa kieltää se. Samalla omaa kansallista kärsimystä halutaan vaalia ja tuoda esille.

Silti, ei voi samanaikaisesti järkyttyä menneiden aikojen joukkomurhista ja kärsimyksistä ja sulkea silmät nykyisiltä. Jos ihmiselämiä arvotetaan eri tavoin, loppujen lopuksi se syö liberaalin demokratian arvopohjan. Se, mitä tänä päivänä tehdään turvapaikanhakijoille, heijastuu meidän elämäämme, siihen, minkälaisen arvon annamme ihmiselämälle täällä. Jos ihmiselämältä menee universaali arvo, olemme pulassa – ja olemmekin pulassa juuri nyt. Tarvitsemme arvokeskustelua ja politiikan uudelleenarviointia.

* * *

Irma Hirsjärvi kirjoittaa Hannah Arendtiin viitaten erityisesti virkamieskunnan vastuusta: holokausti tuli mahdolliseksi muun muassa siksi, että suuri tuhoamiskoneistoa pyörittänyt virkamieskunta ei kyseenalaistanut ylhäältä tulevia päätöksiä. Nämä ihmiset käyttivät vapautensa siten, että tekivät tietoisen päätöksen olla arvioimatta näitä päätöksiä ja noudattivat niitä. He riistivät itseltään vapaan ihmisen ominaisuuden – vastuun toiminnastaan. Hirsjärvi esittää esimerkkejä siitä, kuinka nykypäivän viranomaiset tekevät moraalisia valintojaan turvapaikkahakutilanteissa.

Jos ihmiselämiä arvotetaan eri tavoin, loppujen lopuksi se syö liberaalin demokratian arvopohjan

Saman tyyppisiä esimerkkejä löytyy Joensuustakin. Turvapaikanhakijoita avustavilta järjestöiltä tulee jatkuvasti tietoa siitä, kuinka tilanteissa, joissa tehdään päätöksiä ihmiselämistä, virkamieskunta toimii tahtomattaan tai tahallisesti niin, että edistetään pahemman vaihtoehdon toteutumista.

Esimerkiksi erään turvapaikanhakijan turvapaikkaprosessin uusintapuhuttelussa hakijalle ei annettu puhuttelun pöytäkirjaa mukaan pyynnöistä huolimatta. Säilökäräjäoikeudenkäynnin ajankohtaa siirrettiin varoittamatta niin, että turvapaikanhakijan asianajaja ei päässyt tulemaan siihen. Itse käräjissä tulkkaus jäi vaillinaiseksi huonon puhelinyhteyden takia, eikä hakija ymmärtänyt mitä prosessissa puhuttiin. Myös asianajaja jätti toimittamatta tarvittavia asiakirjoja hallinto-oikeuteen hakiessaan täytäntöönpanokieltoa. Tämän tyyppisiä tai pahempia esimerkkejä on paljon lisää.

Kaikki tämä on ihmisten valintojen ketju. Kaikki tämä on oikeusvaltion toimintaa. Jos tällainen on mahdollista yhden ihmisen kohdalla, voiko olla varma, ettei se toimisi samalla tavalla toisen ihmisen kohdalla? Vai onko ”kansallistettu” ihminen paremmassa turvassa? Mikä sen turvaa?

Valtion vetäytyessä kansainvälisestä avustustoiminnasta yksittäiset ihmiset ja järjestöt tulevat tilalle. Turvapaikka- ja kotouttamistoiminnassa järjestöt ovat myös ottamassa yhä huomattavamman roolin. Toisaalta järjestöjen rahoitus ja resurssit ovat paljon rajatumpia kuin valtion tai kuntien. Syntyvät säästöt tarkoittavat sitä, että järjestöt tekevät yhä enemmän työtä, vielä sellaistakin, joka jää näkymättömäksi ja maksamattomaksi. Tämä työ on uuvuttavaa, koska nimenomaan järjestöt ja niissä toimivat ihmiset törmäävät valtion toimien nurjaan puoleen. He näkevät ja myötäelävät sen tuskan, jonka pitkä turvapaikkahakuprosessi ja sen tuloksena tulevat kielteiset päätökset tuovat. He kuulevat kertomukset ihmisten vainoista ja peloista, jotka eivät vaikuta Migrin päätöksiin. He näkevät Suomen valtion ihmishädälle kääntyneen selän. He yrittävät auttaa, mutta eivät pysty muuttamaan tilannetta.

Henkinen voima ja usko inhimillisyyteen löytyy siinä toiminnassa syntyvistä ihmissuhteista. Jos löytyy. Aika usein se katoaa. Kuka auttaa auttajaa silloin?

Skip links

Monikulttuurisuus

Footer

Mikä Peruste?

Toimitus