Kuva: Mikael Heikkanen.

Erään etymologisen selityksen mukaan ”Eurooppa” tarkoittaa länttä. Maantieteellisesti Eurooppa onkin oikeastaan Aasian läntinen niemimaa.

Eurooppa ei ole suoraan maantieteellinen, vaan syvästi poliittinen käsite. Sen rajat voivat vaihdella puhujasta riippuen. Esimerkiksi juuri viime viikonloppuna Euroopan yleisradioyhtiöiden Eurovisionin laulukilpailun voitti Välimeren itälaidalla sijaitseva Israel (joka on ampunut palestiinalaisia samanaikaisesti voittoa juhliessaan).

Eurooppa on viimeisten vuosisatojen aikana liikkunut monin tavoin ”rajojensa” yli, levittäytyen ympäri maailmaa ja jättäen jälkeensä uudenlaisen Amerikan, Australian ja monet muut kulttuuriset ja poliittiset saarekkeet ja vaikutukset. Tämän liikkeen myötä ”länsimaisella” kulttuurilla ei ole selkeää keskusta, vaan useita osin keskenään kilpailevia keskuksia.

Arkikielessä Eurooppa usein nykyisin samastetaan Euroopan unionin kanssa. EU:n 500 miljoonan ihmisen lisäksi unionin ulkopuolella Euroopassa kuitenkin asuu (Euroopan rajoista riippuen) vielä 200 miljoonaa ihmistä lisää. Varsinaista eurooppalaista identiteettiä koetetaan rakentaa lähinnä Euroopan unionin alueella. EU:n symbolit kuten euro, lippu ja Oodi ilolle (parlamenttivaalejakin voisi pitää lähinnä symbolisina) eivät kuitenkaan ole vielä luoneet yhtenäistä saati vahvaa identiteettiä EU:n asukkaille.

Yhtenä esimerkkinä tästä on viime viikolla vietetty Eurooppa-päivä (joka osuu sopivasti yhtäaikaisesti nykyisin lähinnä Venäjällä vietettävän voitonpäivän kanssa), jota vietetään lähinnä mediassa eikä niinkään ihmisten arjessa. Yhdeksäntenä toukokuuta 1950 Ranskan ulkoministeri Robert Schuman esitti asiakirjan, jossa ehdotetaan Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamista: ”Yhdistämällä hiilen ja teräksen tuotannon valvonta varmistetaan välittömästi yhteinen perusta taloudelliselle kehitykselle. Tämä merkitsee ensimmäistä askelta kohti Euroopan liittovaltiota ja muuttaa tulevaisuuden suuntaa näillä alueilla, jotka ovat kauan keskittyneet takomaan aseita sotiin, joiden uhreiksi ne ovat ennen muita päätyneet itse.”

EU:n uusliberalistisen projektin rinnalla elävät konservatiiviset ajatukset kansallisvaltioista sekä vasemmistolaiset toiveet solidaarisesta Euroopasta

Euroopan unioni on yhtäaikaisesti projekti rauhan turvaamiseksi levottomalla ja pirstaleisella Euroopan niemimaalla sekä laajemman sisämarkkina-alueen luomista suurentuvia eurooppalaisia yrityksiä varten. Nyttemmin se on osin irtautunut alkuperäisistä ajatuksista joita ”Euroopan Yhdysvaltojen” perustamiseksi on ollut, ja on enenevässä määrin uusliberalistinen projekti. Sen rinnalla elävät konservatiiviset ajatukset kansallisvaltioista sekä vasemmistolaiset toiveet solidaarisesta Euroopasta tai kaupunkien ja alueiden Euroopasta.

Uusliberalismin noustua hegemoniseksi ideologiaksi alkoi sosiaalidemokratian alamäki. Toisena vaikutuksena vaaliuurnilla on näkynyt erityisesti oikeistopopulismin voimakas nousu viimeisten kymmenen vuoden aikana. Kuitenkaan sosiaalidemokraatit eivät vielä ole mitenkään kadonneet Euroopan poliittiselta kartalta, vaan ovat monissa maissa vahvimpien puolueiden joukossa. Euroopan parlamentissa sosialistien ja demokraattien ryhmä on selkeästi toiseksi suurin. Nykyaikaisen vasemmiston uusi nousu tuskin kuitenkaan alkaa sosiaalidemokraateista, vaan muotoaan muuttaneesta radikaalista vasemmistosta, joka paikoin Euroopassa saa jo sosiaalidemokraatteja korkeampaa kannatusta.

* * *

Tässä teemassa Peruste julkaisee artikkeleja Euroopan erilaisista poliittisista liikkeistä. Teema alkaa politiikan tutkimuksen maisteriopiskelijan Johanna Metsänheimon artikkelilla eurooppalaisesta oikeistopopulismista sekä Barcelonan autonomisen yliopiston professorin, politiikan tutkija Joan Subiratsin haastattelulla, jossa käsitellään kaupunkia uutena poliittisena keskuksena.

Eurooppalaista liberalismia ja siihen kytkeytyvää parlamentaarista hallintomuotoa on pidetty pysyvänä ja jopa korkeimpana demokratian muotona. Viimeaikaiset poliittiset liikehdinnät ovat kuitenkin muuttaneet käsitystä liberaalin demokratian kestävyydestä. Jos liberaali demokratia halutaan pitää elossa, on tarkasteltava tapoja, joilla vähennetään ihmisten turhautumista nykyistä yhteiskuntaa kohtaan, Metsänheimo kirjoittaa. Joan Subiratsin mukaan kaupungit ovat mahdollisuuksien tiloja, joissa jotkut asiat – mutta eivät kaikki – voivat kehittyä parempaan suuntaan. Voisimme muodostaa erityisiä yhteyksiä niiden kaupunkien välillä, joilla on yhteisiä huolenaiheita. Poliittinen toiminta voisikin muotoutua kaupunkien verkostojen kautta, eikä kansallisvaltioiden.

Myöhemmin teemassamme on luvassa tekstejä muun muassa commons-liikkeestä ja eurooppalaisten vasemmistopuolueiden kohtaloista. Eräs suurimpia ”menetystarinoita” on Italia, jonka vasemmisto on lähes kadonnut poliittiselta kentältä. Nyt tätä kirjoitettaessa Italiaan on muodostumassa – vasemmiston nykyistä heikkoutta oikein alleviivaten – Viiden tähden liikkeen johtama Euroopan ensimmäinen varsinainen populistihallitus.

Miika Salo
Päätoimittaja

P.s. Peruste ottaa jatkuvasti juttutarjouksia vastaan. Mikäli sinulla on idea jonkin ajankohtaisen aiheen perusteita analyyttisesti ruotivasta tekstistä, lähetä siitä lyhyt suunnitelma osoitteeseen miika.salo@vasemmistofoorumi.fi