Peruste kysyi CETA-sopimusta Tampereen yliopiston Johtamiskorkeakoulussa tutkivalta Marko Juutiselta muutaman tyhmän kysymyksen kaupasta. Lue vastaukset alta.
Mitä ”kauppa” oikeastaan edes on?
Teoreettisesti tai ideaalitilanteessa kauppa on vaihdantaa, jossa mikään yksittäinen toimija ei koskaan ota enemmän kuin toinen haluaa antaa, eikä anna enemmän kuin toinen haluaa ottaa – vieläpä siten, että tällaisessa tilanteessa kumpikin osapuoli on toisesta riippumaton eli voi vallan hyvin tehdä kauppoja myös jonkun toisen kanssa.
Käytännössä valtasuhteet kuitenkin ovat epäsymmetrisiä. Kehitysmaista tiedetään, että tehtaiden edessä voi odotella pitkä jono työttömiä, joiden täysi vatsa riippuu siitä, että juuri heidät valitaan töihin.
Politiikan tutkijan näkökulmasta kauppa on vallankäyttöä. Samoin kuin politiikassa, myös kaupassa on kyse siitä, kuka saa, mitä, milloin ja miten. Kaupankäyntiä koskevat pelisäännöt, toimijat ja valtarakenteet määrittävät kaupan poliittisen luonteen.
Paitsi että kauppa on vallankäyttöä kulloinkin vallitsevissa olosuhteissa, on se myös erikoistumisen elinehto. Epäsymmetristenkin valtasuhteiden määrittämässä järjestelmässä kauppa tekee mahdolliseksi granaattiomenien syömisen ja kännyköiden käyttämisen. Ilman kauppaa tai vaihdantaa täytyisi jokaisen tuottaa elämänsä perusedellytykset itse aina ruuan, vaatteiden ja asunnon hankkimisesta lasten koulutukseen, hoitoon, terveydenhuoltoon, turvallisuuteen, vanhustyöhön ja haudan kaivuuseen asti. On varsin oikein sanottu, kuten eräs pahamaisenkin itävaltaisen koulukunnan edustaja raamatullista käskyä mukaillen on todennut, että kaupankäynnin avulla ihmiskunta on voinut lisääntyä ja täyttää maan.
Samalla kaupankäynnin institutionaalisista rakenteista ja vallankäytön poliittisesta luonteesta johtuu, että vaikka maa onkin täyttynyt ihmisillä, on se täyttynyt ääriään myöten myös roskilla.
Miksi kauppa on niin keskeistä yhteiskunnassamme?
Kauppa on erittäin hyödyllistä ja sitä on kaikkialla. Kauppias voi usein olla suuri hyväntekijä, samoin kuin kuka tahansa, jonka työn seurauksena tai varsinaisena työtä henkilökohtaisesti motivoivana tavoitteena on yhteisön, yhteiskunnan ja ympäristön jonkinlainen pysyvä tai edes kertaluonteinen parannus (vs. oman edun tavoittelu ja näkymättömän käden mystiikka). Motivaatiotasolla kauppa on siis keskeistä, koska se mahdollistaa yhtä lailla oman kuin muidenkin edun ajamisen.
Kaupan negatiiviset ulkoisvaikutukset syntyvät siitä, että kauppajärjestelmä ja kapitalismi on rakentunut ehkä liiaksi epäsymmetristen valtasuhteiden vallitessa. Ihmisyhteisöt eivät muutenkaan ole taipuvaisia ylläpitämään vain yhtä hallitusmuotoa, vaan demokratia, harvainvalta ja diktatuuri vuorottelevat keskenään, kuten Aristoteles Politiikassa toteaa.
Jos tarkastellaan yhteiskuntaamme kuuluvan kansainvälisen kauppajärjestelmän negatiivisia ulkoisvaikutuksia, eli ilmastonmuutosta, tuloerojen kasvua, nälkää, kerskailevaa tuhlailua, tavatonta rahtaamista, luonnon ja ihmisten hyväksikäyttöä ja sen sellaista, voitaneen ehkä päätellä, että juuri meidän yhteiskunnassamme kauppa on erityisen keskeistä nimenomaan yksityisen vallanhimon tai vaurastumisen vuoksi, ja toisaalta, että ne instituutiot, joiden tulisi sitoa yksilön etu yhteisön, yhteiskunnan ja ympäristön etuun, lienevät hieman puutteelliset.
Miksi vapaakauppasopimuksia halutaan tehdä? Miksi TTIP ja CETA ovat ajankohtaisia juuri nyt?
TTIP ja CETA -sopimuksilla tavoitellaan vähäisiä etuja tullien purkamisesta, mutta ennen muuta niillä tavoitellaan kasvua purkamalla sääntelyeroja, turhia tai toistuvia viranomaistoimia sekä avaamalla ja laajentamalla markkinoita erityisesti palveluissa ja julkisissa hankinnoissa. Taloustieteilijöiden laatimien arvioiden perusteella kasvua ei tulisi kovinkaan paljon yleisesti jaettavaksi, eikä kasvun jakaminen ole viime vuosikymmeninä ollut muodissa vaan vauras vähemmistö on saanut talouskasvusta aimo annoksen muita enemmän.
Kauppasopimuksista on todennäköisesti hyötyä esimerkiksi lääketeknologian ja lääkealan yrityksille, jotka nyt joutuvat käymään läpi aikaa ja rahaa kuluttavat testit sekä EU:ssa että Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Tämä voi merkitä suoria tappioita osakkeenomistajille, sillä yrityksen tuotot ovat sidottuja hyväksyttyihin lupahakemuksiin. Luvan viivästyminen voi merkitä uutta osakeantia tai rahoitusjärjestelyitä ahnaiden suursijoittajien kanssa varsin epäsymmetrisessä neuvottelutilanteessa. Samalla se voi merkitä, että uusia hoitomuotoja tarvitsevien potilaiden pääsy näihin hoitoihin viivästyy. Tällaisten tilanteiden ratkaisemiseksi kauppasopimuksista on yleistä hyötyä.
Kauppasopimuksista on todennäköisesti hyötyä myös suurille terveysalan toimijoille, jotka vaikkapa Suomen mullistuvassa terveydenhuoltojärjestelmässä voivat asettua kilpailemaan pohjoismaisen jätin, kuten Attendon, tai paikallisten jättien ja nousevien tähtien kuten Mehiläisen ja Pihlajalinnan kanssa.
Sopimuksista voi olla haittaa pienemmille ja paikallisille toimijoille, jotka vaikkapa julkisten hankintojen kaupassa joutuvat kilpailemaan suurista toimituksista ja palvelukokonaisuuksista muutenkin kasvavissa maakuntatason yksiköissä.
Haittoja syntyy, mikäli kauppasopimukset määrittävät kaupankäynnin rajoitteita, puitteita ja valtasuhteita liiaksi nimenomaan vahvojen taloudellisten toimijoiden hyväksi siten, että muut yhteisölliset, yhteiskunnalliset ja ympäristöön liittyvät näkökohdat jäävät varjoon. Tällainen huolenaihe on äärimmäisen aiheellinen, sillä kansainvälistä kauppaa leimaavat juuri vallankäytön epäsymmetriat, taloudelliset näkökohdat ja poliittisesti vastuunalaisen ja kokonaisvaltaisen hallinnan puute. Kauppasopimuksia tehdään ikään kuin omissa taloudelliseen asiantuntemukseen ja näkökohtiin perustuvissa tiedollisissa, laillisissa ja toiminnallisissa siiloissaan osana kansainvälisen lain ja poliittisen vallankäytön sekavaa ja ristiriitaistakin mosaiikkia.
TTIP ja CETA ovat ajankohtaisia osaltaan siksi, että kehittyneet valtiot ovat Maailmankauppajärjestössä ajaneet sääntelyyn ja palvelukauppaan liittyvää agendaa tuloksetta jo useita vuosia. Tämä puolestaan kytkeytyy siihen, että tulleja purkamalla kasvua on enää vähän saatavilla, mutta sääntelykysymyksissä ja perinteisesti valtion rajoittamilla taloudellisen toiminnan aloilla, kuten terveydenhuollossa, koulutuksessa, on vielä mahdollista saada kasvua. Tämä kytkeytyy edelleen siihen, että kansainvälisen kaupan monisyistä, pitkin maantieteellisiä alueita, tuotanto- ja palveluprosesseja levittäytyvää ketjua hallinoiville jättiläisille ovat yhteiset ja globaalit säännöt tarpeen. Säännöt ovat toki tarpeen kaikille, ja juuri siitä syystä poliittisen hallinnan puute tekee kauppasopimuksista ongelmallisen.
Onko kaupankäynti välttämätöntä? Voidaanko kuvitella yhteiskunta ilman kauppaa?
Thomas Moren Utopia-nimisellä saarella ei ollut rikkaita eikä köyhiä, samalla tavalla kuin Etelä-Amerikan alkuperäisväestön visioimassa buen vivir ajattelumaailmassa ei ole yksilön etua ilman yhteisön ja ympäristön hyvinvointia. Vaihdantaa niissä on, mutta ei yksityisomaisuutta. On hankala kuvitella edes pientä ihmisyhteisöä ilman vaihdantaa. Voidaan kuitenkin ajatella yhteiskunnan toimivan ilman yksityisomaisuuteen perustuvaa kauppaa – ja More taisikin väittää sellaiseen yhteiskuntaan tutustuneensa.