Professori Martin Scheinin arvioi vuoden 2016 syyskuussa, että Suomi voitaisiin tuomita Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa irakilaisten joukkokäännyttämisestä. Hänen mielestään jo tuolloin oli selvää, että Maahanmuuttovirasto toimi poliittisen painostuksen mukaan.

Jeannette Björkvistin juttu Long Playssä 3.5.2017 toi jälleen kerran Maahanmuuttoviraston toimet ajankohtaisiksi. Jutun mukaan viraston käytännöt ohjaavat työntekijöitä tekemään kielteisiä päätöksiä.

Jotta Maahanmuuttoviraston toimia olisi mahdollista tarkastella kokonaisuudessaan, on syytä palata hetkeen, jolloin turvapaikanhakijoita tuli Suomeen aiempaa enemmän, eli syksyyn 2015.

Teimme syksyllä 2015 radio-ohjelman Radio Helsinkiin yhdessä toimittaja Maryan Abdulkarimin kanssa. Abdulkarim haastatteli tuolloin Maahanmuuttoviraston johtaja Jaana Vuoriota, joka väitti että Maahanmuuttovirasto on itsenäinen toimija, jota poliitikot eivät ohjaa.

Maahanmuuttovirasto oli välittömästi reagoinut turvapaikanhakijoiden tuloon kiristämällä ensimmäisen kerran turvapaikanmyöntämiskriteerejään. Vuorio perusteli kriteerien kiristämisen tarvetta seuraavasti: ”Ei voi olla niin että Suomessa kriteerit ovat niin paljon löyhemmät kuin vertailukelpoisissa maissa. Ruotsi, Saksa ja Benelux-maat niin ne ovat ne vertailukohdat meille”, Vuorio sanoi haastattelussa 8.10.2015.

Maahanmuuttovirasto korjasi turvapaikkojen myöntämislinjaansa nämä maat esikuvana. Miten kävi?

Syksyllä 2016 Suomen Kuvalehden Katri Merikallion jutussa (7.9.16) käytiin läpi Vuorion esimerkkimaat: ”Ruotsissa puolet irakilaisista on saanut tänä vuonna myönteisen päätöksen turvapaikkahakemukselleen. Saksassa, johon on runsaan vuoden sisällä tullut yli 90 000 irakilaista, turvapaikka on myönnetty 78 prosentille hakijoista. Näin siitä huolimatta, että Saksaan tuli samaan aikaan myös yli 400 000 syyrialaista pakolaista. Kolmas Euroopan maa, johon tuli paljon irakilaisia, on Belgia. Myös siellä suojelua on annettu yli puolelle hakijoista, 53 prosentille.”

Entä Suomi?

”Elokuun (2016) aikana tehdyissä päätöksissä Migri antoi suojan vain noin 15 prosentille irakilaisista.” (SK 7.9.16)

Eurostatin tilastojen perusteella irakilaisten turvapaikanhakijoiden myönteisten oleskelulupapäätösten osuus eroaa Suomessa merkittävästi myös EU:n keskitasosta. Alla olevasta kuviosta on tulkittavissa linjan tiukka kiristyminen vuoden 2016 aikana.

Helsingin Sanomat kirjoitti 4.9.2016 Maahanmuuttoviraston päätöksenteon ongelmista. Helsingin Sanomien juttu kyseenalaisti väitteen, että turvallisuustilanne olisi parantunut Irakissa. Siinä todettiin muun muassa, että ”Euroopan ihmisoikeustuomioistuin linjasi viime viikolla, että Irakin turvallisuustilanne on viime aikoina heikentynyt.”

Seuraavana päivänä Maahanmuuttovirasto tiedotti, että muuttunut päätöksenteko perustui uusiin maalinjauksiin. “Maahanmuuttoviraston maalinjaus on oikeudellinen arvio siitä, voidaanko turvapaikanhakijoita, joilla ei ole yksilöllisiä perusteita, palauttaa kotiseuduilleen”, sanottiin tiedotteessa.

Viraston mukaan ei pitänyt paikkaansa, että Maahanmuuttovirasto tekisi tarkoitushakuisesti kielteisiä päätöksiä. “Taustalla on turvapaikkapäätöksenteon kansainvälinen vertailu, johon hallitus velvoitti viraston turvapaikkapoliittisessa toimenpideohjelmassaan”, tiedottessa perusteltiin.

Hallitus teki turvapaikkapoliittisen ohjelman joulukuussa 2015. Pyysin Maahanmuuttovirastolta tietopyynnöllä asiakirjoja mainitusta joulukuun jälkeen tehdystä vertailusta, joka olisi perustellut uudet linjaukset.

Ainoa vertailu, jota Maahanmuuttovirastolla oli tarjota vastauksena tietopyyntöön, oli syyskuulta 2015. Sen mukaan esimerkiksi Jaana Vuorion Suomen vertailukohdaksi nimeämä Saksa oli vuonna 2015 turvannut lähes poikkeuksetta irakilaisille turvapaikan.

Pyysin myös Irakin, Afganistanin ja Somalian maalinjauksia.

“Maalinjauksista, joihin viittaat, ei myöskään ole laadittu viranomaisen julkista asiakirjaa. Kunkin hakijan osalta perustelut kielteiselle turvapaikkapäätökselle ja käännyttämiselle, jos ratkaisu on sellainen hänen kohdallaan, on kirjattu häntä koskevaan turvapaikkapäätökseen”, vastasi oikeus- ja maatietoyksikön johtaja Hanna Helinko sähköpostilla.

Syyskuun 2016 lopussa Helinko lähetti koonnin Irakin, Afganistanin ja Somalian maaperusteluista, joiden mukaan toissijaista suojelua voi saada pelkän kotipaikan mukaan vain tilanteissa, joissa mielivaltainen väkivalta on äärimmäisen korkealla tasolla. Maaperustelut viittasivat oikeustapauksiin, jotka olivat vanhoja.

Maahanmuuttoviraston tiukka linjanmuutos näyttäytyi siis edelleen perustelemattomana.

Oikeuskansleri moitti helmikuussa 2017 Maahanmuuttovirastoa sen toimista vuonna 2016. Kanslerin mukaan muun muassa viraston menettely, jossa virasto oli lykännyt päätösten käsittelyä siihen asti että humanitaarinen lupa poistettiin ulkomaalaislaista oli “ongelmallinen hakijoiden yhdenvertaisuuden kannalta ja lisäksi se rikkoi hyvän hallinnon periaatteita.”

Myös rakenteelliset muutokset viraston toiminnassa ovat tarpeen.

Long Playn (3.5) juttu paljasti, kuinka Maahanmuuttoviraston käytännöt ja koulutus on ohjannut työntekijöitä kielteisiin päätöksiin. Oikeus ja maatietoyksikön johtaja Hanna Helinko oli jutun mukaan Maahanmuuttoviraston sisäisessä tilaisuudessa painottanut, kuinka myönteiset oleskelulupapäätökset tulevat yhteiskunnalle kalliiksi.

Oikeus turvapaikkaan suojaa viime kädessä ihmisen elämää. Siksi on huolestuttavaa, että Maahanmuuttovirastossa on käytetty argumenttina koulutuksessa oleskelulupien taloudellisia kustannuksia. Long Playn haastattelemien työntekijöiden mukaan joissain yksiköissä “vetäjät ovat selvästi tavoitelleet vain suurta (kielteistä) päätösmäärää”.

Paljastukset Maahanmuuttoviraston toiminnasta kuluneen puolentoista vuoden aikana viittaavat siihen, että virasto vaarantaa turvapaikanhakijoiden oikeuden hyvään hallintoon ja oikeusturvaan. Yksi iso oikeudellinen kysymys on myös kiertääkö Maahanmuuttovirasto ehdotonta palautuskieltoa tiukalla sisäisen paon soveltamislinjallaan.

Laissa vahvistettujen hyvän hallinnon periaatteiden mukaan viranomaisten on oltava tasapuolisia ja toimivaltaa saa käyttää vain lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Viranomaistoiminnan on oltava puolueetonta, eivätkä viranomaisen henkilökohtaiset käsitykset, kansalliset intressit tai poliittinen painostus saa vaikuttaa päätöksiin. Päätösten on oltava perusteltuja niin, että perusteluista selvästi ja yksiselitteisesti ilmenee riidanalaisen päätöksen tehneen toimielimen päättely. Maahanmuuttovirasto ei ole kyennyt puolessatoista vuodessa esittämään miksi, millä perusteella ja kenen ohjauksesta he ovat muuttaneet maalinjauksiaan ja kasvattaneet kielteisten turvapaikkapäätösten määrää verrattuna muihin EU-maihin.

Maahanmuuttoviraston toiminta ei ole mitä tahansa hallintopäätöksiä. Oikeus turvapaikkaan on ihmisoikeus, ja riskit väärin menneessä päätöksenteossa saattavat ihmisiä hengenvaaraan.

Laaja riippumaton selvitys koko viraston toiminnasta on tarpeen. Riippumatonta selvitystä on vaatinut muun muassa oikeustieteen professori Juha Lavapuro.

Sillä välin päätöksenteko on lopetettava, sillä riski väärissä päätöksissä on inhimillisesti ja oikeudellisesti liian korkea.

Myös rakenteelliset muutokset viraston toiminnassa ovat tarpeen. Sellaisia on esitetty perustellusti  ainakin kaksi.

1. Maatietoyksikön irrottaminen Maahanmuuttoviraston johdon alta riippumattomaksi toimijaksi, jolloin puolueeton maatieto ja sen soveltaminen olisi selkeämpää.

2. Maahanmuuttoviraston siirtäminen sisäministeriön alaisuudesta oikeusministeriön toimivaltaan. Siirto selkeyttäisi sitä, että viraston toiminnassa ei ole kyse poliisiasiasta tai sisäisestä turvallisuudesta vaan kansainvälisten sitoumusten mukaisten ihmisoikeuksien toteuttamisesta.