Viime vuosina julkisessa keskustelussa on puhuttu paljon eri alojen tutkijoiden kohtaamasta halveksunnasta ja laajemmasta tiedevihamielisyydestä. Erityisen huolestuttava tilanne on Yhdysvalloissa, jossa esimerkiksi öljy- ja kivihiiliteollisuuden rahoittamat julkiset kampanjat ovat saaneet lähes koko poliittisen oikeiston väheksymään ilmastonmuutosta ja jopa uskomaan ilmastonmuutoksesta kehiteltyihin huuruisiin salaliittoteorioihin.
Tiedevihalla ja tieteentekijöiden maalittamisella on kuitenkin Yhdysvalloissa pitkät perinteet. Oikeisto aloitti Yhdysvalloissa vaarallisina pidettyjen yliopistotutkijoiden massamittaisen vainoamisen jo 1940-luvulla. Osa näistä kampanjoista oli niin menestyksekkäitä, että niillä on ollut pysyvää vaikutusta erityisesti yhteiskuntatieteiden kehitykseen ja asemaan Yhdysvalloissa.
Eräs mielenkiintoinen ja vähän tunnettu tapaus liittyy keynesiläisen talousteorian rantautumiseen Yhdysvaltoihin. John Maynard Keynesin vuonna 1936 julkaisema Yleinen teoria mullisti makrotaloustieteellisen ajattelun perinpohjaisesti. Keynesin myötä ymmärrettiin kokonaiskysynnän rooli tuotannon ja työllisyyden määräytymisessä sekä havahduttiin siihen, että työttömyys on useimmiten vastentahtoista eikä siten välttämättä ratkaistavissa reaalipalkkojen alennuksilla.
Oikeisto aloitti Yhdysvalloissa vaarallisina pidettyjen yliopistotutkijoiden massamittaisen vainoamisen jo 1940-luvulla
Aluksi Keynesin teoriaa oli mahdollista opiskella lähinnä Britanniassa Cambridgen yliopistossa, jossa Keynes itse ja hänen keskeisimmät yhteistyökumppaninsa toimivat. Cambridgen keynesiläisten kehittämästä teoriasta kehittyi ajan saatossa niin sanottu jälkikeynesiläinen koulukunta, joka on rakentunut Keynesin alkuperäisen teorian pohjalle ja korostaa kokonaiskysynnän merkitystä niin lyhyellä kuin pitkälläkin aikavälillä.
Hiukan ennen Yleisen teorian valmistumista Cambridgeen oli saapunut väitöskirjaansa tekemään kanadalainen Lorie Tarshis, joka tutustui Keynesiin ja hänen teoriaansa syvällisesti tutkimustyönsä aikana. Palattuaan Pohjois-Amerikkaan Tarshis menestyi hyvin akateemisella urallaan ja työskenteli uransa loppuun saakka Yhdysvalloissa Harvardin ja Stanfordin yliopistoissa.
Stanfordissa työskennellessään Tarshis alkoi vuonna 1946 kirjoittaa ensimmäistä yhdysvaltalaista oppikirjaa, joka perustui Keynesin ja hänen Cambridgen piirinsä alkuperäisiin ajatuksiin. Kirja julkaistiin jo vuonna 1947 ja se saavutti nopeasti huomattavaa suosiota. Useat yhdysvaltalaiset huippuyliopistot halusivat ottaa Tarshisin kirjan nopeasti käyttöön, sillä sitä pidettiin ajantasaisimpana yhdysvaltalaisena makrotalouden oppikirjana.
Yhdysvaltalainen oikeisto kuitenkin huolestui Keynesin ja hänen Cambridgen kollegojensa ajatusten leviämisestä. Cambridgen keynesiläiset kannattivat tulonjaon tasaamista ja laajoja julkisia työllistämis- ja investointiohjelmia, jotka yhdysvaltalaisille republikaaneille tarkoittivat lähinnä siirtymää sosialismiin. Pian Tarshisin kirjan julkaisemisen jälkeen republikaanien taustavaikuttaja liikemies Merwin K. Hart organisoikin johtamansa avoimen antisemitistisen ja fasismiin sekä talousliberalismiin myönteisesti suhtautuneen National Economic Council -järjestön[1] kautta hämmentävän likakampanjan Tarshisia vastaan. Hartin järjestö lähetti kaikkien Tarshisin kirjan käyttöön ottaneiden yliopistojen jokaiselle hallituksen jäsenelle kirjeen, jossa kirjaa syytettiin opiskelijoiden aivopesemisestä ”marxismiin”.
Hartin hyökkäyksellä oli kauaskantoisia seurauksia. Erilaiset yrittäjäjärjestöt ja yliopistojen suurlahjoittajat alkoivat julkistaa kannanottoja Tarshisin kirjaa vastaan ja vaativat sen poistamista oppimateriaaleista. Tilanne kärjistyi lopulta niin pahaksi, että Yhdysvaltojen taloustieteilijöiden kattojärjestö American Economic Association (AEA) joutui asettamaan työryhmän tutkimaan oikeiston ja yrittäjäjärjestöjen esittämiä syytöksiä. AEA totesi lopulta, ettei syytöksille ollut mitään perusteita ja myös yliopistojen dekaanit, laitosjohtajat sekä nimekkäimmät tutkijat asettuivat laajasti Tarshisin tueksi. Mitään ei ollut kuitenkaan enää tehtävissä, vaan yliopistojen ylin johto pakotti useimmissa yliopistoissa luopumaan Tarshisin kirjan käyttämisestä opetuksessa.
Tarshisiin kohdistuneen hyökkäyksen vaikutukset jäivät osittain pysyviksi. Tarshisin kirjan hyllyttämisen jälkeen yliopistot kaipasivat uutta oppikirjaa sen tilalle. Useimmissa tapauksissa Tarshisin kirja korvattiin vuonna 1948 ilmestyneellä Paul Samuelsonin teoksella Principles of Economics. Samuelson oli Tarshisia turvallisempi valinta, sillä hän ei ollut ikinä perehtynyt Keynesin ajatteluun kuin pintapuolisesti.
Samuelsonin oppikirja hylkäsi jälkikeynesiläisen teorian ja esitti ensimmäistä kertaa vesitetyn version Keynesin alkuperäisestä teoriasta. Siinä keynesiläisyys oli rajattu erityistilanteiden politiikaksi, jolla ei olisi juuri pitkän aikavälin merkitystä. Myös Samuelsonin kirja sai osakseen jonkin verran arvostelua oikeiston piiristä, mutta huomattavasti vähemmän kuin Tarshisin teos. Näin ollen Samuelsonin kirja vakiintui pikkuhiljaa useimpien yhdysvaltalaisten yliopistojen taloustieteen perusoppikirjaksi.
Samuelsonin oppikirjassa keynesiläisyys oli rajattu erityistilanteiden politiikaksi, jolla ei olisi juuri pitkän aikavälin merkitystä
Oikeiston likakampanjalla oli lopulta kauaskantoisia seurauksia. Nimenomaan Samuelsonin oppikirjan myötä Yhdysvaltoihin vakiintui käsitys keynesiläisyydestä lyhyen aikavälin suhdannepolitiikkana. Lopulta samuelsonilainen teoria levisi laajalti myös muualle maailmaan ja korvasi Keynesin alkuperäisen teorian. On tietenkin mahdollista, että näin olisi käynyt muutenkin, mutta likakampanjan vaikutus keynesiläisyyden aseman heikentymiseen on kuitenkin ilmeinen.
Tieteentekijöihin kohdistetut hyökkäykset ovat siis olleet osa erityisesti Yhdysvaltojen oikeiston poliittista strategiaa jo useiden vuosikymmenien ajan. Valitettavasti niitä on odotettavissa jatkossakin, sillä Tarshisin tapaus ja monet muut vastaavat esimerkit ovat osoittaneet vihakampanjat toimivaksi poliittiseksi strategiaksi.
Viite
[1] Järjestöä ei pidä sekoittaa samannimiseen Yhdysvaltojen valtionhallinnon elimeen, joka koordinoi Yhdysvaltojen hallituksen talouspolitiikan toteuttamista ja valmistelua.
