Kuva: Mikael Heikkanen.
Euroopan yhteisvaurauden kokous on uusi yhteisvaurauden ympärille muodostunut liike. Sitä ja muita liikkeitä ei kuitenkaan tulisi nähdä vain yksittäisinä tekijöinä, vaan osana rakenteita ravisuttavaa muutosta, jossa eri liikkeiden toiminta täydentää toisiaan. Ne ajavat ajattelutapojen muutoksia liittyen yhteisvaurauteen, supistuvaan kasvuun (degrowth) ja feminismiin, sekä pyrkivät uudenlaisiin rakenteisiin, joita ajaisi eteenpäin täydentävyyden periaate. Hiljattain perustettu, osallistavaa rahoitustoimintaa harjoittava FundAction tukee tätä dialogia ja on ensi askel vaihtoehtojen hahmottelemisen tiellä.
Viime vuonna perustettiin liike, joka keskittyy eurooppalaiseen yhteisvaurauteen. Euroopan yhteisvaurauden kokous (The European Commons Assembly, ECA) haluaa yhdistää paikalliset, eri aloilla yhteisvaurauden parissa työskentelevät toimijat ja prosessit, sekä osoittaa miten alhaalta ylöspäin toimiva liike voi tukea yhteisvaurauden käyttöä koskevaa politiikkaa.
Vaikka yhteisvaurauden liike voi tuntua turhalta lisältä jo valmiiksi hajanaisella liikkeiden kentällä, se voi olla hyödyllinen ja ihmisiä voimauttava toimija. ECA tuo yhteen aiempia visioita ja esittelee tavan, jolla ne voisivat täydentää toisiaan. Dialogi eri näkemysten välillä voi pukea sanoiksi vaihtoehtoja nykyiselle järjestelmälle ja tapoja, joilla niitä voisi toteuttaa poliittisessa päätöksenteossa.
Viime vuonna sai alkunsa myös osallistavaa rahoitusta jakava FundAction, joka tähtää yhteiskunnalliseen muutokseen. Liikkeessä on mukana eurooppalaisia aktivisteja ja rahoittajia, jotka haluavat tukea projekteja ja ”muuttaa järjestelmää pureutumalla epäoikeudenmukaisuuden syihin sekä edistämällä paremman tulevaisuuden näkymää”.
Euroopan yhteisvaurauden kokous
Vuoden 2016 keväällä Berliinissä toimiva Commons Network sekä useat muut toimijat kutsuivat 30 yhteishyödykkeiden parissa ympäri Eurooppaa työskentelevää aktivistia ja tutkijaa tapaamiseen, jossa oli tarkoitus aloittaa koko maanosan kattava yhteistyö. Tapaaminen järjestettiin luomutilalla Villarceaux’ssä, noin 40 kilometriä Pariisin ulkopuolella, toukokuussa 2016. Nykymuotoisen Villarceaux’n perusti Charles Leopoldin säätiö, ja se sekä isännöi kokouksia että tukee niiden järjestäjiä, yhdessä useiden muiden edistysmielisten rahoittajien kanssa.
Villarceaux’n yhteishyödyketapaamisissa julkistettiin alkupiste prosessille, jota Euroopan yhteisvaurauden kokous tällä hetkellä isännöi, ja heidän nettisivuillaan voi käydä allekirjoittamassa tapaamisessa laaditun julistuksen. Allekirjoittajina on tällä hetkellä 130 yhteisöä ja useita satoja yksittäisiä henkilöitä. Kokouksen sähköpostilistalla on noin 300 jäsentä.
ECA jatkoi työtään edistäen tavoitteitaan, kokemusten vaihtoa sekä poliitiikan toimeenpanoa, ja kokoontui Brysselissä marraskuussa 2016. Tapaamisen esityslista koostui politiikkaohjelmien muotoilusta, tapaamisesta Euroopan parlamentin julkishyödykkeiden ja julkisten palveluiden laajennetun työryhmän kanssa sekä ECA:n omasta kokouksesta, jossa käytiin keskusteluja paikallisista kokemuksista yhteisvauraudesta Commons Josaphatin sekä Diem25:n paikallisosaston kanssa. (Voit lukea englanninkielisen raportin tapaamisista täällä.)
Seuraava ECA kokoontui Madridissa. Siellä haettiin inspiraatiota ja keskustelukumppaneita kaupunki- ja kuntatason toimijoista sekä heidän kokemuksistaan. Huomiota kiinnitettiin myös tämänkaltaisen toiminnan rajoituksiin (ks. artikkeli munisipalismin aallosta Euroopassa). Kokouksissa Madridin kaupungin eri toimijoiden kanssa etsittiin keinoja, joilla yhteyksiä kaupungin päätöksentekoon voitaisiin parantaa. ECA piti myös oman kokouksen, jossa pohdittiin sen omia työskentelytapoja.
Alkuvaiheen jälkeen ECA miettii nyt miten jatkaa eteenpäin ja miten ratkoa tähän asti ratkaisemattomia asioita liittyen esimerkiksi hallintoon. Tällä hetkellä suunnitelmissa on useita kollektiivisia toimia ja projekteja. Eräs niistä olisi yhteishyödykkeisiin keskittyvä leiri, joka keräisi yhteen ihmisiä eri aloilta – yhteisötalouden ja solidaarisuustalouden, Degrowth-liikkeen, munisipalismin ja digitaalisten liikkeiden tahoilta. Näin yhdessä kehitetyt hankkeet täydentäisivät toisiaan ja vahvistaisivat muita olemassa olevia sekä uusia toimia. Tässä ehdotuksessa hallintoa ”kehitetään suhteessa toimintaan, mikä on tavallista yhteisvauraus- sekä vertaisverkkoajattelussa”.
Jos mietimme ECA-prosessia laajemmassa mittakaavassa, herää kysymys, toimiiko Euroopassa tällä hetkellä yhteisvaurausliike? Sama asia voitaisiin myös muotoilla toisin ja kysyä, toimiiko Euroopassa tällä hetkellä myös yhteisvaurausliike – jälleen uusi valtavirran ulkopuolelle itsensä sijoittava toimintamuoto. Molemmat kysymykset on tietysti suhteutettava myös paikalliseen todellisuuteen. Vaikka ECA olisi kokonaisuutena suurempi kuin siihen osallistujat yksinään voisivat olla, yksittäiset toimijat ovat kuitenkin liikkeen selkäranka ja takaavat sen toiminnalle oikeutuksen.
Olen alkanut ajatella, että ehkä tämä kysymys ei olekaan niin keskeinen tai osuva kuin mitä voisi kuvitella. Ehkä Euroopan yhteisvaurauden kokouksessa tai Commons.fi:n kaltaisessa prosessissa on sittenkin kyse näkökulman tarjoamisesta: että ihmisille annetaan mahdollisuus tarkastella maailmaa yhteisvaurauden ”silmälasien” läpi (ajattelutapa, jonka Silke Helfrich Commons Strategies -ryhmästä niin hienosti muotoilee). Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki voidaan nähdä yhteisvaurautena, ja että näkemisessä itsessään yhteisvauraus on keskeistä, koska Peter Linebaughta lainaten, yhteisvaurautta ei ole olemassa ilman yhteistämistä (commoning).
Toisiaan täydentävät vaihtoehdot nykyiselle järjestelmälle
Yrittäessämme vastata kysymykseen onko yhteisvaurausliike vain yksi uusi tekijä yhä fragmentoituneemmalla liikkeiden kentällä, on olennaista huomata näkökulma, jonka mukaan muiden muassa yhteisvaurauden, supistuvan kasvun, omavaraisuuden, sosiaalisen ekologian ja solidaarisuustalouden ympärille syntyneet näkökulmat itse asiassa täydentävät toisiaan. Liikkeiden välinen dialogi synnyttää uusia järjestelmätason vaihtoehtoja muutokseen tähtäävässä poliittisessa prosessissa. Tätä ajattelutapaa kuvataan hyvin Euroopan yhteisvaurauden kokouksen laatimassa julistuksessa.
Kiinnostava esimerkki on myös Systeemisten vaihtoehtojen aloite (Systemic Alternatives Initiative), jota koordinoi globaalissa etelässä ja Aasiassa toimiva Focus, Ranskan Attac ja Bolivian Fundación Solón. Kuten Pablo Salon kirjoittaa Systemic Alternatives -kirjan viimeisessä luvussa, ”Vivir Bien, Degrowth-liike, yhteisvaurausliike, ekofeminismi, Äiti Maan oikeuksia ajava liike, deglobalisaatioliike ja muut liikkeet pyrkivät täydentämään toisiaan ja rikastuttamaan toistensa toimintaa luomalla yhä hienosyisempää kanssakäymistä, joka edesauttaa systeemisten vaihtoehtojen kehittämisen prosessia. Päämääränä ei ole vain yksi uusi vaihtoehto, vaan tavoitteena on kehittää useita holistisia vaihtoehtoja, jotka ovat kietoutuneet toisiinsa, voidaksemme vastata yhä monimutkaisemmaksi muuttuvaan kokonaiskuvaan.”
Samaan suuntaan pyritään hiljattain julkaistussa kirjassa Pluriverse: Post-Development Dictionary, jonka ovat toimittaneet Ashish Kothari, Ariel Salleh, Arturo Escobar, Federico Demaria ja Alberto Acosta. Se on yli 100 artikkelin kokoelmateos, jossa pohditaan muutosta ja vaihtoehtoja hallitsevalle, globalisaation määrittelemälle kehitykselle. Kirjan johdannossa todetaan, että ”[m]eiltä on puuttunut laaja kulttuurien välinen kokoomateos, joka esittelisi konkreettisia käsitteitä, maailmankuvia ja käytäntöjä ympäri maailmaa, haastaen samalla modernistisen universalismin ontologian ja suosisi mahdollisten maailmojen moninaisuutta. Juuri tätä pluriversumin tavoitteleminen tarkoittaa.”
Toinen esimerkki samantyyppisestä toiminnasta on ”Supistuva kasvu liikkeessä/liikkeissä” -projekti (Degrowth in Movement(s)). Sen toiminnassa etsitään yhteisiä tekijöitä supistuvan kasvun liikkeen ja muiden sosiaalisen kehityksen liikkeiden ja näkökulmien välille, sekä asioita joita supistuvan kasvun liike voisi oppia muilta toimijoilta ja toisinpäin – mitä sosiaaliset liikkeet ja näkökulmat voisivat oppia sekä toisiltaan että supistuvan kasvun idealta ja toiminnalta. Mitä yhteisiä ehdotuksia, mutta myös ristiriitoja, vastakkainasetteluja ja jännitteitä on olemassa? Millaiset liittoumat voisivat olla mahdollisia?
Kun perustimme Commons.fi-nettisivuston muutama vuosi sitten, liikuimme samaan suuntaan. Haluamme hahmotella ”A4-talouden”, johon listattaisiin Suomessa toimivat, talouteen liittyvät aloitteet, jotka jakavat samat arvot ja joiden ympärille ihmiset kerääntyvät. Tämä edistäisi myös toisiaan täydentävyyden periaatetta, sillä voisimme samalla koota yhteen eri aloitteiden takana työskenteleviä ja siten vahvistaa jokaista yksittäistä liikettä.
FundAction
Villarceaux’n tilalle kokoonnuttiin myös huhtikuussa 2018 FundActionin perustamiskokoukseen. Prosessi oli saanut alkunsa ensimmäisessä tapaamisessa Espanjan Sevillassa noin puolitoista vuotta sitten. Avustuksia jakava rahasto haluaa apurahansaajien myös osallistuvan sen toimintaan, ja se syntyi useiden aktivistien ja eurooppalaisen EDGE-rahoittajien liiton jäsenten halusta kehittää uusia rahoituksen muotoja. Rahasto sai taakseen useita tärkeitä toimijoita ja yhdisti alleen ”Euroopan avoimen yhteiskunnan aloitteen” (Open Society Intitiative for Europe), Euroopan kulttuurisäätiön, Charles Leopold Mayer säätiön ja Guerrilla säätiön tukitoiminnot. FundAction haluaa tukea projekteja, jotka ”tähtäävät järjestelmän muuttamiseen haastamalla epäoikeudenmukaisuuden syitä ja edistämällä parempaa tulevaisuuden visiota.”
Säätiön kanssa yhteistyössä toimii työryhmä, jossa on yhdeksän aktivistia ja kaksi säätiön edustajaa. Työryhmä on tähän mennessä vastannut pääosin toiminnasta, mutta tulevaisuudessa olisi tarkoitus, että rahaston jäsenet tekisivät itse päätökset.
Kaksi rahoituskierrosta on saatu jo päätökseen, ja niihin on osallistunut noin 150 aktivistia hyvin erilaisista taustoista. Uudelleenarvioinnin hakukierroksella (Rethink round) tarjottiin korkeintaan 5 000 euron apurahoja matkoihin, kokemusten vaihtoon ja toimintakyvyn kasvattamiseen, kuten opintoretkiin, yhteistyötapaamisiin, koulutuksiin ja niin edelleen. Commons.fi haki apurahaa munisipalismia käsittelevän seminaarin järjestämiseen Helsingissä. Uudistamisen hakukierroksella (Renew round) tarjottiin korkeintaan 20 000 euron apurahoja ja tuettiin järjestöjen uusia projekteja, jotka työskentelevät järjestelmän muuttamisen puolesta. Commons.fi ja sen jäsenet Oma Maa sekä Stadin Aikapankki hakivat tukea osittain aikaverolla rahoitettavaa perustulokokeilua varten. Seuraava hakukierros on nimetty ”vastustuksen kierrokseksi” (Resist), ja siinä on tarkoitus tarjota pieniä, alle 500 euron, tukia ja nopeita toiminnan mahdollisuuksia sinne missä niitä kiireellisimmin tarvitaan.
FundAction on nyt saanut hakemuksia sen toiminnan kannalta keskeisistä aiheista. Seuraavaksi jäsenten on kommentoitava hakemuksia, esitettävä kysymyksiä, minkä jälkeen seuraa äänestys, jossa valitaan enintään kolme hakemusta. Rahoituskauden jälkeen apurahansaajan on raportoitava projektistaan videolla, jossa hän jakaa kokemuksiaan. Taloudellinen raportointi tehdään EDGE:lle.
Villarceaux’n tapaamiset nostivat esiin kiinnostavia kysymyksiä, jotka liittyvät myös siihen miten FundActionia pitäisi kehittää: esimerkiksi miten rahasto voisi vastata tarpeisiin suoraan ja orgaanisella tavalla, miten äänestämiskäytäntöä voisi vielä kehittää, sillä se on tällä hetkellä hyvin kilpailullinen, eikä kovin kiinnostava tapa tehdä päätöksiä, millaisia rahoituksen muotoja voitaisiin luoda, sekä voisiko rahasto jatkossa toteuttaa temaattisia hakukierroksia. Tapaamisissa pohdittiin myös miten aktivismiin ja menestykseen liittyviä kertomuksia pitäisi muuttaa.
Rahasto etsii vielä parhaita toimintatapoja. Jäsenten kesken vallitsee tällä hetkellä tunne, että voidakseen saavuttaa päämääränsä FundActionin olisi syvennettävä toimintaansa, sen sijaan että mukaan haettaisiin juuri nyt lisää jäseniä. Rahaston toiminnassa keskeistä on luoda yhteisöjä ja etsiä paikallistason ohi kurottavia synergioita. Mutta sen on päätettävä myös, kumpi on sen toiminnan ytimessä: yhteisön vai rahaston rakentaminen.
Keskittymällä järjestelmän muuttamiseen ja osallistamalla jäseniään rahoituspäätösten tekoon FundActionilla on kiehtova mahdollisuus tuoda eri alojen toimijoita yhteen. Näin ne voivat täydentää toistensa työtä ja edesauttaa dialogin syntymistä eri toimijoiden kesken, edistäen samalla erilaisten näkemysten ja vaihtoehtojen muuttumista todelliseksi muutokseksi. Samalla saattaa myös löytyä yhteisiä nimittäjiä järjestelmän muutosta tavoittelevien toimijoiden välille: rakentavia vaihtoehtoja, jotka keskittyvät jokapäiväisen elämän politiikkaan. Monet vaihtoehdoista tähtäävät myös instituutioidemme yhteistämiseen, suunnitelma C:hen.
Kirjoittaja on kansainvälinen ihmisoikeusaktivisti ja FundAction-fasilitaatioryhmän jäsen, jonka erityiskiinnostuksen kohteena on solidaarisuustalous. Hän osallistuu aktiivisesti muun muassa Osuuskunta Oma Maan, Stadin Aikapankin sekä Commons.fin toimintaan.
Käännös englannista suomeksi: Niina Oisalo
