”Työ 2040”, ”Tulevaisuuden työn 6 trendiä”, ”Työn murros”, ”Robotit töihin”… Työn tulevaisuutta pohtivia selvityksiä on ilmestynyt viime aikoina kasapäin, milloin hallituksen, etujärjestöjen tai yritysten tilaamana, milloin niiden yhteisselvityksinä.

Selvitykset tapaavat keskittyä teknisiin muutoksiin, joihin työelämän toimijoiden pitäisi sopeutua. Selvitykset kertovat automatisaatiosta, robotisaatiosta, digitalisaatiosta ja työpaikkojen katoamisesta. Nämä kehityskulut nähdään enemmän tai vähemmän voimakkaina ja niistä ollaan enemmän tai vähemmän huolissaan, riippuen siitä, kuka on sattunut selvityksen tilaamaan ja tekemään.

”Älkää syyttäkö robotteja”, kehottaa Dean Baker Perusteen käännösartikkelissa. Hänen mukaansa robotisaation tuoma tuottavuuskehitys voisi tarkoittaa korkeampaa elintasoa ja lisää vapaa-aikaa. Uudet teknologiat voivat Bakerin mukaan myös johtaa työelämän huonontumiseen. Tämä ei kuitenkaan johdu teknologiasta itsestään, vaan siitä, että lainsäädäntö ei pysy perässä ja uudenlaisia teknologioita hyödyntävät toimijat kykenevät polkemaan työehtoja.

Selvityksiä lukiessa voi tulla sellainen olo kuin työ muuttuisi noin vain teknologisen kehityksen sanelemana. On kuitenkin selvää, ettei työ muutu itsestään. Uusia teknologioita otetaan käyttöön, koska joku hyötyy niistä. Ja kuten muutoksissa yleensä, myös työn muutoksissa jotkut häviävät. Näistä vaikutuksista käydään jatkuvaa kamppailua ja teknologiaa itsessään on turha syyttää siitä, jos tuottavuuskehityksen hyödyt ja haitat jakautuvat epätasaisesti.

Baker tosin nostaa esiin, että tuottavuuskehitys on ollut viime aikoina varsin vaatimatonta. Lisäksi historia on hänen mukaansa osoittanut taloustieteilijöiden tekemät ennusteet tuottavuuden kehityksestä yleisesti ottaen surkeiksi. Baker suhtautuukin epäilevästi kaikkein villeimpiin robotisaatiovisioihin.

Oli työ sitten historiallisessa murroksessa tai ei, yksi on ainakin selvää: sen pitäisi olla.

Automatisaatiota ja ihmistyön korvaamista koneilla on tapahtunut jo vaikka kuinka pitkään. Tietokoneet ja internetkin alkavat olla jo melko vanhoja innovaatioita ja digitalisaatiota on tapahtunut hiljalleen jo vuosikymmeniä. Voi olla, että työn murrosta liioitellaan. Muutos tai sen pelko on poliittisille toimijoille ja eri intressiryhmille mahdollisuus saada ajettua omaa asiaansa paremmin läpi.

Oli työ sitten historiallisessa murroksessa tai ei, yksi on ainakin selvää: sen pitäisi olla. Juliet B. Schor ihmettelee artikkelissaan kuinka ilmastonmuutos loistaa poissaolollaan koko työn tulevaisuutta käsittelevässä keskustelussa, vaikka juuri ilmastonmuutoksen vuoksi työelämän täytyy muuttua.

Schor puhuu siitä kuinka ilmastonmuutoksen vaikutukset kuten merenpinnan nousu tai kuivuus tulevat muuttamaan taloutta, työllisyystilannetta ja ammattirakennetta. Lisäksi hän pohtii, mitä meidän pitäisi tehdä työelämälle, jos pyrkisimme todella hillitsemään ilmastonmuutosta. Schor ehdottaa konkreettisena ilmastotekona työn jakamista sekä työajan lyhentämistä. Hän esittää, että työn vähentäminen näkyisi tuotannon määrässä ja se vaikuttaisi ekologisesti myös elämäntapoihimme: ”Pitkien työpäivien vuoksi jatkuvasta kiireestä kärsivillä kotitalouksilla on taipumus käyttää enemmän energiaa ja kuluttaa muutenkin enemmän.” Schor maalailee ekologista tulevaisuutta, jossa ihmiset tekisivät töitä radikaalisti vähemmän.

Tässä Työn tulevaisuus -teemanumerossa pureudummekin paitsi työelämän tulevaisuuteen, myös siihen onko työllä itsellään tulevaisuutta. Debatissa kysymme pitäisikö ihmiskunnan pyrkiä irti palkkatyöstä. Toimittaja, tietokirjailija Pontus Purokurun mukaan palkkatyö on kuoleva elämänmuoto ja hänen mielestään tämä on hyvä asia. SAK:n kehittämispäällikkö Juha Antilan mukaan taas palkkatyöyhteiskunta voi hyvin ja ihmiset ovat siihen pääosin tyytyväisiä. Tyhmiä kysymyksiä -jutussa kysymme Palkansaajien tutkimuslaitoksen Merja Kauhaselta muun muassa sitä, kuka hyötyy meneillään olevista työelämän muutoksista ja kenelle niistä on haittaa. Pohdimme lähiviikkojen artikkeleissa lisäksi ainakin kauppasopimusten vaikutuksia työelämään, työvoimapolitiikan tulevaisuutta sekä digitalisaation vaikutusta työn sosiaaliseen merkitykseen.

Peruste ei ole ainoa Vasemmistofoorumin julkaisu, joka pohtii tänä keväänä työelämää. Samoihin aikoihin tämän teemanumeron kanssa ilmestyy Vasemmistofoorumin projektista syntynyt Veera Nuutisen toimittama Uusi työväki -kirja (Into-kustannus). Peruste julkaisee lähiaikoina näytteenä teoksesta Jukka Peltokosken ja Jaana Pirkkalaisen artikkelin Osuuskunnat työn ja tuotannon tiloina.

Antoisia lukuhetkiä,

Kuutti Koski
Päätoimittaja