Viime sunnuntaina Twitteriin ilmestyi oivaltava parodiaprofiili, jossa Donald Trumpin tviittejä oli käännetty suomeksi ja mukautettu suomalaiseen yhteiskuntaan. Parodiaprofiili kysyy hauskasti, miltä suomalainen poliittinen kulttuuri näyttäisi, jos Sauli Niinistö tviittaisi Trumpin tapaan.
Parodiaprofiili sai nopeasti laajaa suosiota ja omissakin sosiaalisen median verkostoissani sen tviittejä jaettiin ahkerasti. Erityisen paljon huomiota on saanut tviitti, jossa Trumpin Weekly Standard -lehden konkurssia pilkkaava möläytys on muutettu Suomen Kuvalehden ja sen päätoimittajan Ville Pernaan haukkumiseksi:
Trump on ollut USA:n presidenttinä melkein kaksi vuotta. Tuntuu että kaikki ovat jo turtuneet siihen, miten häiriintynyttä hänen viestintänsä on.
Otin Photoshopin käteen ja testasin miltä tuntuisi jos oma Saulimme viestisi samalla tavalla. Materiaalina Trumpin viimeisin twiitti. pic.twitter.com/fbq7qjEmsW
— Johannes Koski (@johanneskoski) 15. joulukuuta 2018
Vaikka Twitterin trumputettu versio Niinistöstä onkin monella tavalla terävä ja hauska, juuri tämä tviitti paljasti myös tiettyjä kiusallisia piirteitä nykyisestä Trump-kritiikistä. Ongelma on siinä, että kaikki, mitä Trump tviitissään sanoo Weekly Standardista, on aivan totta: lehti oli säälittävää kuraa ja täynnä valehtelua. Suomen Kuvalehden rinnastaminen edes huumorimielessä Weekly Standardiin ei ole kovin suuri kunnianosoitus Kuvalehteä kohtaan.
Weekly Standard syntyi 1990-luvun puolivälissä, kun miljardööri Rupert Murdochin News Corporation perusti muutamia räyhäoikeistolaista maailmankatsomusta tukevia roskamedioita. Näistä tunnetuin on nykyään Yhdysvaltojen republikaanisen puolueen epävirallisena äänenkannattajana toimiva televisiokanava Fox News. Weekly Standard oli muodoltaan Fox Newsiä älyllisempi, mutta sisällöltään samanlaista potaskaa.
Verkkolehti Interceptin Jon Schwartz on tehnyt vaikuttavan kunniagallerian Weekly Standardin typerimmistä artikkeleista. Lehti oli eräs keskeisimmistä äänitorvista Irakin sodan takana, ja vielä sodan ilmeisen epäonnistumisenkin jälkeen jaksoi puolustaa sitä mitä kuvitteellisimmilla hölynpölytarinoilla. Lisäksi se levitti kymmenissä artikkeleissaan huuruista ilmastodenialismia ja tietysti vastusti myös homoseksuaalien avioliitto-oikeutta. Listaa voisi jatkaa pitkäänkin, koska lehti oli kertakaikkiaan kolossaalista roskaa.
Weekly Standardin vastenmielinen kunnianpalautus on osa laajempaa ilmiötä, jossa inho Trumpia kohtaan on johtanut historian uudelleenkirjoittamiseen
Kyse ei ole kuitenkaan vain yhdestä humoristisesta Twitter-tilistä. Kuten Schwartzkin toteaa kirjoituksessaan, myös Yhdysvaltojen laatumedioissa on tehty kunnioittavia kirjoituksia Weekly Standardista ja surtu sen lopettamista. Ainoa syy tälle tuntuu olevan se, että Weekly Standard ei pitänyt Trumpista.
Weekly Standardin vastenmielinen kunnianpalautus on osa laajempaa ilmiötä, jossa inho Trumpia kohtaan on johtanut historian uudelleenkirjoittamiseen. Tämä on näkynyt esimerkiksi senaattori John McCainin ja presidentti George H. W. Bushin kuolemaa seuranneissa muisto- ja pääkirjoituksissa, joissa Trumpia vastustaneet republikaanipoliitikot on esitetty maltillisuuden, oikeuden ja demokratian äänitorvina, eli eräänlaisina Trumpin fundamentaalisina vastakohtina.
Tämä on ongelmallista esimerkiksi sen vuoksi, että se ei ole totta. Nimenomaan John McCainin päätös ottaa Sarah Palin varapresidenttiehdokkaakseen vuoden 2008 vaaleissa loi pohjan trumpilaisille salaliittoteorioille ja rasismin kanssa flirttailevalle politiikalle.
George H. W. Bushin yhtäläisyydet Trumpin kanssa ovat vielä selvempiä. Myös Bushin toimet olivat erikoissyyttäjän tutkinnassa. Tosin syytökset olivat ehkä vielä vakavampia kuin Trumpin kohdalla, sillä kyse oli salaisesta operaatiosta, jolla Yhdysvaltojen lain vastaisesti rahoitettiin Nicaraguan hallituksen vastaisia oikeistolaisia sissijoukkoja.
Erikoissyyttäjä Lawrence Walsh oli jo saanut puristettua tunnustukset monilta Ronald Reaganin hallinnon keskeisiltä päättäjiltä, mutta juuri ennen entisen puolustusministerin Caspar Weinbergerin oikeudenkäynnin alkua Bush armahti hänet ja kaikki jo aiemmin tunnustuksen tehneet poliitikot.
Trumpilaiseen sävyyn Bush syytti erikoissyyttäjä Walshia politikoinnista eikä antanut järjellistä selitystä toimilleen. Bushin armahdusten vuoksi Walshin vuosia kestänyt tutkinta kuivui kokoon viime metreillä. Loppuraportissaan Walsh antoi ymmärtää Bushin suojelleen itseään armahduksillaan, sillä Weinbergerin oikeudenkäynnissä myös Reaganin varapresidenttinä toimineen Bushin rooli laittomuuksissa olisi tullut esiin.
Vielä hämmentävämpää on kuitenkin ollut nuoremman George Bushin rehabilitointi Trumpin valtakaudella. Nyt George W. Bushia kuvataan Yhdysvaltojen maltillisen peruslinjan edustajana, joka maalaa sympaattisia tauluja ja kaveeraa Michelle Obaman kanssa.
Nuoremman Bushin poliittisen perinnön uudelleenkirjoittamiseen ei tarvittu edes kahtakymmentä vuotta. Nyt YK:ssa esitetyt valeet Irakin kuvitelluista joukkotuhoaseista on yllättäen pyyhitty pois kollektiivisesta muistista. Samoin itse laiton Irakin sota, jonka seurauksena on toistaiseksi kuollut selvästi yli sata tuhatta ihmistä. Unohduksiin on painunut sekin, että nimenomaan nuoremman Bushin hallinto aloitti niin kansainvälisen kuin Yhdysvaltojen kansallisenkin ilmastopolitiikan alasajon ja esitti jatkuvasti ilmastonmuutosta vähätteleviä houreita. Ja niin tosiaan, palauttihan Bushin hallinto toki myös kidutuksen osaksi Yhdysvaltojen turvallisuuselinten toimintatapoja.
Nyt YK:ssa esitetyt valeet Irakin kuvitelluista joukkotuhoaseista on yllättäen pyyhitty pois kollektiivisesta muistista
Donald Trump on kaikin tavoin vastenmielinen ihminen ja aito uhka oikeusvaltiolle sekä demokratialle. Hän ei kuitenkaan ole mikään selittämätön anomalia, vaan Yhdysvaltojen poliittisen järjestelmän looginen tuote. Yhtäältä Trump on vain viimeisin askel prosessissa, jossa Yhdysvaltojen republikaaninen puolue on asteittain muuttunut äärioikeistolaiseksi, konspiratoriseksi ja demokratian vastaiseksi voimaksi. Toisaalta Yhdysvaltojen suurstrategiassa – kuten suurvaltojen suurvaltapolitiikassa yleensäkään – sääntöperustaisen maailmanjärjestyksen tai ihmisoikeuksien tukeminen ei ole ollut koskaan erityisen ehdotonta.
Trump näyttäytyy aivan ymmärrettävästi nyt monille niin vaarallisena ja pidäkkeettömänä sekopäänä, että häntä edeltänyttä yhdysvaltalaisoikeistoa on alettu muistella kaiholla. Tulevaisuuden ja inhimillisen kehityksen kannalta on kuitenkin vaarallista, jos alamme elää vapaaehtoisesti itsepetoksessa ja uudelleenkirjoittaa historiaa nykyisiin poliittisiin asetelmiin paremmin sopivaksi.
