Ha-Joon Changin mukaan taloustiede on epäonnistunut käsittelemään taloutta, mutta monet taloustieteilijät kuvittelevat silti voivansa selittää melkein kaiken muunkin maailmassa.

Keskiviikkona Helsingin yliopistolla luennoinut Ha-Joon Chang opettaa itse taloustiedettä Cambridgen yliopistossa, mutta hän on tullut tunnetuksi kirjoistaan, jotka popularisoivat taloustiedettä kriittisellä otteella. Hän ei päästä oppialaansa ja kollegoitaan vähällä tälläkään kertaa.

Ha-Joon Changin mielestä monia taloustieteilijöitä ja taloustieteen popularisoijia vaivaa suuruudenhulluus. He yrittävät selittää taloustieteellisillä malleilla asioita, joilla ei ole mitään tekemistä talouden kanssa. Tämän tyyppisiä kirjoja on ilmestynyt viime aikoina paljon, yhtenä esimerkkinä Chang mainitsee bestseller-teoksen Outoustalous: taloustieteilijä tutkii kaiken näkymätöntä puolta (Steven Levitt & Stephen Dubner). Chang kuvailee, kuinka kirja yrittää selittää taloustieteen teorioilla melkein mitä vain, huijarisumopainijoista siihen, miten amerikkalaisopettajat tarkistavat kokeita.

Kyse ei ole vain yksittäisten ihmisten suuruudenhulluudesta, Chang sanoo. Ongelman ydin on hänen mukaansa se, että taloustieteessä vallalla oleva uusklassinen koulukunta määrittelee taloustieteen sen teoreettisten lähtökohtien ja metodologian pohjalta. Tästä seuraa oletus, että taloustiede voi tutkia lähes mitä tahansa. Changin mukaan oppiala tulisi kuitenkin määritellä tutkimuskohteen mukaan: taloustiede tutkii taloutta.

Voisiko siinä, että taloustiede levittyy joka puolelle olla kyse myös siitä, että me toimittajat kysymme taloustieteilijöiltä asioita, joita pitäisi kysyä joltain muulta? ”Kyllä taloustieteilijätkin voivat sanoa hyödyllisiä asioita esimerkiksi koulutuksesta, vaikka eivät ole alan asiantuntijoita”, Chang puolustaa. Mutta kuuntelemmeko liikaa taloustieteilijöitä? ”Kyllä näin taitaa olla”, Chang vastaa. Hänen mukaansa ongelman ydin on kuitenkin se, että osa taloustieteilijöistä kuvittelee kykenevänsä selittämään kaikki asiat paremmin kuin muiden alojen asiantuntijat. ”Tällöin taloustieteilijän kanssa ei kannata enää keskustella.”

”Suurin osa innovaatioista tapahtuu edelleen teollisuudessa”

Chang on kirjoittanut myös paljon taloushistoriasta. Hän on kritisoinut käsitystä, jonka mukaan eläisimme jälkiteollisessa yhteiskunnassa, jossa teollisuus ei olisi enää talouden keskiössä. Kehitysmaat eivät voi hypätä suoraan palvelutalouteen ja esimerkiksi Iso-Britannia on Changin mukaan tehnyt virheen heikentäessään teollisuustuotantoaan vuosikymmenien ajan.

”Suurin osa innovaatioista tapahtuu edelleen teollisuudessa”, Chang sanoo. Sen merkitys on pienentynyt, mutta teollisuus on hänen mukaansa edelleen talouden moottori. ”Moottori saattaa olla vain kymmenesosa auton painosta, mutta koetapa ajaa ilman sitä.”

Olemme kuitenkin myös keskellä ilmastokriisiä. Eikö teollista tuotantoa nimenomaan pitäisi vähentää? ”Ei, ei”, Chang toppuuttelee. Innovatiiviset energiaratkaisut voivat hänen mukaansa tulla ainoastaan teollisuudesta. ”Konsulttifirmat eivät luo kestäviä energiateknologioita ja ratkaise tätä ongelmaa”, Chang sanoo.

Toisaalta, niistä teollisuuden innovaatioistakin on puhuttu vaikka kuinka, mutta ilmastokriisi sen kun pahenee. Changin opetuksia seuraten, taitaa olla niin että teollisuuden ja ilmastokriisin suhteesta kannattaa kysyä myös muilta kuin taloustieteilijältä.

Kirjoittaja on Perusteen päätoimittaja.