Julkisuusteorian mukaan demokraattisen yhteiskunnan legitiimi päätöksenteko on mahdotonta ilman toimivaa julkista tilaa. Yhteiskunta ei ole tasapaksu samanlaisten kansalaisten kokoelma, vaan eri ryhmillä on omat intressinsä, joten julkisuus koostuu monista osajulkisuuksista. Monietnisen julkisuuden ideaalimallissa etnisille ja uskonnollisille vähemmistöille on turvattava oikeus viestittää, oikeus tulla kuulluksi sekä universaalien oikeuksien lisäksi erilliset kulttuuriset oikeudet.

Tässä mallissa yhteiskunnallinen kommunikaatio tapahtuu moneen suuntaan – ei pelkästään ”enemmistöltä” ”vähemmistön” suuntaan, vaan myös toisinpäin sekä eri ryhmien välissä, ja kulttuurista eroa arvostetaan. Monietnisen julkisuuden mallin taustalla on ajatus yhteiskunnan integraatiosta kansallisvaltion sisällä.

Keskustelua monietnisestä julkisuudesta on 2000-luvulla luonnehtinut internetin mahdollistaman ylirajaisen julkisuuden pohdinta. Tämän pohdinnan kohteena ovat sellaiset kysymykset, kuten miten julkisuuden yleisöt muodostuvat, missä kommunikatiivisessa ympäristössä ne toimivat ja mille taholle ne mielipiteensä osoittavat. Monietnisessä yhteiskunnassa etenkin vähemmistöt ovat ylirajaisten julkisuuksien muodostumisen keskiössä. Viestintäteknologian avulla on mahdollista seurata lähtömaan mediaa ja keskusteluita sekä osallistua niihin. Tämä saattaa johtaa siihen, että kosketuspinta kohdemaan mediaan ja julkisuuteen jää ohueksi.

”Etninen media” eli maahanmuuttomaassa vähemmistön itselleen tuottama media toimii kahtalaisesti: toisaalta se kytkee sitä seuraavia ihmisiä heidän nykyiseen asuinmaahansa, toisaalta se rakentaa suhdetta lähtömaan mediaan. Näin se toimii osana sekä maahanmuuttomaan julkisuutta että mahdollista ylirajaista julkisuutta.

Suomessa tuotettu venäjänkielinen media kohtaa kaikki Suomen valtamedian kehitystrendit ja ongelmat, lisättynä ylirajaisella painostuksella. Tutkimuksemme on tuonut esille, ettei Suomen noin 80 000 venäjänkielisen käyttämä mediatila ole yhtenäistä, mediaa käytetään ylirajaisesti ja hyvin eri tavoin, ja että Suomessa tuotetun venäjänkielisen median käyttö on vähäistä. Suomen venäjänkielistä mediatilaa pidetään kehittymättömänä, vaikkakin laajana. Samankielisen vähemmistön julkisuus hajautuu lukuisiin eri kupliin.

Venäjän valtamedia edistää epädemokraattisia, konservatiivista ja autoritaarista hallintotapaa tukevia arvoja

Venäjänkielisten kohdalla medioiden käytön ylirajaisuus herättää huolestuneisuutta. Venäjän valtamedia, etenkin televisiokanavat, on 2000-luvun alusta menettänyt riippumattomuutensa ja edistää epädemokraattisia, konservatiivista ja autoritaarista hallintotapaa tukevia arvoja. Arvokonflikti näkyy monien Suomen venäjänkielisten haastatteluissa tyytymättömyytenä siihen, kuinka Suomen media – eritoten televisio ja Yle – kuvaa Venäjää ja sen toimia kansainvälisellä areenalla. Se nähdään Venäjä-kuvan tahallisena vääristelynä.

Periaatteessa ihmisten pitäisi olla kiinnostuneempia heitä lähellä olevista tapahtumista ja keskusteluaiheista kuin kaukana olevista. Näin ollen media, jossa muodostetaan mielipiteitä paikallisista asioista, olisi merkityksellinen. Juuri sellaisen tehtävän voi ottaa itselleen venäjänkielinen media Suomessa – ja ilmeisesti näin on ajateltu Ylen venäjänkielisten uutisten toimivan.

Yle tuottaa jokapäiväiset viisiminuuttiset venäjänkieliset televisiouutiset ja suhteellisen kattavasti käännetyn uutisvirran nettisivulleen. Kuitenkin sen julkilausuttu tavoite ”tuottaa uutisia suomalaisesta näkökulmasta” yhdistettynä rajalliseen rahoitukseen johtaa siihen, että nämä uutiset koetaan ”käännetyiksi” eikä omassa venäjänkielisessä ympäristössä tuotetuiksi.

Julkisella rahoituksella tuotetut Ylen venäjänkieliset uutiset on näyttävin – ja monille myös etäisin – segmentti Suomessa tuotettavaa venäjänkielistä mediaa. Toisaalta lukuisia sosiaalisen median muodostamia keskusteluympäristöjä ei koeta riittävän arvo- ja vaikutusvaltaisiksi. Vaikuttaa siltä, että Suomen venäjänkielinen mediaympäristö ei tarjoa riittäviä mahdollisuuksia puhua eikä tulla kuulluksi. Venäjänkieliset aktivistit ovat usein valittaneet, että venäjänkielisiä koskevia päätöksiä tehdään ilman heidän mielipiteensä kuulemista. Tämä tapahtuu muun muassa Suomen venäjänkielisen mediatilan hajautuneisuuden vuoksi.

Vastaus tähän kysymykseen olisi demokraattisesti ja osallistavasti toimivan etnisen median tukeminen

Nykyisessä kansainvälisessä tilanteessa on erittäin tärkeää miettiä nimenomaan demokraattisen valtion roolia. Jos maahanmuuttajien lähtömaa (tai muu taho) voi manipuloida ylirajaisesti muodostuvaa mielipidettä niin tehokkaasti kuin Venäjän valtamedia tekee, miten on maahanmuuttovaltioiden ja yhteiskuntien toimittava, että demokraattinen julkisuus säilyisi? Ilmiselvä vastaus tähän kysymykseen olisi demokraattisesti ja osallistavasti toimivan etnisen median tukeminen.

Saksa tarjoaa varoittavan esimerkin siitä, kuinka Venäjän media toimii ylirajaisesti ja vahvistaa manipuloinnillaan äärioikeistoa länsimaisessa demokratiassa.

RTVD-nettitelevisiokanava uutisoi venäjänkielisestä Alternativ für Deutschland (AfD) -puolueen kokouksesta, jonka osallistujat puhuivat siitä, että 95 prosenttia Saksan ”venäjänsaksalaisista”* on sen kannattajia. AfD järjesti yhdessä venäjänsaksalaisten järjestöjen kanssa mielenosoituksia Saksan maahanmuuttopolitiikkaa ja monikulttuurisuutta vastaan, kun Venäjän päätelevisiokanava oli uutisoinut valheellisesti venäjänsaksalaisen tytön raiskauksesta. AfD tuli näin voimakkaasti yhdistäneeksi venäjänsaksalaisia.

Vaikka valhe tuli paljastetuksi, muukalaisvihamielisyys, rasismi, ”perinteiset perhearvot” ja antifeminismi ovat vahvoilla venäjänkielisten keskuudessa. Kuten Nikolai Mitrohinin kirjoitus osoittaa, Venäjän valtamedian ylirajaisella käytöllä on näiden arvojen muodostuksessa keskeinen asema.

*Venäjänsaksalaiset ovat Saksaan entisen Neuvostoliiton maista ”paluumuuttajina” muuttaneita etnisiä saksalaisia, jotka ovat venäjänkielisiä.