Sosialidemokratian kuolemasta on puhuttu viime vuosina runsaasti. Demaripuolueiden tilanne näyttääkin Euroopassa huonolta, sillä lähes kaikkialla kannatus on ollut pidemmän aikavälin tarkasteluissa laskusuuntaista. Demareiden tilanne näyttää erityisen huonolta, koska nuoret äänestäjäryhmät ovat useissa maissa haluttomia äänestämään sosialidemokraattisia puolueita.

Kaikkialla sosialidemokratian tulevaisuus ei kuitenkaan näytä yhtä synkältä kuin Euroopassa. Yllättäen sosialidemokraattinen aatemaailma tuntuu olevan erityisen kovassa nosteessa Yhdysvalloissa.

Viime aikoina mediassa on uutisoitu laajasti yhdysvaltalaisen radikaalivasemmiston erävoitoista Demokraattisen puolueen sisäisissä valtakamppailuissa. Uuden vasemmistolaisen liikehdinnän alku Yhdysvalloissa ajoittuu Bernie Sandersin yllättävän menestyksekkääseen esivaalikampanjaan edellisten presidentinvaalien yhteydessä. ”Demokraattiseksi sosialistiksi” julistautunut Sanders sai runsaasti kannatusta etenkin nuorten keskuudessa, vaikka lopulta hävisikin puolueensa presidenttiehdokkuuden Hillary Clintonille.

Tämän vuoden aikana Sandersin liittolaiset ovat aktivoituneet demokraattien kongressi- ja paikallisvaalien esivaalikampanjoissa, joissa valitaan puolueen ehdokkaat tulevan syksyn koitoksiin. Suurimman huomion on saanut 28-vuotiaan aktivistin Alexandria Ocasio-Cortezin voitto demokraattien pitkäaikaisiin kärkipoliitikkoihin lukeutuneesta Joe Crowleysta, mutta demokraattiset sosialistit ovat menestyneet myös muissa esivaalikamppailuissa.

Ylipäätään ideologiset asetelmat ovat muuttuneet Yhdysvalloissa voimakkaasti viime vuosina. Pari vuotta sitten uutisoitiin laajasti, kuinka alle 30-vuotiaat suhtautuivat maassa myönteisemmin sosialismiin kuin kapitalismiin. Tuoreet mielipidemittaukset kertovat myös, että demokraattien kannattajien keskuudessa sosialismi on jo selvästi suositumpaa kuin kapitalismi.

Tuoreet mielipidemittaukset kertovat, että demokraattien kannattajien keskuudessa sosialismi on jo selvästi suositumpaa kuin kapitalismi

Käsitteet ”sosialismi” ja ”kapitalismi” ovat kuitenkin nykyisessä yhdysvaltalaisessa poliittisessa keskustelussa varsin epäselviä. Tosiasiassa demokraattisiksi sosialisteiksi julistautuneet poliitikot eivät ole ajamassa tuotantovälineiden siirtämistä yhteisomistukseen, vaan ruisleipämallin sosialidemokratiaa. Tällä hetkellä demokraattisten sosialistien keskeisimmät poliittiset vaatimukset ovat siirtyminen julkiseen terveydenhuoltojärjestelmään ja maksuttomaan koulutukseen, opintolainojen anteeksianto sekä julkisen sektorin ylläpitämän työtakuujärjestelmän luominen.  Myös tulonjaon voimakas tasaaminen on tärkeä teema Yhdyvaltojen uuden vasemmiston puheenvuoroissa. Kaikki nämä ovat perinteisen demaripolitiikan kulmakiviä.

Yhdysvaltojen uusi vasemmisto myös määrittelee sosialismin samalla tavalla kuin vaikkapa demarit Pohjoismaissa. Sosialismi ei varsinaisesti liity tuotantomuotoon, vaan muutamiin kohtalaisen löyhästi määriteltyihin arvoihin sekä julkisiin palveluihin (ks. tämä, tämä ja tämä). Pohjoismainen hyvinvointimalli on tärkeä esikuva yhdysvaltalaisille demareille muutenkin, sillä Tanskaa, Suomea ja muita Pohjoismaita pyöritetään jatkuvasti esimerkkeinä eräänlaisista ihanneyhteiskunnista Sandersin ja hänen tukijoidensa esityksissä.

Yhdysvaltojen uudessa vasemmistoliikehdinnässä ei siis ole kyse laitavasemmiston noususta, vaan sosialidemokratian tulosta Amerikkaan. Onkin kiinnostava, miksi sosialidemokratia tuntuu puhuttelevan yhdysvaltalaisnuorisoa, mutta olevan Euroopassa auringonlaskun liike.

Yhdysvaltojen uudessa vasemmistoliikehdinnässä on kyse sosialidemokratian tulosta Amerikkaan

Osittain kyse on Yhdysvaltojen erityispiirteistä. Perinteiset sosialidemokraattiset reformit tuntuvat Yhdysvalloissa uusilta ja raikkailta, koska niitä ei ole siellä koskaan toteutettu. Monissa läntisen Euroopan maissa Sandersin visiot ovat jo toteutuneet, vaikka sittemmin osaa perinteisistä demarireformeista on jo alettu purkaa.

Olennaisempaa yhdysvaltalaisdemareiden menestyksessä näyttäisi kuitenkin olevan heidän poliittinen strategiansa. Sanders ja hänen ympärilleen rakentuneet organisaatiot osaavat hyödyntää vastakkainasetteluita ja epäoikeudenmukaisuuden kokemuksia politiikassaan. He ovat avoimen kriittisiä Yhdysvaltojen taloudellista ja poliittista valtaeliittiä kohtaan. He tarttuvat juuri niihin tunteisiin ja kokemuksiin, jotka nostivat Donald Trumpin presidentiksi, mutta käyttävät niitä täysin erilaisen politiikan ajamiseen.

Eurooppalaiset demarit sen sijaan ovat yleensä kyvyttömiä kanavoimaan yhteiskunnallista pettymystä ja turhautumista, koska eliittivastainen retoriikka on valtaan tottuneille eurodemareille niin vierasta. Finanssi- ja eurokriisien jälkeisessä todellisuudessa vasemmiston on kuitenkin enää vaikea menestyä tarjoamalla vain turvallista ja tavanomaista vaihtoehtoa. Luottamus status quo -politiikkaan on rapautunut kenties peruuttamattomasti.

Sosialidemokratia ei siis ole kuolemassa, vaan Yhdysvalloissa sen suosio kasvanee seuraavien vuosien aikana rivakasti. Synnyinkodissaan Euroopassa sosialidemokratian tulevaisuus sen sijaan näyttää tuskaiselta jatkossakin.