Sukupuolentutkija Jasbir Puar loi homonationalismin käsitteen kuvaamaan toimintaa, jossa ei-valkoiset tai muslimit leimataan homofobisiksi ja rasistisia päämääriä oikeutetaan vetoamalla seksuaalivähemmistöjen asemaan. Tämän tyyppistä liikehdintää on esiintynyt viime aikoina myös Suomessa.
Vuoden 2013 huhtikuussa oululainen Seta-aktiivi Ville Javanainen siirtyi Setan hallituksesta ja keskustelufoorumin ylläpitäjästä islamofobisen ja äärioikeistolaisen Finnish Defence Leaguen (FDL) Facebook-sivun ylläpitäjäksi. Helmikuussa 2015 Helsingin kaupunginvaltuuston varavaltuutettu Nuutti Hyttinen (ps) ehdotti Helsingin tulevan keskustakirjaston edustalle Tom of Finland -patsasta tai vaihtoehtoisesti pysyvää näyttelyä Touko Laaksosen töistä Keskustakirjaston aulaan. Facebook-sivullaan Hyttinen kutsui islamin profeetta Muhammedia ”pedofiiliprofeetaksi” ja kommentoi patsashanketta seuraavasti: ”Uskon, että Tom of Finland -patsas herättäisi muslimeissa paheksuntaa ja vähentäisi tarpeetonta hengailua keskustakirjaston ympäristössä.”
Myös esimerkiksi helsinkiläisiä homoyökerhoja (Hercules, Mann’s Street) omistava Erkki Koski viittaa julkisilla Facebook-sivullaan muslimeihin päidenkatkojina ja kutsuu hijabia ninja-asuksi sekä jakaa valemedioiden, kuten Uutismaailman, rasistisia juttuja. Yksi esimerkki homonationalismista oli myös, kun heinäkuussa 2012 kolme Finnish Defence Leaguen edustajaa yritti liittyä osaksi Tampereen Pride-kulkuetta. He joutuivat mielenosoittajien saartamiksi. ”Ei fasisteja prideihin! Ei fasisteja mihinkään!”, mielenosoittajat huusivat.
Pirkanmaan Setan puheenjohtaja Mikko Väisänen totesi tuolloin televisiossa: ”Syrjimällä yhtä ihmisryhmää ei voi edistää toisen ryhmän oikeuksia. Se on perustavanlaatuisesti vialla oleva ajatus. Minkäänlaiset syrjivät tahot eivät pääse tänne hillumaan.”
Mutta mistä homonationalismissa oikein on kyse?
Vähemmistöt vähemmistöjen sisällä
Yhdysvalloissa asuva sukupuolentutkija Jasbir Puar loi vuonna 2007 käsitteen homonationalismi. Suomen Queer-tutkimuksen Seuran hallituksen varapuheenjohtaja, Turun yliopiston tutkija Mikko Carlson määrittelee homonationalismin ilmiöksi, jossa homofobia nähdään länsimaiden ulkopuolisena asiana, esimerkiksi islamilaisten maiden ongelmana. Länsimaalaisuuteen taas liitetään edistyksellisyys, tasa-arvopyrkimykset ja homoseksuaalisuuden avoin käsittely.
Suomessa seksuaalivähemmistöt ovat pitkään taistelleet sellaisten perusoikeuksienkin puolesta kuin tasa-arvoinen avioliittolaki
”Tällöin hlbtq-oikeudet [homo, lesbo, bi, transsukupuolinen ja queer] voivat toimia jonkinlaisina välineinä jopa kansallisten brändien luomisessa: luodaan kuvaa vapaasta, avoimesta ja edistyksellisestä hlbtq-maasta. Korostetaan oman maan sateenkaarioikeusasioita ja vähätellään tai vaiennetaan maahanmuuttajataustaisten erilaisia kokemuksia”, Carlson sanoo.
Hän tosin ihmettelee, miksi hlbtq-ihmisten avointa rasismia kutsutaan homonationalismiksi eikä vain rasismiksi. Hän kokee homonationalismin vain kiertoilmaisuna.
Carlson näkee homonationalismin jatkona homo- ja lesboliikkeen normaalistumiselle ja kaupallistumiselle. Esimerkiksi Pride-kulkueen kaupallistumista on arvosteltu 1990-luvun lopusta lähtien etenkin Yhdysvalloissa.
Hänestä keskustelun homonationalismista voi nähdä osana seksuaalivähemmistöjen sisäistä kritiikkiä. ”Keskustelua aiheesta ovat olleet synnyttämässä pinkkimustat aktivistit, gay shame -aktivistit ja queer-teoreetikot. He ovat muistuttaneet, etteivät seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen parissa ole keskiössä vain kapeasti ymmärretyt ylpeyden ja omanarvontunnon kysymykset.”
Tähän liittyy Carlsonin mukaan se, että ”virallinen” seksuaalivähemmistökulttuuri joko tarkoituksellisesti sulkee ulkopuolelleen tai on sokea huomaamaan vähemmistön sisäisiä vähemmistöjä, jotka ovat usein eri uskonnoista tulevia ja rodullistettuja. ”Hlbtq-väen keskuudessa ollaan valmiita juhlimaan tietynlaisten etappien saavuttamista, luomaan esimerkiksi kuvaa Suomesta edistyksellisenä hlbtq-maana, samalla kun vähemmistöjen sisäiset erot sivuutetaan hyvän yleiskuvan avulla”, Carlson toteaa.
Hän tosin ymmärtää tämän ilmiön siinä mielessä, että Suomessa seksuaalivähemmistöt ovat pitkään taistelleet sellaisten perusoikeuksienkin puolesta kuin tasa-arvoinen avioliittolaki. ”Tästä näkökulmasta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen sisäiset toiseudet voivat näyttäytyä eri tason kysymyksinä, vaikka ne eivät sitä arkipäivän ja inhimillisen tason kysymyksinä todellakaan ole.”
Carlsonin mukaan Suomen malli on aika harvinainen, koska täällä homot ja lesbot ovat pitkään toimineet yhdessä eri järjestöissä, vaikka ”väliin toraisesti”. Hän tuo esiin sen, että Yhdysvalloissa ja Keski-Euroopassa on jo vuosikymmeniä ollut homojen ja lesbojen erillisiä alakulttuureja, joihin kaikki eivät ole olleet tervetulleita. ”Vaikka tällä ei ole sinänsä tekemistä rasismin kanssa, niin ulossulkeminen on ollut pitkään merkittävä osa seksuaalivähemmistökulttuureita.”
Humaanius ei ole pois keneltäkään
”Ei ole heteroilta pois, jos kaikki saavat mennä naimisiin ja rakastaa avoimesti. Yhtä vähän on meiltä seksuaalivähemmistöiltä pois, jos olemme humaaneja muita kohtaan ja kohtelemme kaikkia suvaitsevaisesti ja tasa-arvoisesti mistään taustatekijästä huolimatta.” Näin sanoo vihreiden puoluehallituksen jäsen Hanna Kalanne. Hän ei ole varsinaisesti vielä huomannut homonationalismia Suomessa.
Queer-aktivistit ovat kuitenkin jo pyrkineet kitkemään homonationalismia Suomesta.
”Kyllä Suomessakin on ollut heittoja, tyyliin ’luulisi homojenkin vastustavan muslimeja ja pakolaisia, kun nehän tappavat homoja’. Mutta tällaiset kommentit ovat tähän asti Suomessa kuuluneet sellaisten henkilöiden suusta, joiden en katso olevan homoaktivisteja enkä usko heidän itse kuuluvan genreen.”
Queer-aktivistit ovat kuitenkin jo pyrkineet kitkemään homonationalismia Suomesta. Parina viime vuonna Helsinki Pride -viikon aikaan aktivistit ovat järjestäneet anarkistisen varjotapahtuman nimeltä Queersaatio ja viime kesänä myös saman nimisen marssin Pride-perjantaina.
Ennen kulkuetta he julkaisivat ohjelmajulistuksen blogissaan nimeltä Pinkkimusta Helsinki. Julistuksen mukaan Queersaatio ”iskee pinkkipesua ja taloudellista eriarvoisuutta vastaan. Queersaatio vastustaa queerien oikeuksien käyttämistä keppihevosena islamofobisiin ja rasistisiin tarkoituksiin.”
Kalannekin myöntää huomanneensa ilmiön olevan pinnalla maailmalla. Varsinkin Yhdysvaltojen presidentin Donald Trumpin vaalikampanjan aikana hän koki homonationalismin nousevan esiin. Kalanne ei ihmettelisi, jos ilmiö saapuisi vielä näkyvämmin myös Suomeen, erityisesti kun Suomessa velloo jo nyt paljon vihapuhetta. ”Jos meillä sallitaan nykyisenkaltainen rasistinen vihapuhe, on vain ajan kysymys, että noihin äänenpainoihin sekoitetaan myös näennäinen queer-oikeuksien ajaminen.”
Kirjoittaja on vapaa toimittaja, kirjallisuuslehti Lumoojan päätoimittaja ja kulttuuribloggaaja.
Tekstissä siteerattujen lähteiden lisäksi artikkelia varten on haastateltu Ruka Toivosta, Erika-Evely Eiseniä ja Vuokko Viljasta.
[Artikkelia muokattu 19.4.2017: Tekstistä on poistettu viittaus Bear Park Cafe & KULMAn Facebook-päivitykseen, koska sen sisältöä ei voitu varmentaa.]
