Seksityöläisten mielenosoitus Lontoossa 4.7.2018. Kuvaaja David Holt. Lisenssi CC BY 2.0.
Artikkeli on julkaistu aiemmin vironkielisenä käännöksenä otsikolla ”Seksitöö on töö! Selles on probleem … ja ka lahenduse võti” Vikerkaar-lehdessä.
Seksityö katoaa sillä hetkellä kun luovumme kapitalismista – se katoaa samaan aikaan kuin muukin palkkatyö. Solidaarisuustaloudessa työ perustuu omaan tahtoon eikä pakkoon. Työskentelemme, jotta voimme elättää itsemme ja toisemme. Jotkut ihmiset myös harrastavat seksiä. Ja toiset harrastavat paljon seksiä. Ennen näiden asioiden toteutumista meidän on puhuttava työläisten oikeuksista.
Tämä kirjoitus ei ole puolueeton, kuten ehkä olet jo huomannut. Mutta mikä seksityötä käsittelevä juttu sitten olisi? Seksityöläisten oikeudet on tunnustettava kiireellisesti, sillä yhä useampi ihminen vajoaa köyhyyteen, joutuu kodittomaksi, karkotetaan maasta, kohtaa häirintää, joutuu raiskatuksi tai ajetaan kuolemaan prostituution vastaisten lakien ja aloitteiden seurauksena. Nämä ihmiskauppaa vastustavina esitetyt lait hallitsevat politiikkaa ympäri maailmaa. Ihmiskaupan vastainen sota on täydessä vauhdissa ja sen seuraukset ovat katastrofaaliset.
Tämä artikkeli pureutuu ihmiskaupan vastaisen bisneksen ja niin kutsutun pelastusteollisuuden perusteluihin, seurauksiin ja kritiikkiin. Virossa, kuten muuallakin läntisessä maailmassa, ihmiskaupan vastaiset kertomukset ovat voimallisia ja niitä näkee kaikkialla. On huolestuttavaa, miten suosittuja ne ovat ja miten laajan tuen ne ovat keränneet vasemmiston parissa. Tässä kirjoituksessa haluan haastaa nämä tarinat tuomalla esiin työläisten oikeuksien näkökulman.
Seksityöläisten oikeudet ovat kipeän ajankohtainen asia, sillä meillä on vastassamme seuraavanlainen paradoksi: samaan aikaan kun eräät suuret ja arvostetut kansainväliset organisaatiot, Amnesty International etunenässä, uskovat että seksityön dekriminalisointi on paras tapa kunnioittaa ihmisoikeuksia ja taistella köyhyyttä sekä hyväksikäyttöä vastaan, yhä useampi maa haluaa sen sijaan kriminalisoida seksityön, ja pitää rajavalvonnan sekä siirtolaisvastaisuuden lisäämistä ihmiskaupan vastaisina toimina. Seksityöläisten yhteisöt voivat opettaa meille paljon lannistumattomuudesta, marginaaleissa selviytymisestä, lain varjoissa ja taloudellisesti epävarmassa tilanteessa elämisestä sekä yhteisöjen rakentamisesta. Nämä ovat taitoja, joita tulemme tarvitsemaan. Työläiset elävät vaikeita aikoja kaikkialla. On aika taistella tätä kehitystä vastaan.
The Global Network of Sex Work Projects on seksityöläisten perustama maailmanlaajuinen tukijärjestö. Sen symboli on punainen sateenvarjo, ja järjestön slogan on ”vain oikeudet voivat poistaa vääryydet”.
* * *
Mitä on seksityö? Se on seksityöläisten itse valitsema termi työlle, jossa tarjotaan seksipalveluja asiakkaille. Tavoitteena on myös jättää taakse moralistisen arvostelun sisältävä käsite ”prostituutio”, jolla heidän työhönsä on perinteisesti viitattu. Seksityötä voidaan pitää osana palveluteollisuutta tai uusintavaa työtä, kuten kotityötä, jota tuotteliaan työvoiman ylläpitäminen edellyttää. Tähän kategoriaan kuuluvana ala on myös usein aliarvostettu, alipalkattu ja naisvaltainen. Kuten Keith Hart1 esittää, seksityön ”synteihin” kuuluu, että siinä jotain yksityiselämään kuuluvaa sijoitetaan julkiseen tilaan ja siitä aletaan periä maksu. Tässä suhteessa seksityöläisten ahdinko muistuttaa Silvia Federicin2 iskulauseesta ”Palkkaa kotityöstä!” – molempiin liittyy halu laskea rahallinen arvo työlle, jota vaimot ovat perinteisesti tarjonneet ilmaiseksi kodin seinien sisäpuolella.
Seksityö viittaa monenlaisiin palveluihin. Vaikka tämä on ehkä itsestäänselvyys, on se silti mainittava, jotta yksisilmäistä ja reduktionistista ymmärrystä seksityön olemuksesta voitaisiin ryhtyä purkamaan. Oli sitten kyse työskentelystä kameran edessä tai kadulla, puhelinseksistä, työstä ammattimaisena dominana tai pornografisesta esiintymisestä, seksityöaktivistit käyttävät kaikista näistä töistä sateenvarjotermiä ”seksityö”, jolla osoitetaan solidaarisuutta muita seksialalla työskenteleviä kohtaan. Termi on vastalause prostituution hierarkioita kohtaan (engl. whorearchy3) ja sillä halutaan viestiä työn valinnanvapaudesta sekä ammattimaisuudesta. ”Seksityöläinen” olisikin haukkumasanana naurettava verrattuna niihin lukuisiin loukkaaviin synonyymeihin, joita seksinvastaisissa kielissämme käytetään. Ja kuka voisi kuvitella auttamistiimin, joka syöksyy bordelliin ”pelastamaan” ammattidominan? Seksityön uudet vastustajat käyttävät tietenkin hyvin erilaista kieltä.4 Koska sanoilla on merkitystä,5 uusabolitionistisen tai SWERF-tekstin6 tunnistaa usein sanoista ”prostituoitu nainen”.
On olemassa kolme versiota laeista, joilla seksityötä säännellään: kriminalisointi, laillistaminen ja dekriminalisointi, ja nämä lakikehikot ovat usein täynnä ristiriitoja sekä väärinymmärryksiä.7
Kriminalisointi on monessa maassa käytössä oleva lakimuoto. Tällöin kaikki seksipalvelut ovat laittomia. Henkilö joka tarjoaa seksipalveluja – kuten myös hänen asiakkaansa ja kolmannet osapuolet – voidaan asettaa syytteeseen, ja hänet voidaan tuomita sakkoihin, vankeuteen tai karkottaa maasta. Puhumattakaan häpeästä, häirinnästä ja raiskatuksi tulemisen mahdollisuudesta, joille hän saattaa altistua. Kriminalisointi aiheuttaa monenlaisia ongelmia seksityöläisille, sillä se pakottaa heidät työskentelemään ilman sosiaaliturvaa, pääsyä terveydenhuoltoon tai viranomaisten apua seksityöläisten joutuessa rikoksen uhreiksi, oli rikoksentekijänä sitten asiakas, parittaja tai valtiovallan edustaja.
Kriminalisointi aiheuttaa monenlaisia ongelmia seksityöläisille, sillä se pakottaa heidät työskentelemään ilman sosiaaliturvaa, pääsyä terveydenhuoltoon tai viranomaisten apua
Koska täyden kriminalisoinnin haitalliset vaikutukset ovat tiedossa, ovat eräät maat ottaneet käyttöön seksityön osittaisen kriminalisoinnin – niin kutsutun ruotsalaisen mallin – tai laillistamisen. Ruotsalainen, tai pohjoismainen, malli otettiin käyttöön 1999, ja se on levinnyt tasaisesti, kiitos prostituution lakkautusta kannattavan vaikutusvaltaisen eurooppalaisen painostusryhmän. Se on saamassa kannatusta myös Virossa. Tässä mallissa seksipalveluiden myynnistä ei rangaista, mutta niiden ostaminen (asiakkaat) ja seksityön mahdollistaminen (kolmannet osapuolet) on kriminalisoitu. Mallin kannattajat pitävät tätä ratkaisua tehokkaimpana tapana vähentää prostituutiota (mutta eivät keinona parantaa seksityöläisten elämää), samaan aikaan ”suojelemalla” ja uhriuttamalla seksityöläisiä. Malliin liittyvistä ongelmista on jo kirjoitettu paljon,8 mutta yhteenvetona voitaisiin sanoa: se ei auta seksityöläisiä. Malli pakottaa seksityöläiset elämään yhteiskunnan varjoissa ja tekee heidän työstään hyvin vaarallista, sillä se asettaa heidät alttiiksi monenlaisille uhkille. Seksityöläisten riski joutua kodittomaksi tai vuokranantajien pahoinpitelemäksi kasvaa, sillä heille asuntoa vuokraavia voidaan syyttää paritusrikoksesta. Jos useampi seksityöläinen asuu yhdessä, heitä voidaan myös syyttää ”toistensa parituksesta”.
Laillistaminen sen sijaan tarkoittaa, että valtio sääntelee seksityötä erilaisten säännösten avulla, yleensä paljon tarkemmin kuin muuntyyppistä työtä. Tämä tarkoittaa usein jo valmiiksi haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten pysyvää marginalisoitumista yhteiskunnassa. Kontrollin tavat ovat erilaisia, mutta tyypillisesti niihin kuuluvat rekisteröityminen, säännölliset ja pakolliset terveystarkastukset sekä työn rajoittaminen tietyille alueille (joiden ulkopuolella seksityö on laitonta). Tästä johtuen moni seksityöläinen pysyy yhä lain ulkopuolella, sillä heidän työnsä ei täytä valtion vaatimuksia.
Laillistamismalli on toteutettu esimerkiksi Nevadan osavaltiossa Yhdysvalloissa9, missä seksityöläiset voivat työskennellä luvan saaneissa bordelleissa, heidän on käytävä viikoittaisissa seksitautitesteissä ja heidät voidaan tuomita vakavasta rikoksesta, jos heidän antamansa HIV-testi on positiivinen. Seksityöläinen velvoitetaan usein myös asumaan bordellissa ja maksamaan sen omistajalle 40–50 prosenttia tuloistaan huoneen vuokran ja ylläpidon lisäksi. Laillistamismallissa seksityöläisten asemaa ja olosuhteita säätelevät ehdot ovat monessa suhteessa ihmis- ja kansalaisoikeuksien vastaisia.
Laillistaminen asettaa seksityöläiset siten monessa suhteessa yhtä vaaralliseen asemaan kuin kriminalisointi. Huolimatta silmiinpistävistä yhtäläisyyksistä kriminalisaation ja laillistamisen välillä, yleisö ja päätöksentekijät usein sekoittavat laillistamisen ja dekriminalisoinnin keskenään.
Huolimatta silmiinpistävistä yhtäläisyyksistä kriminalisaation ja laillistamisen välillä, yleisö ja päätöksentekijät usein sekoittavat laillistamisen ja dekriminalisoinnin keskenään
Seksityöläiset ovat jo pitkään taistelleet parempien työolosuhteiden puolesta ja he kannattavat täyttä dekriminalisointia. Seksityön dekriminalisointi tarkoittaa että ketään ei voi pidättää tai asettaa syytteeseen seksipalveluiden myynnistä, ostosta tai niiden mahdollistamisesta.10 Seksityöläiset voivat toimia freelancereina, heidän palveluitaan on mahdollista vuokrata tai he voivat perustaa osuuskunnan. Heillä on oikeus sosiaaliturvaan ja sairausvakuutukseen. Tämä ihmisoikeuksia tukeva lähestymistapa on vastakkainen aiemmin kuvatuille rikollisuus-määritelmään takertuville lakimalleille. Se mahdollistaa myös toimet, joilla voivat parantaa seksityöläisten hyvinvointia ja vähentää heihin kohdistuvaa väkivaltaa, sekä asiakkaiden että poliisin taholta.
Kun siis laillistaminen luo kapeat säännöt, joiden taustalla on huoli asiakkaiden terveydestä, verotuksesta tai julkisesta moraalista, dekriminalisointi puolestaan tarkoittaa rikosrangaistusten ja hallinnollisten rangaistusten poistamista seksityöläisiltä, jolloin heidän työtään, kuten mitä tahansa työtä, ohjaavat työvoimalait ja työsuojelulait.11 Lisäksi dekriminalisoinnin myötä seksityöläiset voivat ryhtyä rakentamaan luottamusta valtion viranomaisiin ja kansalaisjärjestöihin sekä raportoida omilla ehdoillaan asiakkaiden väkivallasta, työnantajien sekä poliisin pahoinpitelyistä, häirinnästä ja raiskauksista. 12
Täyttä dekriminalisointia, jota suurin osa seksityöläisten omista organisaatioista ajaa, tukevat myös Amnesty International13 ja Global Alliance Against Traffic in Women14 (GAATW), kaksi hyvin tunnettua tutkimus- ja aktivistijärjestöä,15 jotka keskittyvät ihmisoikeuksiin.16 Kuten minkä tahansa dekriminalisointia tukevan organisaation, niiden on varottava seksityöhön liittettyjä vääristeleviä vastakkainasetteluja ja vaarallisia myyttejä.
Vastoin kuin uusabolitionistit tuntuvat uskovan, yksikään järjestö ei tue ihmiskauppaa tai ihmisten orjuuttamista. Amnesty, GAATW ja seksityöläisten itse johtamat järjestöt haluavat lopettaa ihmiskaupan, mutta eivät ihmisoikeuksien kustannuksella. Seksityöläisten henkiä on suojeltava. Järjestöt noudattavat vahingoittamisen vastaista periaatetta: yhden haavoittuvassa asemassa olevan ryhmän (kuten ihmiskaupan uhrien) suojelu ei voi tapahtua toisen haavoittuvan ryhmän (kuten seksityöläisten) kustannuksella. Tämä tarkoittaa, että seksityöläisiä ei saa vangita, syyttää tai kieltää heidän elinkeinonsa harjoittamista, kun taistellaan ihmiskauppaa ja nykyajan orjakauppaa vastaan.
Toinen väärä käsitys on, että tahdonvastainen seksityö olisi leimallista nykyajan orjuudelle. Orjuutetut seksityöläiset ovat tärkeä, haavoittuvassa asemassa oleva ihmisryhmä, mutta suurin osa orjuutetuista ei ole seksityöläisiä, eikä pääosa seksiteollisuudesta Euroopassa liity ihmiskauppaan. Kansainvälisen työjärjestön ILOn vuonna 2017 julkaisemien tietojen mukaan 40 miljoonaa ihmistä on pakotettu orjuuteen17 maailmanlaajuisesti. Näistä 90 prosenttia työskentelee orjuutettuina teollisuuden eri aloilla, kuten rakennusalalla, maataloudessa, kaivosteollisuudessa ja valmistusteollisuudessa. Modernin orjuuden keskeisin muoto on kotityö. Entä kuinka monta mainosta olet nähnyt Kaakkois-Aasian orjuutetuista katkaravunkalastajista?18 Tiedätkö yhtään ryhmää joka taistelisi kotipalvelutyön lopettamisen puolesta, ottaen huomioon sen laajamittaisen hyväksikäytön ja orjuuttamisen, joita tällä alalla tapahtuu?
Kuten ehdotin jo tämän artikkelin alussa, yksinkertaisin tapa lopettaa orjuus on lopettaa palkkatyö ja kapitalistinen järjestelmä kokonaisuudessaan. Mutta mitä voimme tehdä ennen tämän toteutumista? Eikö työolosuhteiden parantaminen kohenna sekä palkkatyöläisten että pakkotyössä olevien asemaa? Eikö meidän tulisi kuunnella työläisten omia kokemuksia, heidän tarpeitaan ja toiveitaan, ja miettiä miten tukea heitä paremmin?
* * *
Toisin kuin monet kuvittelevat, ihmiskaupan (ja seksiorjuuden) vastaisissa kampanjoissa19 ei ole kyse ainoastaan modernista orjuudesta, kuten esimerkiksi Nandita Sharma ja Kamala Kempadoo ovat kirjoituksillaan osoittaneet.20 Valtioille tärkeimmät kysymykset liittyvät rajavalvontaan ja siirtolaispolitiikkaan,21 ja joillekin feministiryhmille prostituution lakkauttamiseen.
”Feministisesti seksisodaksi” kutsuttu erimielisyys todellakin jakaa kentän poliittisesti.22 Suurin osa seksityötä vastustavista feministeistä tunnustaa seksuaaliseen kanssakäymiseen liittyvän moraalisen hierarkian, lukuunottamatta niitä jotka ajattelevat, että ”penetraatio on kaikissa muodoissaan raiskaus ja tukee patriarkaattia”.23 Seksihierarkia suosii yleensä heteroseksuaalista, lisääntymiseen keskittyvää, ei-kaupallista, yksiavioista seksiä, pariskuntaseksiä, vaniljaseksiä ja kotona harrastettavaa seksiä, kuten Gayle Rubin tilanteen aikoinaan kuvasi.24 Nämä ”radikaalit feministit” pitävät seksityötä perustavanlaatuisella tavalla nöyryyttävänä ja aliarvioivat sitä tekevien naisten toimijuuden. Paljon mustetta on tuhlattu siihen, että keskiluokkainen valkoinen nainen kuvittelee itsensä jalat levällään, penetroituna, ja saamassa siitä maksun.25 Eiköhän tämä riitä heidän mielikuvituksensa potentiaalista.
Jos lähtökohtamme todella on sama – naisten kärsimys ja alistaminen – meidän ei tarvitse olla yhtä mieltä siitä, onko seksityö alentavaa vai ei. Voimme yhdessä toimia tavoilla, jotka auttavat seksityöläisiä: edistää dekriminalisointia, minimoida haittoja ja vähentää köyhyyttä. Jos et usko, että kukaan voisi vapaaehtoisesti valita seksityön, voit käyttää kaiken tarmosi vaihtoehtojen keksimiseen. Minulle on lopulta aivan sama kuka on oikeassa, jos maailma vain muuttuu paremmaksi paikaksi.
* * *
Ihmiskaupan ja seksiorjuuden vastaisten lakien ja kampanjoiden negatiiviset vaikutukset26 ovat moninaiset: väärän informaation levitessä rahoitus karkaa väärille urille, ihmisiä joutuu pakkotyöhön, heitä vangitaan ja rajavalvontaa tiukennetaan. Kaiken kaikkiaan ihmiskaupan vastaiset strategiat eivät ole ainoastaan tehottomia, vaan myös haitallisia, sillä ne lisäävät seksityöläisten vaaraa joutua pahoinpitelyn, hyväksikäytön ja ihmiskaupan kohteiksi.
Ihmiskaupan vastaiset kampanjat vääristelevät faktoja yrittäessään saada huomiomme, ja samalla taloudellista tukea toiminnalleen. Vaikka orjuus on paljon yleisempää rakennusalalla ja kotiapulaisten keskuudessa, kampanjoilla on taipumus keskittyä seksityöteollisuuteen alan provokatiivisuuden vuoksi.27 Nämä kertomukset usein esittelevät passiivisen ja orjuutetun ihmiskaupan uhrin, ei aktiivista siirtolaista, työläistä tai poliittista toimijaa.28 Sekoittamalla ihmiskaupan seksityöhön nämä kampanjat keräävät julkista ja poliittista tukea ihmiskaupan vastaisille laeille, jotka vahingoittavat seksityöläisiä, eivätkä tue ihmiskaupan uhreiksi joutuneita ihmisiä. Vaikka rahoitus pitäisi suunnata hankkeisiin, jotka parantavat seksityöläisten elinolosuhteita ja muita haavoittuvassa asemassa olevia yhteisöjä, nykytilanteessa näiltä hankkeilta kielletään tuki tai se osoitetaan toimiin, jotka jopa vahingoittavat näitä ryhmiä.
Vaikka orjuus on paljon yleisempää rakennusalalla ja kotiapulaisten keskuudessa, kampanjoilla on taipumus keskittyä seksityöteollisuuteen alan provokatiivisuuden vuoksi
Miten niin kutsuttu pelastusteollisuus toimii? Poliisivoimat, ja toisinaan myös niiden työtä tukevat kansalaisjärjestöt, lähetetään tarkastamaan bordelleja tai seksityöläisten käyttämiä katuja ja etsimään ihmiskaupan uhreja, ja kaikki joutuvat pidätetyiksi. Pidätyksen syyksi riittää usein ulkonäkö tai kondomien hallussapito.29 Kondomien mukana kantamiseen perustuvat pidätykset ovat syynä siihen, että tietyissä maailman kolkissa seksityöläiset ovat ryhtyneet harjoittamaan suojaamatonta seksiä. Lisäksi oletukseen, että nainen jolla on mukanaan kondomeja voisi olla seksityöläinen, liittyy hyvin naisvihamielisiä sävyjä. Nämä toimet riistävät seksityöläisiltä heidän itsenäisyytensä, tulonsa ja turvalliset työskentelyolosuhteet. Kambodžassa tilanne on äärimmäisen kaoottinen,30 sillä pidätetyt joutuvat ”kuntoutuskeskuksiin” tai heidät voidaan pakottaa työskentelemään vaateteollisuudessa joko minimipalkalla tai ilmaiseksi.31
Yksittäiset kansalaiset, jotka lahjoittavat rahaa ihmiskaupan vastaiseen kansalaisjärjestöjen työhön, tuskin tietävät että he edistävät samalla näitä pidätyksiä ja seksityöläisten pakkotyötä vaateteollisuudessa – samaa hyväksikäytön leimaamaa teollisuudenalaa, jota monet naiset yrittävät paeta. Kambodžan vaateteollisuudessa työskentelevät ansaitsevat minimipalkan verran tai vielä vähemmän, eikä se riitä ruokkimaan keskimääräistä perhettä. Sen sijaan seksityössä on mahdollista ansaita 2–3 kertaa enemmän kuukaudessa. Ihmiskaupan vastaiset kampanjat tarjoavat yksinkertaistettuja ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin haastamatta epätasa-arvon syitä ja rakenteellisia tekijöitä. Eivätkö pelastustoimiin ryhtyvät kansalaisjärjestöt onnistuisi tavoitteisssaan paremmin, jos ne loisivat työpaikkoja, joista maksetaan kelvollista palkkaa, tai jos ne tukisivat vaateteollisuudessa työskentelevien ammattiliittoja niiden taistellessa paremman palkan ja työolosuhteiden puolesta?
Tekstien suomennokset: ”.. vaatimus suojella ja auttaa ihmiskaupan uhreiksi joutuneita ihmisiä..” Dialogi: ”On hyvä että he pääsevät kotiin..” – ”No kyllä, kun ajattelen tapaa, jolla heitä hyväksikäytettiin täällä! Kutsuvat sitä moderniksi orjuudeksi…” Kuvitus: Willem Weijters (2010).33
Kukaan ei kiellä, etteikö ihmiskaupan uhreja olisi olemassa, ja etteikö heitä pitäisi tukea. Jos poliisi ja pelastustöihin osallistuvat kansalaisjärjestöt eivät ole päteviä hoitamaan tätä arkaluontoista tehtävää, niin kuka sitten voisi hoitaa sen? Vastaus on ilmeinen ja sitä tukee laaja todistusaineisto: seksityöläiset voivat itse ymmärtää parhaiten seksikaupan uhreja, saada heihin kontaktin, käsittää asiaan liittyviä vivahteita ja vaikeuksia, sekä tarjota tukea. He tekevät jo tätä kaikkea, sillä seksityöläiset vihaavat orjuuttamista. Tätä työtä ei ikävä kyllä yleensä huomioida julkisuudessa. Lisätietoa seksityöläisten työstä ihmiskauppaa vastaan ja tavoista tukea sitä voit löytää alaviittessä olevista lähteistä.34
* * *
Kaikkea ihmiskauppaa vastaan taisteleminen ja kaikkien työläisten, myös seksityöläisten, tukeminen käyvät käsi kädessä. Tästä työstä ei saada nopeita tuloksia, se ei ole helppoa, eikä se ole seksikästä. Se ei nojaudu poliisivoimien apuun, eikä se tule olemaan oikeistolaisen politiikan kärkihankkeita.
Se on kovaa työtä. Mutta meillä on kaikki edellytykset siihen: voimavarat, aika, mediajulkisuus ja halumme auttaa on ohjattava kohti kamppailua työläisten oikeuksien puolesta sekä köyhyyttä ja epätasa-arvoa vastaan. Työ on vaikeaa ja sillä on kiire. Nykyisessä tilanteessa tätä taistelua käydään kaikkialla, kun työläisten oikeuksia ollaan nakertamassa pala palalta. Meidän on varmistettava oikeudet myös niille, joilta oikeuksien suoja yhä puuttuu. Olisi typerää olla tukematta tätä muutosta. Seksityöläisten karttaminen on lopetettava ja heidät on otettava mukaan työn prekarisoitumista ja ihmisten hyväksikäyttöä vastustavaan taisteluun. Me voimme oppia heiltä paljon.
Kirjoittaja on Tallinnassa ja Berliinissä majaansa pitävä antifasistinen ja transfeministinen aktivisti. Hän on kiinnostunut antropologiasta, kyvykkyydestä/-ttömyydestä, ei-normatiivisesta seksuaalisuudesta, mielenterveydestä ja dokumenttiohjelmista. Tallinnassa hän on ollut aktiivinen sosiaalikeskus Ülase12:ssa sekä julkaissut artikkeleja Feministeeriumissa ja kulttuurilehti Vikerkaarissa.
Kiitokset Heta Nuutiselle hänen hyödyllisistä ehdotuksistaan suomenkieliseen käännökseen.
Suomentanut Niina Oisalo.
Viitteet
1 Hart, Keith (2000). The Market from a Humanist Point of View. Kirjassa: The Memory Bank: Money in an Unequal World (s. 170-223), Profile Books.
2 Federici, Silvia (1975). On Sexuality as Work. http://www.commoner.org.uk/wp-content/uploads/2012/02/05-federici.pdf
3 ”Whorearchy”, ”huorarkia”, viittaa ajatukseen, jonka mukaan seksityöläiset ja seksin kanssa läheisesti tekemisissä olevat työntekijät voisi asettaa hierarkiaan keskenään, riippuen työhön liittyvästä intimiteetin asteesta tai kontaktista asiakkaiden ja viranomaisten kanssa. Tässä haavoittuvimmassa asemassa olevat ja eniten arvostelua kohtaavat ovat hierarkian alimmilla portailla ja vähiten haavoittuvaiset ja arvostelua kohtaavat sen yläpäässä.
4] Uusabolitionismi viittaa feminismin muotoon, jossa ajatellaan että kaikki prostituution muodot ovat luonnostaan alistavia ja väkivaltaisia naisia kohtaan. Ne kieltävät mahdollisuuden, että prostituutio voisi olla aito valinta tai legitiimi tahdon ilmaus, ja pyrkivät lopettamaan kaiken prostituution. Kansainvälisesti vahvin abolitionismin kannattaja on Coalition Against Trafficking in Women (CATW). Ks. Hope, Melissa (2006). Encyclopedia of Prostitution and Sex Work. Greenwood, s. 6.
5 Ks. Lister, Kate (5.10.2017). Sex workers or prostitutes? Why words matter. iNews. The Essential Daily Briefing: https://inews.co.uk/opinion/columnists/sex-workers-prostitutes-words-matter/
6] SWERF on lyhenne sanoista ”Sex worker exclusionary radical feminism” (”seksityöläiset poissulkeva radikaali feminismi”). Se on feminismin muoto, jota leimaa ”huorafobia” sekä vihamielisyys kolmannen aallon feminismiä kohtaan. Useat muut feministiryhmät eivät pidä tätä lainkaan radikaalina tai edes feminisminä.
7 Hyvän yhteenvedon näistä eri malleista, niiden päämääristä, vaikutuksista ja arvioinnista tarjoaa SWEAT-testi, ks. Sex Rights Africa Network (n.d.). An Easy Guide to Sex Work Law Reform: The difference between criminalisation, decriminalisation, legalisation and regulation of sex work. https://www.sexrightsafrica.net/wp-content/uploads/2016/04/Sex-work-reform-120919guide.pdf
SWEAT-testi arvioi seksityötä sääntelevää lainsäädäntöä seuraavien muuttujien avulla:
Vapaus poliisin väärinkäytöksistä: voivatko seksityöläiset työskennellä pelkäämättä poliisin väärinkäytöksiä?
Työntekijöiden oikeudet: toteutuvatko kaikki työntekijöiden oikeudet seksiteollisuudessa?
Poispääsy: onko seksityöläisillä mahdollisuus lähteä seksiteollisuudesta omasta tahdostaan pelkäämättä heihin kohdistuvia ennakkoluuloja?
Pääsy terveydenhuoltoon: onko seksityöläisillä mahdollisuus terveyspalveluihin, joissa heitä kohdellaan kunnioittavasti?
Ihmiskauppa ja lasten hyväksikäyttö: onko seksityöläisillä mahdollisuus raportoida rikoksista, kuten ihmiskaupasta ja lasten hyväksikäytöstä ilman pelkoa?
8 Katso esimerkiksi NSWP:n julkaisema raportti tai Amnesty Internationalin raportti Norjan tilanteesta: Global Network of Sex Work Projects, NSWP (2014–2015). The Real Impact of the Swedish Model on Sex Workers. Advocacy Toolkit. http://www.nswp.org/sites/nswp.org/files/The%20Real%20Impact%20of%20the%20Swedish%20Model%20on%20Sex%20Workers%20Advocacy%20Toolkit%2C%20NSWP%20-%20November%202015.pdf
Amnesty International (2016). The Human Cost of ‘Crushing the Market’. Criminalization of sex work in Norway. https://www.amnesty.org/download/Documents/EUR3640342016ENGLISH.PDF
9 Barnett, Laura; Casavant, Lyne & Nicol, Julia (3.11.2011). Prostitution: A Review of Legislation in Selected Countries. Legal and Legislative Affairs Division, Parliamentary Information and Research Service, Ottawa, Canada (Publication No. 2011-115-E, Background Paper). http://publications.gc.ca/collections/collection_2012/bdp-lop/bp/2011-115-eng.pdf
10 Valtiot jotka tukevat dekriminalisoinnin mallia kuitenkin asettavat syytteeseen seksipalveluiden ostajat, jotka ostavat palveluita alaikäisiltä tai suojaikärajan alittavilta henkilöiltä. Nämä rikokset ovat lapsen hyväksikäyttöä koskevan lainsäädännön alaisia.
11 Ks. SWOP Behind Bars (n.d). Sex Work and Sex Trafficking. https://swopbehindbars.org/amnesty-international-policy-to-decriminalize-sex-work/the-difference-between-sex-work-and-sex-trafficking/
12 Esimerkiksi tutkimusprojektissa Bad Encounter Line, the Young Women’s Empowerment Project seurattiin seksityössä olevien tyttöjen elämää. Tulokset osoittivat, että 30 prosentissa väkivaltaisista kohtaamisista väkivallantekijänä oli poliisi ja 23 prosentissa sairaaloiden tai terveyskeskusten työntekijät. Ks. Torres, Angel, Paz, Naima, & Young Women’s Empowerment Project (2012). Bad Encounter Line. A Participatory Action Research Project. https://ywepchicago.files.wordpress.com/2012/09/bad-encounter-line-report-2012.pdf
13 Amnesty International (26.5.2016). Amnesty international policy on state obligations to respect, protect and fulfil the human rights of sex workers (POL 30/4062/2016). Luettavissa: https://www.amnesty.org/download/Documents/POL3040622016ENGLISH.PDF
14 Älä sekoita näitä kahta järjestöä toisiinsa: Global Alliance Against Traffic in Women (GAATW) (https://www.gaatw.org/) puolustaa siirtolaisten oikeuksia globaaleilla työmarkkinoilla, kun taas The Coalition Against Trafficking in Women (CATW) (http://www.catwinternational.org/) on uusabolitionistinen järjestö, joka pyrkii lopettamaan seksityön.
15 Muita seksityön dekriminalisointia ajavia järjestöjä ovat Global Commission on HIV and the Law, Human Rights Watch, UNAIDS, the World Health Organization, sekä kaikki seksityöläisten johtamat järjestöt.
16 Amnesty International on hiljattain julkaissut: “Sex Workers at Risk: A Research Summary On Human Rights Abuses Against Sex Workers”, sekä neljä laajaa raporttia seksityöläisten tilanteesta Argentiinassa, Hong Kongissa, Norjassa ja Papua Uudessa-Guineassa. GAATW julkaisee lehteä Anti-Trafficking Review, joka tukee ihmisoikeusperustaista lähestymistapaa ihmiskaupan vastaiseen työhön. Ihmiskauppaa tutkitaan laajassa kontekstissa mukaan lukien sukupuolinäkökulma ja yhteydet työläisten sekä siirtolaisten oikeuksiin.
17 ILO määrittelee modernin orjuuden näin: pakotettu työ (valtion, yksityisyrityksen pakottama työ, aikuisten välinen pakotettu seksityö, ja lasten kaupallinen seksuaalinen hyväksikäyttö) sekä pakotettu avioliitto. Avioliittoon pakotettujen lukumäärä tilastoidaan kuitenkin erikseen, tämä koskee noin 15,4 miljoonaa naista. Ks. International Labour Organization & Walk Free Foundation (2017). Global estimates of modern slavery: forced labour and forced marriage. https://www.ilo.org/wcmsp5/groups/public/—dgreports/—dcomm/documents/publication/wcms_575479.pdf
18 Ks. Hodal, Kate; Kelly, Chris & Lawrence, Felicity (10.6.2014). Revealed: Asian slave labour producing prawns for supermarkets in US, UK. The Guardian. https://www.theguardian.com/global-development/2014/jun/10/supermarket-prawns-thailand-produced-slave-labour
19 Käytän termiä näin, vaikka monet näistä aloitteista keskittyvät nimenomaan seksiorjuuden vastustukseen, vaikka ne esitettäisiinkin laajemmin ihmiskaupan vastaisena työnä.
20 Ks. esim. Sharma, Nandita (15.3.2015). Anti-trafficking: whitewash for anti-immigration programmes. In openDemocracy. https://www.opendemocracy.net/beyondslavery/nandita-sharma/antitrafficking-whitewash-for-antiimmigration-programmes Kempadoo, Kamala (2005). Trafficking and Prostitution Reconsidered: New Perspectives on Migration, Sex Work, and Human Rights. London: Routledge. Kempadoo, Kamala & Doezema, Jo (toim.). Global Sex Workers: Rights, Resistance, and Redefinition. London: Routledge.
21 Ks. Agustín, Laura María (2007). Sex at the Margins. Migration, labour markets and the rescue industry. Illinois: The University of Chicago Press. Miller, R., & Baumeister, S. (2013). Managing Migration: Is border control fundamental to anti-trafficking and anti-smuggling interventions? Anti-Trafficking Review, 2: 15—3.
22 Viron feministeillä on myös eriäviä näkemyksiä seksityöstä. Katso kirjoituksia ajankohtaisesta tilanteesta: Alvela, Agnes (25.8.2015). Inimõigused on tõepoolest kõigi õigused. Feministeeerium. https://feministeerium.ee/inimoigused-toepoolest-koigi-oigused/ Karro, Piret (4/2017). Seks, võim ja ekspluateerimine Ida-Euroopa aktsendiga. Vikerkaar. http://www.vikerkaar.ee/archives/21192 Põldsam, Rebeka (3.8.2018). Roosa müts – Riik ja seksuaalsus. Sirp. http://www.sirp.ee/s1-artiklid/c9-sotsiaalia/roosa-muts-riik-ja-seksuaalsus/
23 Ks. Love Your Enemy? Debate Between Heterosexual Feminism and Political Lesbianism (1981). Onlywomen Press Ltd.
24 Ks. Rubin, Gayle S. (1984). Thinking Sex: Notes for a Radical Theory of the Politics of Sexuality. http://sites.middlebury.edu/sexandsociety/files/2015/01/Rubin-Thinking-Sex.pdf
25 Yrittäessään ”asettua toisten asemaan” tämä prototyyppinen keskiluokkainen valkoinen nainen tuntee itsensä rappioituneeksi, kun hän kuvittelee itsensä tekemässä seksuaalisia palveluksia. Iris Young (1997) varoittaa kuitenkin tämän ajattelutavan, jota kutsutaan ”symmetriseksi vastavuoroisuudeksi”. ”Kun etuoikeutetut ihmiset asettavat itsensä vähemmän etuoikeutettujen asemaan, heidän etuoikeutetusta asemastaan johdetut oletukset usein johtavat siihen, että he tietämättään tulkitsevat väärin toisten tilanteen.” (Artikkelissa Asymmetrical Reciprocity: On Moral Respect, Wonder and Enlarged Thought. Constellations 3(3): 340– 363).
26 Näitä negatiivisia vaikutuksia, joista puhutaan usein ”molemminpuolisena vahinkona”, on tutkittu ja dokumentoitu paljon. Ks. esim.: Global Alliance Against Traffic in Women (2007). Collateral damage. The Impact of Anti-Trafficking Measures on Human Rights around the World. Bangkok: GAATW. https://www.iom.int/jahia/webdav/shared/shared/mainsite/microsites/IDM/workshops/ensuring_protection_070909/collateral_damage_gaatw_2007.pdf SANGRAM (2018). RAIDED: How Anti-trafficking Strategies Increase Sex Workers’ Vulnerability to Exploitative Practices. https://www.sangram.org/resources/RAIDED-E-Book.pdf
27 Mielenkiintoinen tutkimus siitä, miten moderni journalismi ja valkoisen ihmiskaupan vastaiset kampanjat liittyvät toisiinsa, ks. Soderlund, Gretchen (2013). Sex Trafficking, Scandal, and the Transformation of Journalism, 1885-1917. Illinois: The University of Chicago Press.
28 Ks. Andrijasevic, Rutvica & Mai, Nicola (2016) Editorial: Trafficking (in) representations: Understanding the recurring appeal of victimhood and slavery in neoliberal times. Anti-Trafficking Review, 7, 1-10. http://www.antitraffickingreview.org/index.php/atrjournal/article/view/197/184
29 Ks. PROS Network, & Leigh Tomppert (2012). Public Health Crisis. The Impact of Using Condoms as Evidence of Prostitution in New York City. http://www.nswp.org/sites/nswp.org/files/20120417-public-health-crisis%5B1%5D.pdf
30 Ks. Women’s Network for Unity & Paula Stromberg: Rights Not Rescue in Cambodia [dokumenttielokuva]. https://www.youtube.com/watch?v=cgPfz9ydEp4
31 Tämä erinomainen sarjakuva analysoi vaateteollisuuden inhimillisiä kustannuksia, ja miten vaateteollisuus liittyy seksityöhön sekä pelastusteollisuuteen: Moore, Anne Elizabeth (2016). Threadbare. Clothes, Sex, and Trafficking. Portland, Oregon: Microcosm Publishing.
32 US Immigration and Nationality Act Section 212 (a) (1) (D) (i). Luettavissa: https://www.uscis.gov/ilink/docView/SLB/HTML/SLB/0-0-0-1/0-0-0-29/0-0-0-2006.html
33 Wijers, Marjan, & Chew, Lin (2010). The RighT Guide. A tool to assess the human rights impact of anti-trafficking laws and policies. https://thbregionalimplementationinitiative.files.wordpress.com/2012/08/the_right_guide_eng.pdf
34 Ks. esim. nämä kaksi pro gradu -tutkielmaa Alankomaista ja lyhyt sarjakuva Intiasta: Vollbehr, Wendelijn (2016). Sex workers against human trafficking. Strategies and challenges of sex worker-led organizations in the fight against human trafficking [Sosiologian pro gradu, Amsterdamin yliopisto, Alankomaat]. http://www.ubvu.vu.nl/pub/fulltext/scripties/26_2113465_0.pdf Vitorasso, Gabriela (2013). Sex Workers Warriors Against Sex Trafficking. Exploring the agency of sex workers in the combat on sex trafficking [Pro gradu, Comparative Women’s Studies in Culture and Politics, Utrecth University, Netherlands]. https://dspace.library.uu.nl/bitstream/handle/1874/288633/Thesis%20Gabriela%20Vitorasso%203938433.pdf?sequence=2&isAllowed=y SANGRAM & B. Suresh Kumar. Daughter of the Hills. Trafficked and Restored. Sangli: VAMP. https://www.sangram.org/resources/Daughter-Of-The-Hills-Sangram.pdf
