Kuva: Mikael Heikkanen.
Suomessa vieraillut Peter Loo kertoo Ison-Britannian poliittisesta tilanteesta Brexitin jälkeen, yhteiskunnallisten liikkeiden toiminnasta ja vapaaehtoisena olemisesta Rojavan autonomisella alueella Pohjois-Syyriassa.
Manchesterilainen Peter Loo Plan C -ryhmästä kiertää Eurooppaa puhumassa ajastaan Pohjois-Syyriassa sijaitsevalla Rojavan autonomisella alueella. Puhujakiertue ulottui myös Suomeen, jossa Loo puhui Helsingissä, Turussa ja Tampereella. Plan C perustettiin Englannissa kouluja vallanneen ja suuria konfrontatiivisia mielenosoituksia järjestäneen opiskelijaliikkeen vanavedessä vuosina 2010–2011. Loo kuvailee Plan C:tä antikapitalistiseksi, libertaarisosialistiseksi ja feministiseksi sekä autonomiseen vasemmistoon kuuluvaksi organisaatioksi. Hän kertoo, että opiskelijaliike sai heidät keskustelemaan siitä millainen organisaatio tarvittaisiin, jotta he voisivat todella osallistua yhteiskunnallisiin kamppailuihin.
”Päätimme muodostaa vuoden 2012 aikoihin uuden organisaation nimeltä Plan C [suom. Suunnitelma C]. A-suunnitelma on uusliberalismi ja B-suunnitelma on sosiaalidemokratia. C-suunnitelma on avoin kysymys, mutta sen ympärillä olevat ajatukset liittyvät kommunismiin tai commonseihin. Tarkoituksena ei ollut olla aktivistien verkosto, jollaisia olimme nähneet ja joihin olimme kuuluneet, mutta ei myöskään perustaa puoluetta. Tarkoituksena oli löytää jotain näiden väliltä, jossa olisi molempien parhaat puolet.”
Isossa-Britanniassa Plan C on toiminut muutaman viime vuoden aikana esimerkiksi tukemalla Deliveroo-ruokalähettien ja vuokralaisten liiton järjestäytymistä sekä osallistumalla antifasistiseen toimintaan ja Kurdistan-solidaarisuuteen. Ryhmä on luonut uusia käytäntöjä ja uutta teoriaa liikkeille osallistumalla autonomisesta feminismistä ammentavaan keskusteluun yhteiskuntalakosta (social strike), uusintavasta työstä (reproductive labour) ja yhteiskunnallisesta uusintamisesta (social reproduction). Suomessa keskustelua samankaltaisista teemoista ovat käyneet esimerkiksi Jussi Vähämäki ja Eetu Virén.
Plan C:llä on ollut alusta lähtien internationalistinen ulottuvuus, joka Loon mukaan erottaa sen monista muista brittiläisistä radikaaliryhmistä. Viime vuonna Hampurin vuoden 2017 G20-huippukokouksen vastaisten mielenosoitusten järjestämiseen aktiivisesti osallistunut Saksassa toimiva …ums Ganze! -ryhmä lähestyi varhain Plan C:tä, jonka seurauksena Plan C päätti liittyä useiden eri maissa olevien antikapitalististen ryhmien muodostamaan Beyond Europe -liittoumaan. Tämän myötä Plan C on osallistunut sellaisiin kansainvälisiin mobilisaatioihin kuin Blockupy-protesti Frankfurtissa ja No Borders -leiri Thessalonikissa. Lisäksi Plan C on osa Transnational Social Strike -verkostoa, johon kuuluu monenlaisia ryhmiä ympäri Eurooppaa. Verkosto hahmottelee teoriassa ja käytännössä ”ylikansallista yhteiskuntalakkoa”, jota on kokeiltu viime aikoina muun muassa Amazonin varastoilla sekä muilla logistiikkaan kytkeytyvillä aloilla. Lisäksi järjestö on luonut yhteyksiä maailman kurdiliikkeeseen Isossa-Britanniassa ja paikan päällä Kurdistanissa. Ryhmän osallistuminen vuonna 2014 syntyneeseen uuteen Kurdistan-solidaarisuusliikkeeseen sai Loon itse lähtemään Pohjois-Syyriaan.
Vapaaehtoisena Rojavassa
Vuonna 2014 Rojavan vallankumous alkoi saada huomiota kansainväliseltä vasemmistolta, kun kurdienemmistöisen alueen asukkaat kävivät puolustustaistelua Kobanen kaupungissa ISIStä vastaan. Loo kertoo kuulleensa tuolloin monien muiden tapaan ensimmäistä kertaa Rojavasta:
”Olimme äimistyneitä kuullessamme hankkeesta, jolla oli niin vallankumouksellinen perspektiivi keskellä Syyriaa, keskellä sisällissotaa ja keskellä Lähi-itää. Mitä enemmän tutustuimme siihen, sitä enemmän se alkoi kiinnostaa meitä. Ajattelimme myös, että demokraattisen konfederalismin ideat voivat olla yksi malli mitä voimme opiskella. Siten päädyimme tutkimaan Rojavaa ja ymmärsimme, että tämä on jotain mitä haluamme aktiivisesti tukea.”
Isossa-Britanniassa ei ollut lainkaan Kurdistan-solidaarisuusliikettä vuonna 2014, jolloin solidaarisuusrakenteiden pystyttäminen aloitettiin käytännössä tyhjästä. Plan C:n jäsenet tutustuivat sisäisesti itse aiheeseen ja tukivat samaan aikaan ulkoisesti paikallisia kurdiyhteisöjä esimerkiksi tarjoamalla englannin kielen opetusta. Muutamassa vuodessa liike oli organisoitunut paremmin ja Lontoossa järjestettiin suurimmillaan 6 000 ihmisen mielenosoitus Rojavan tueksi. Toimintaa on ollut vaihtelevalla tehokkuudella ja parasta aikaa on muodostumassa uusi Kurdistan-solidaarisuusverkosto, jossa on mukana sekä brittejä että kurdeja.
Brittiläisten saapuessa Rojavaan heitä hämmästytti eniten naisten järjestäytymisen laaja levinneisyys
Tämän lisäksi on olemassa Kurdistan Solidarity Campaign, joka on enemmän ammattiliittojen vetämä ja siksi paremmilla resursseilla varustettu kampanja. Tämä kampanja ottaa mallia Palestiina-solidaarisuuskampanjasta tarjoamalla legitimiteettiä ja näkyvyyttä kurdiliikkeelle. Lisäksi Abdullah Öcalanin vapauttamisen vaatimuksesta halutaan tehdä aikamme vapauttakaa Nelson Mandela -henkinen kampanja. Tietoisuus Kurdistanin tilanteesta on kasvanut Isossa-Britanniassa ja Turkin hyökättyä tammikuussa 2018 Afriniin, mielenosoituksissa kävi jo enemmän ihmisiä kuin Kobanen piirityksen aikaan vuonna 2014.
Loo lähti lokakuussa 2016 itse vapaaehtoiseksi Pohjois-Syyriaan, josta hän kertoi Suomessa pitämillään luennoilla. Brittiläisten saapuessa Rojavaan heitä hämmästytti eniten naisten järjestäytymisen laaja levinneisyys. Etukäteen Loo oli ajatellut, että naisliikkeen roolia on osin suurenneltu tai romantisoitu lännessä. Hän kuitenkin kuvailee innostuneena, että vuonna 2012 alkanut vallankumous on edennyt pisimmälle juuri murtaessaan patriarkaalista kulttuuria ja voimistaessaan naisten osallistumista politiikkaan ja kaikkiin yhteiskunnan osa-alueisiin.
Loo oli paikan päällä yhdeksän kuukautta. Alle puolen vuoden vierailuista tai yksittäisistä käynneistä ei ole välttämättä mitään hyötyä Rojavan asukkaille. Niinpä Loo ja muutamat muut Plan C:n jäsenet järjestivät ”vapaaehtoisten ketjun”, jossa myöhemmin saapuva kansainvälinen vapaaehtoinen jatkaa häntä ennen paikalla olleen työtä. Näin solidaarisuustyölle luodaan jatkumoa ja sillä on enemmän käytännön vaikutusta. Englannin opettajana Isossa-Britanniassa työskentelevä Loo opetti myös Rojavassa englantia naapurustossaan. Tämän lisäksi Loo tovereineen työskenteli esimerkiksi paikallisen ammattiyhdistysliikkeen ja diplomaattien kanssa. Samoihin aikoihin Plan C:llä ja vasemmistolla laajemmin oli täysin uusia haasteita Isossa-Britanniassa.
Brexit, Labour ja autonominen vasemmisto
Vuoden 2008 maailmanlaajuisesta talouskriisistä lähtien hallitukset ovat toteuttaneet kovaa kurjistamispolitiikkaa niin Suomessa kuin Isossa-Britanniassakin. Jälkimmäisessä kurjistamispolitiikan vastustuksen järjestämisestä ovat vastanneet pääasiassa ammattiliitot ja jotkin sosialistiset ryhmät. Leikkausten ensimmäisen aallon alkaessa syntyi paljon paikallisia ryhmiä, mutta niillä ei ollut yhteyksiä toisiinsa. Tämä johti siihen, että yksi ryhmä taisteli toisen kirjaston tai naapuruston puolesta ja toinen ryhmä taas toisen puolesta. Tämä väsytti monet osallistujista. Loo uskoo, että osittain tämän seurauksena Ison-Britannian ruohonjuuritason politiikassa syntyi vaaleja korostava käänne. Jeremy Corbyn tuli lähes tyhjästä ja voitti Labour-puolueen johtajuuden. Tämän jälkeen monet ihmiset ovat liittyneet Labour-puolueeseen tai Momentum-liikkeeseen, joka on osa Labouria. Tällä hetkellä radikaalin tai autonomisen vasemmiston piirissä on käynnissä iso väittely Labourista. Plan C on reagoinut tähän yrittämällä rakentaa puolueesta irrallaan olevia autonomisia rakenteita ja samalla pitää ne lähestyttävinä nuorille vasemmistolaisille ihmisille.
Labourin vasemmistosiiven noususta huolimatta niin parlamentaarinen kuin ulkoparlamentaarinen vasemmisto on ollut ulkopuolella Brexit-keskustelusta, jota hallitsi kaksi kilpailevaa argumenttia: Ensimmäinen oli enemmän muukalaiskammoinen ja äärioikeistolainen, joka perustui siirtolaisten hallinnalle ja ”kansakunnan voiman” uudelleen rakentamiselle sekä taaksepäin brittiläisen imperiumin historiaan katsomiselle. Toisen taas esittivät uusliberaalit oikeistolaiset, joiden mielestä on tärkeää tehdä kauppaa Euroopassa.
”Radikaalivasemmisto yleisesti oli erittäin hiljaa koko aiheesta ja meidän organisaatiomme kamppaili löytääkseen oman positionsa asiaan. Lopulta päädyimme pitkin hampain kannattamaan pysymistä, vaikka on vaikea olla innoissaan Euroopan unionista jonka projektia kohtaan olemme hyvin kriittisiä. Emme suoriutuneet tästä ajasta erityisen hyvin. Kävimme keskustelua verkossa, mutta katutasolla olimme hyvin hiljaa”, Loo pohtii.
Loo kuitenkin huomauttaa, että onneksi äärioikeisto oli lyöty kaduilla Brexitiä edeltävinä vuosina. Suurin osa äärioikeiston johtajista oli joko lopettanut tai sitten vankilassa Brexitin tapahtuessa, joten kaduilla ei nähty fasistien mielenosoituksia, mikä olisi pahentanut jo ennestään vaikeaa tilannetta. Tällä hetkellä Brexitin tulevaisuus ja vaikutukset ovat epävarmoja, mikä vaikeuttaa siihen varautumista.
Feminististä luksuskommunismia kaikille
Plan C mainitaan usein täysin automatisoitua luksuskommunismin käsitettä käsittelevissä artikkeleissa. Loon mukaan iskulause täysin automatisoidusta luksuskommunismista on ehdottomasti vedonnut osaan vasemmistosta Isossa-Britanniassa. Se sai alkunsa siitä, kun Novara Media alkoi julkaista juttuja aiheesta joitain vuosia sitten. Plan C yritti murtaa käsityksen kommunismista ankeana ja harmaana asiana, josta tulee mieleen Neuvostoliitto.
Loon paikallisryhmä Manchesterista oli käyttänyt iskulauseita ”Luksusta kaikille!” ja luksuskommunismi. ”Emme olleet erityisen kiinnostuneita automaatiota koskevasta osasta, sillä mielestäni ihmisten pitää tehdä tulevaisuudessakin iso osa töistä. En usko, että monet jättäisivät lapsiaan roboteille.”
Plan C levitti ajatusta luksuskommunismista meemeillä, tarroilla ja muilla keinoin ja Novara Media otti näitä ideoita ja alkoi kiihdyttämään niitä. Taustalla on akselerationalismiin (eli ”kiihtyvismiin”, ks. Elina Ylä-Monosen artikkeli ”Marx palaa tulevaisuuteen”) liittyvä ajattelu sekä automatisoitumista ja työn tulevaisuutta käsittelevä keskustelu. Loon mukaan automatisoituminen nähdään ongelmana tässä yhteiskunnassa, sillä sen nähdään hyökkäävän palkkojamme ja elämänlaatuamme vastaan. ”Elämme hyvin erikoisessa yhteiskunnassa, sillä työn pois ottamista ihmisiltä pidetään huonona asiana. Tulevaisuuden yhteiskunta voisi kuitenkin käyttää automatisointia hyväkseen työn jälkeisessä maailmassa.”, Loo visioi.
Plan C yritti murtaa käsityksen kommunismista ankeana ja harmaana asiana, josta tulee mieleen Neuvostoliitto
Plan C ammentaa marxismin kapitalismikritiikistä ja erityisesti autonomisen marxismin perinteestä, mutta ”mitä tulee poliittiseen organisointiin, emme kannata erityisesti marxilaista tai marxilais-leniniläistä perinnettä. Koen, että Plan C liittyy tavallaan enemmän eurooppalaiseen tapaan järjestäytyä. Katsomme esimerkiksi enemmän poliittiseen perinteeseen Italiassa ja Saksassa kuin Isossa-Britanniassa, joka on perinteisesti trotskilainen maa.” Ryhmälle läheisistä ajattelijoista Loo nostaa esiin sellaisia kuin Silvia Federici ja John Holloway sekä Michael Heinrich ja muut saksalaiset Marx-tutkijat.
Plan C on alusta lähtien työskennellyt myös autonomisesta feministisestä perinteestä tulevien yhteiskunnallisen uusintamisen ja palkattoman työn kysymysten parissa. Erityisen mielenkiinnon kohteena on ollut naisten työnä nähtävä palkaton työ ja sen rooli taloudessa sekä laajemmin yhteiskunnassa. Loon mukaan yhteiskunnallista uusintamista koskevan teorian tarkoitus on ylittää yksinkertaistettu marxilainen käsitys maailmasta tunnistamalla sen, että yhteiskunnan pyörittämiseksi on tehtävä valtava määrä palkatonta työtä. Tällaista työtä on tyypillisimmillään esimerkiksi lastenhoito, ruoanlaitto, siivous ja kasvatus. Taustalla on muun muassa Silvia Federicin ajatukset ja 1970-luvulla ollut Wages for Housework (suom. Palkkaa kotityöstä) -kampanja.
Yhteiskunta-analyysin lisäksi Plan C ottaa nämä kysymykset huomioon myös organisaationsa sisällä kiinnittämällä huomiota siihen, kuka tekee vähemmän hohdokkaana pidetyn ja yleensä näkymättömiin jäävän työn organisaation toiminnassa: “Pyrimme tukemaan naispuolisia jäseniämme eturintamaan näkyvämpiin poliittisiin rooleihin ja järjestäydymme feminististen kysymysten parissa. Jokapäiväisen työn lisäksi osallistumme aktiivisesti esimerkiksi naistenpäivänä järjestettäviin naislakkoihin ja mielenosoituksiin”, Loo kuvailee.
Ruokalähettejä ja vuokralakkolaisia
Perehtyessään yhteiskuntalakon käsitteeseen Plan C alkoi tarkastella palkkatyön muutosta ja sen saamia uusia muotoja. Isossa-Britanniassa käydään parasta aikaa keskustelua keikkataloudesta, joka on erittäin epävarmaa, huonosti palkattua ja joustavaa työtä.
”Jotkut organisaatiomme jäsenistä työskentelevät ruokalähetteinä ympäri maata ja niinpä päätimme käyttää aikaa näiden lähettien organisoimiseen. Aloimme julkaista uutiskirjettä tai pientä lehteä nimeltä Rebel Roo. Tätä ei tehty Plan C:n nimellä vaan teimme sen yhteistyössä kahden ruohonjuuritason ammattiliiton kanssa nimeltä IWW ja IWGP ja aloimme puhua pyörälähettien kanssa kaupungeissa missä toimimme.”
Viimeisen parin vuoden aikana Deliveroon ja Foodoran pyörälähettien parissa on ollut yhä enemmän lakkoja. Pyörälähetit ovat myös alkaneet verkostoitua muualla Euroopassa kamppailevien lähettien kanssa. Loo uskoo, että heidän työnsä on vaikuttanut tähän:
”Ystäviemme tekemässä uudessa Notes from Below -lehdessä on tästä hieno artikkeli, jossa puhutaan näiden lakkojen räjähdysmäisestä kasvusta. Ruokalähettien järjestäyttyminen on esimerkki siitä, miten pyrimme osallistumaan jo olemassa oleviin kamppailuihin ja voimistamaan niitä. Uutiskirje auttoi luomaan yhteyksiä ihmisten välillä ja käytimme sosiaalista mediaa ja rakenteitamme mainostaaksemme ruokalähettien mielenosoituksia. Tällä alalla on nähty voittoja, jotka ovat parantaneet ihmisten työolosuhteita ja palkkaa.”
Viimeisen parin vuoden aikana Isossa-Britanniassa on nähty kasvavissa määrin pyörälähettien lakkoja
Plan C jäsenet ovat myös aktiivisia toimijoita kolme vuotta sitten perustetussa vuokralaisten liitossa nimeltä ACORN. Vuokralaisten liitossa on maanlaajuisesti 3 000–4 000 jäsentä. Liitto kampanjoi samaan aikaan valtakunnallisella tasolla asumista koskevan reformin puolesta ja puolustaa paikallisella tasolla yksittäisiä jäseniä. Vuokraliittolaiset välttävät lakiteitse vaikuttamista ja suosivat sen sijaan yhteisöjen itsepuolustukselle pohjaavaa joukkovoimaa ja suoraa toimintaa. Taktiikoihin kuuluvat esimerkiksi vahdit kiinteistöfirmojen edustalla, ovien lukitseminen sekä huonoista vuokraisännistä naapurustoon tiedottaminen ja sitä kautta julkisen häpäisyn käyttäminen tehokkaana keinona.
Asumismarkkinoiden tilanne on Loon mukaan todella paha Isossa-Britanniassa. Tämä on johtanut siihen, että valtion viranomaiset ja vuokraisännät ovat ”todella laiskoja ja kuvittelevat voivansa tehdä mitä tahansa”. Tämän takia jo pienikin vastarinta on saanut heidät varpailleen ja johtanut useisiin voittoihin. Esimerkiksi Brightonissa toimiva ACORN-ryhmä alkoi tukea opiskelijoita, jotka uhkasivat mennä vuokralakkoon eli lopettavansa vuokranmaksun yliopiston huonokuntoisessa asuntolassa. Tätä ei kuitenkaan tarvinnut toteuttaa, sillä pelkkä uhkaus johti voittoon neljän päivän jälkeen. Yliopisto maksoi opiskelijoille hyvityksenä lähes 60 000 puntaa ja lupasi korjata asunnot.
Autonominen organisaatio
Plan C on pluralistinen organisaatio, joka tarkoittaa, ettei sillä ole kaikkia sitovaa puoluelinjaa asioihin. Sen pluralismista halutaan kuitenkin tehdä merkityksellistä, joka tarkoittaa käytännössä jatkuvaa keskustelua eri aiheista joka käydään usein myös julkisesti. Loon mukaan ”järjestäytyneillä rakenteilla on aina suuri työ ja velvollisuus käydä sellaisia keskusteluja mitä kaikki toverit käyvät keskenään, mutta tehdä se julkisesti. Asiat syntyvät osittain pitkän aikavälin keskustelujen seurauksena, jolla kehitetään käsitteitä.”
Edeltäjien puutteen vuoksi Plan C on joutunut Loon mukaan rakentamaan kaiken itse infrastruktuurista omaan traditioon. Plan C esimerksi järjestää vuosittain omaa festivaalia, jota muut ryhmät Isossa-Britanniassa eivät tee. Lisäksi organisaatio rakentaa autonomisia sosiaalikeskuksia ja kehottaa tukemaan niitä kaikkialla missä niitä perustetaan.
Vuokralaisten liiton ja ruokalähettien tapauksessa keskusteluun vaikutti Plan C:n käsitys organisaation roolista ja siitä miten työskennellä olemassa olevien yhteiskunnallisten kamppailujen kanssa niin, että ei yritä johtaa niitä vaan ainoastaan voimistaa niitä. Organisaatio ei ole etujoukko vaan yksi toimija laajemmassa poliittisessa liikehdinnässä, joka voi vahvistaa yhteiskunnallisia liikkeitä.
Muista ryhmistä Loo nostaa esiin Anti-fascist Networkin (AFN, suom. Antifasistinen verkosto), joka on ollut viime vuosina ”todella tärkeä rakenne Iso-Britanniassa”. Tämän lisäksi maahan on syntynyt useita ruohonjuuritason ammattiliittoja, kuten Industrial Workers of the World (IWW) ja Independent Workers Union of Great Britain (IWGP). Näiden lisäksi on pääosin siivousalalla työskentelevistä siirtolaisista koostuva ja suoraa toimintaa suosiva United Voices of the World (UVW).
* * *
Brexitin mukanaan mahdollisesti tuomasta taloudellisesta taantumasta huolimatta Loo vaikuttaa optimistiselta tulevaisuuden suhteen. Corbynismin nousun myötä vasemmisto on voimistunut Isossa-Britanniassa, ja vaikka Plan C on ulkoparlamentaarinen ryhmä, myös se on kasvussa. Kansainväliseen kurdiliikkeeseen luodut suhteet ovat voimistaneet yhteiskunnallisia liikkeitä ympäri maailmaa ja Rojavan esimerkki on näyttänyt mitä laajamittainen alueellinen autonomia voi tarkoittaa. Plan C järjestää taas elokuussa vuosittaisen Fast Forward -festivaalin, jonka teemana on vuonna 2018 autonomian rakentaminen. Loo toivottaa kaikki tervetulleeksi osallistumaan ryhmän järjestämälle festivaalille ja miettimään yhdessä miten luomme maailmaa muuttamaan kykeneviä radikaaleja yhteiskunnallisia liikkeitä.
Kirjoittaja on vapaa toimittaja, jota kiinnostavat jaettua ja hyvää elämää koskevat kysymykset. Narsakka seuraa paikallisia ja globaaleja yhteiskunnallisia liikkeitä sekä luksuskommunismi-meemejä.
