Lokakuun 3. päivänä Puolan naiset valtasivat kadun ja sosiaalisen median. ”Mustassa protestissa” naiset nousivat vastustamaan kaavailtua aborttilakia.
Lain tarkoitus oli kieltää abortti käytännössä kokonaan muulloin kuin silloin, kun äidin henki on vaarassa. Abortin tehnyt nainen olisi voinut joutua vankilaan jopa viideksi vuodeksi. Jo nyt Puolassa on erittäin tiukka aborttilaki – abortti on sallittu vain jos raskaus on alkanut raiskauksesta, sikiö on vaikeasti vammainen tai äidin henki on vaarassa.
Kansalaisaloitteesta lähtenyt lakiluonnos kaatui parlamentissa selvin luvuin protestien jälkeen. Samaan aikaan Puolan eri kaupungeissa kuitenkin pidettiin myös ”Valkoisia protesteja”, joissa puolustettiin aborttikieltoa. ”Valkoiset protestit” uutisoitiin Puolan mediassa laajalti; joissakin lehdissä niitä pidettiin välttämättömänä vastapainona mustille protesteille.
Taistelu ei ole ohi. Vietin sattumalta protestipäivän vanhan ystäväni, puolalaissyntyisen naislakimiehen kanssa. Mekin laadimme #blackprotest-kyltin ja julkaisimme sen sosiaalisessa mediassa.
Vuosia ulkomailla asunut ystävättäreni seuraa Puolan tapahtumia kauhulla. Pari päivää lain kaatumisen jälkeen hän viestitti minulle taas.
”Voitimme yhden taistelun, mutta emme koko sotaa. Pro life- kansalaisliike onnistui keräämään puoli miljoonaa allekirjoitusta, aborttimyönteinen pro choice alle puolet siitä. Jo torstaina uusi, 115 000 nimen vetoomus meni parlamenttiin. Tässä lakiehdotuksessa abortin tehnyt nainen ei enää joutuisi vankilaan, muuten sisältö on sama kuin aiemmassa laissa.”
Kyse on naisten ihmisoikeuksista keskellä Euroopan unionia.
Pro life- liike on Puolassa niin vahva, että moni lääkäri pelkää tehdä aborttia. Vuoden 1996 laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä takaa lääkäreille oikeuden kieltäytyä abortista ja jopa jälkiehkäisyn kirjoittamisesta sekä raskauden ajan ultraäänitutkimusten suorittamisesta omantunnon syihin vedoten.
Abortti on vain yksi Puolan naisten ongelmista. Polish Defence League – niminen ryhmä muun muassa käynnisti islaminvastaiset katupartiot suurimmissa kaupungeissa jo pari vuotta sitten. Se, että Puolan muslimipopulaatio kuuluu Euroopan pienimpiin, ei ole estänyt tätä ryhmää kiertelemästä yökerhoja ja varoittelemasta puolalaisia naisia muslimimiesten ”uhasta.”
Sekä katupartioita että aborttikieltoa yhdistää yksi asia: tarve kontrolloida naista ja naisen valinnanvapautta. Ystäväni sanoin:
”Ei tässä ole kyse vain aborteista vaan naisten ihmisoikeuksista laajemmin. Puolassa niitä kyseenalaistetaan korkealla poliittisella tasolla. En unohda koskaan, miten aikoinaan eräs nyt jo edesmennyt populistipoliitikko oli syytteessä prostituoidun raiskaamisesta, ja nauroi televisiossa sanoen, että ’eihän prostituoitua voi raiskata’.”
Kyse on naisten ihmisoikeuksista keskellä Euroopan unionia. Puolan asia on meidän asiamme.
