Donald Trumpista tulee Yhdysvaltojen presidentti. Mistä Trumpin vaalivoitto kertoo? Onko kyse eliitinvastaisuudesta, rasismista, misogyniasta, uusliberalismin kyvyttömyydestä, keskiluokan ahdingosta, työelämän epävarmuudesta, keskustavasemmistolaisen projektin totaalisesta epäonnistumisesta vai ”valkoisen identiteetin” kipuilukriisistä?
Ja mitä Trumpin vaalivoitosta seuraa, kuka siitä hyötyy ja kenelle siitä on haittaa? Lue alta Perusteen toimituskunnan ja Vasemmistofoorumin tutkijayhteisön jäsenten vastauksia näihin kysymyksiin.
Mistä Donald Trumpin vaalivoitto kertoo?
”Ihmisten turhautumisesta poliittiseen eliittiin, jota Hillary Clinton selvästi edusti. Jostain syystä politiikan ulkopuolelta tuleva, mutta taloudelliseen eliittiin kuuluva Donald Trump koettiin vastavoimaksi tälle. Ehkä taustalla on jotain samanlaista kuin Suomessa, missä poliittisesti kokematon liikemies Juha Sipilä nousi pääministeriksi.”
(Patrizio Lainà, tutkija, Helsingin yliopiston politiikan ja talouden tutkimuksen laitos)
”Trumpin voitto kertoo siitä, että uusliberalismi on osoittautunut kyvyttömäksi lunastamaan omia lupauksiaan ja pitämään yllä omaa edistyskertomustaan. Jokseenkin kaikki saatavilla oleva vaalidata osoittaa, että kyse oli tyytymättömyyden ilmaisusta: Trumpia äänestivät voittopuolisesti ne, joiden mielestä asiat ovat menneet viime aikoina huonosti.
Toki useimmat meistä ovat kuvitelleet, että uusliberalismin tilalle syntyisi jotain parempaa. 2000-luvun alun liikehdintä positioi vastakkain Immanuel Wallersteinin käsitteitä käyttääkseni ”Davosin hengen” ja ”Porto Alegren hengen”, viitaten Maailman talous- ja sosiaalifoorumeihin. Uusliberalismin vaihtoehtona nähtiin hierarkioiden purkautuminen. Uusliberalismin kuolinkamppailu tuo kuitenkin nyt esiin perinteisiä hierarkisia ja alistavia voimia. Osa tästä varmastikin liittyy siihen, että taloudelliset epävarmuudet voivat olla merkittäviä siinä missä materiaalinen eriarvoisuus sinänsä. Eriarvoisuus saa helpommin vaatimaan oikeudenmukaisuutta, kun taas epävarmuus laukaisee konservatiivisia refleksejä.
Tulosta ei kuitenkaan pidä erehtyä romantisoimaan, vaikka monia establishment-vastaisuus viehättääkin. Kyse oli myös aidosti rasistisen ja misogynistisen politiikan noususta, oikeuttamattomien etuoikeuksien puolustamisesta. Yhdysvallat on vapauspuheensa alla segregoitunut ja paikoin erittäin rasistinen maa. Ei taloudellinen tilanne sinänsä laukaise rasistisia reaktioita, ellei niihin ole valmiutta pinnan alla. Ylimaterialistiset selitykset voivat myös olla ongelmallisia.
Yhdysvaltojen perinteinen taloudellis-poliittinen kompromissi perustui valkoisen miehen dominanssiin, ja monet tämän ryhmän edustajat kokevat että joku implisiittinen lupaus on petetty. Se ei kuitenkaan tarkoita, että juuri tämä ryhmä olisi kärsinyt uusliberalismista eniten vaan sitä, että se on huolineen näkyvin ja kykenevin kanavoimaan huoliaan yleisiksi huoliksi julkisessa poliittisessa puheessa.”
(Teppo Eskelinen, Yhteiskuntapolitiikan yliopistonlehtori, Jyväskylän yliopisto)
”Se kertoo monesta asiasta. Ensinnäkin se kertoo niin sanotun keskustavasemmistolaisen projektin totaalisesta epäonnistumisesta. Nyt viimeistään pitäisi olla selvää, että vasemmiston tulevaisuus ei ole spinnaamisessa, stunteissa ja budjetin tasapainottamisessa. Emme ole enää 1980-luvulla: pelkästään nätit nettisivut ja tyköistuva puku eivät riitä. Toistensa selkiä pesevän teknokraattisen poliittisen luokan aika on ohi. Mitä nopeammin tämä luokka ymmärtää sen itse, sen parempi. Vasemmiston on rakennettava tavallisia ihmisiä puhuttelevaa massaliikettä, ei manipuloitava media näppärillä soundbiteillä.
Eliittikatkeruuden lisäksi näissä vaaleissa oli valitettavasti kyse myös jatkuvasti eskaloituneesta epäluulosta ja suoranaisesta vihasta maahanmuuttajia ja etenkin muslimeja kohtaan. Tämän prosessin historiallinen tausta liittyy olennaisesti Israelin ja Palestiinan konfliktiin, jonka ratkaiseminen olisi välttämätöntä, jotta eskalaatio saataisiin katkaistua.”
(Lauri Holappa, poliittisen talouden tutkija, Helsingin yliopisto)
”Trumpin voiton syinä on toistamiseen mainittu jyrkkenevä eriarvoisuus, valkoisen keskiluokan turhautuminen, pelot oman ja lähipiirin elämänedellytysten puolesta ja niistä masinoitu viha ”vieraita” kohtaan. Näitä ja monia niille rinnakkaisia tekijöitä on jo toisteltu loputtomiin paitsi Trump-analyyseissä myös Brexitin jälkimainingeissa ja Euroopan äärioikeiston nousua avaavissa analyyseissä.
Yhtä asiaa on kuitenkin tarpeen toistaa yhä uudelleen, niin kauan kunnes myös politiikan toiselta laidalta löytyy tähän yhtä vahva vastaus: pohjimmiltaan kyse on tunteesta, että on löytynyt joku, joka paitsi kuuntelee myös kuulee juuri minua ja kaltaisteni ongelmia. Oikeistopopulismi on tältä osin onnistunut loistokkaasti siinä, missä vasemmisto ympäri maailman on viime aikoina surkeasti epäonnistunut. Sivutuotteena se on rakentanut ja vahvistanut eetosta, joka haluaa unohtaa ihmisarvon ja solidaarisuuden universaaliuden, kaventaen ne vain itseni kaltaisten oikeuksiksi. Tämä eetos pitää perusteltuna ja täysin hyväksyttävänä, että joitakin ihmisiä ja kokonaisia ihmisryhmiä kohdellaan kuin roskaa ja oikeuttaa ajattelemaan vain itseni ja kaltaisieni etua. Sen vahvistumisen edellytyksiin ja kasvualustoihin on syytä pureutua tarkemmin myös Trump-analyyseissä.
Martha Nussbaum on esittänyt kirjassaan Not for Profit (2010) huolensa siitä, minkälaisia vaikutuksia demokratian elinvoimaisuuteen on koulutuksen painopisteen siirtymisellä neoliberaalin maailmanjärjestyksen tarpeita palvelevien ”hyödyllisten koneenosien” kasvattamiseen laaja-alaiseen kriittiseen reflektioon kykenevien kansalaisten sijaan. Tämän näkökulman rinnalla tulee muistaa ne vaikutukset, joita varallisuuden mukaan jyrkästi jakautuneilla koulutusjärjestelmillä esimerkiksi Yhdysvalloissa, Englannissa tai vaikkapa Brasiliassa on paitsi koulutuksen tarjoamiin mahdollisuuksiin myös laajemmin maailmankuvaan.
Emme voi syyttää vallitsevasta maailmantilanteesta yksinomaan koulutusta, sen heikkouksia tai puutteita, mutta emme saa myöskään unohtaa koulutuksen merkitystä. Niin ei saa käydä etenkään nyt, kun leikkauspolitiikan yhtenä keskeisenä maalitauluna on maailmanlaajuisesti juuri koulutus ja kun koulutusta venytetään yhä enemmän kohti senkaltaista ”hyödyllisyyttä”, jolle inhimillisyyttä ja empaattisuutta korostava ihmisenä kasvaminen ja laaja-alaisen yhteiskunnallisen ymmärryksen harjoittaminen on tehotonta ja turhaa.”
(Sanna Ryynänen, Sosiaalipedagogiikan yliopistonlehtori, Itä-Suomen yliopisto)
”Trumpin voiton pääselitys on varmaan se, että keskiluokka kokee (syystä) olevansa syrjäytetty ja huonosti kohdeltu. Syy nähdään (aiheellisesti) eliitissä, Washingtonissa ja Wall Streetissä.
Myös arvokonservatiivisuus (kysymykset aborteista, homoista, aseiden kannosta, isänmaallisista tunnuksista ja vastaavista) vaikuttavat, mutta arvattavasti vähemmän kuin keskiluokan kokema aineellinen ja poliittinen jälkeen jäämisen tunne.
Arvokonservatiivisuus ja keskiluokan ahdistus kohtaavat nationalismissa, islamin pelossa ja muuttoliikkeen vastustamisessa. Siksi ne saavat vahvan aseman. Niiden voimasta kertovat myös Unkarin ja Tanskan ja Suomen nykyisen hallituksen politiikka.”
(Jouko Kajanoja, valtiotieteiden tohtori, entinen Kansaneläkelaitoksen yhteiskuntatutkimuksen päällikkö ja Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan dosentti.)
”Trumpin vaalivoitto asettuu osaksi samoja kehityskulkuja, joita olemme todistaneet jo ympäri Eurooppaa. Muutoksen kaipuu yhdistettynä eliitinvastaisuuteen on johtanut radikaalin oikeistopopulismin nousuun, ja Trump sopii rasistisine, naisvihamielisine ja seksistisine puheineen oivasti tähän kehikkoon. Halu näpäyttää poliittista eliittiä vaikuttaisi olleen niin voimakas, että sen varjolla ollaan valmiita hyväksymään poikkeuksellisen härskejä puheita. Toki monelle konservatiiville myös ajatus naisesta presidenttinä lienee yhä tekemätön paikka.
Peiliin katsomisen paikka sen sijaan on demokraateilla, jotka eivät kyenneet kanavoimaan kansan tyytymättömyyttä. Kampanjassa ei myöskään kyetty välttämään ylimielistä varman voittajan asennetta.”
(Elina Vainikainen, Vasemmistofoorumin tiedottaja, YTM, yhteisöpedagogi)
”Trumpin voiton takaa löytyy varmasti monta, toisiinsa eri tavoin sulautuvaa tekijää. Kaksi kehityskulkua nousee kuitenkin päällimmäisinä mieleen, mutta Trump tuskin tyhjenee näihin huomioihin.
Ensinnäkin näyttää siltä, että Trumpin voiton takana on amerikkalaisen työväen- ja keskiluokan kokeman taloudellisen ja sosiaalisen epävarmuuden lisääntyminen. Työntekijöiden reaaliansiot ovat juuttuneet vuosikymmenten takaiselle tasolle, ja vakaat teolliset työpaikat ovat monin paikoin kadonneet tai korvautuneet epävarmemmilla palvelusektorin työpaikoilla. Taustalla voinee siis nähdä amerikkalaisen työelämän prekarisaatiota.
Tälle väitteelle voi löytää tukea muun muassa tilastoista, joiden mukaan vähiten tienaavien amerikkalaisten äänestyskäyttäytymisessä tapahtui näissä vaaleissa merkittävä muutos republikaanisen puolueen hyväksi. Voi arvioida, että Trump-liikkeen onnistui mobilisoida epävarmuus ja näköalattomuus poliittiseksi liikkeeksi. Populistisen poliittisen toimintalogiikan mukaisesti Trumpin onnistui rakentaa eliittikonsensuksesta – Clinton ja muu Washington-eliitti, media, finanssilaitokset – yhteinen likainen vihollinen, jonka edut asettuvat Trumpin edustamaa kansaa vastaan.
Heikki Patomäki näkee Trumpin valinnan polanyilaisena vastaliikkeenä ja osana kapitalismin sisäistä logiikkaa: Trumpin populismin voi siis mieltää reaktioksi uusliberalismin kapitalismin toimintaan, joka on – kilpailukyvyn nimissä – pyrkinyt sosiaalisen todellisuuden eri osa-alueiden markkinoistamiseen ja hyödykkeistämiseen sekä yhteiskuntaa vakauttavien instituutioiden, kuten ay-liikkeen, purkuun. Tämä epävarmuus luo pohjaa populistisille liikkeille.
Toinen näkökulma on Trumpiin on identiteettipoliittinen. Amanda Taub liittää New York Timesin artikkelissa läntisen maailman poliittiset maanjäristykset, ennen kaikkea Brexitin ja Trumpin, ”valkoisen identiteetin” kriisiin. Tämän voisi määritellä kehitykseksi, jossa työväen- ja keskiluokkaiset valkoiset ihmiset kokevat, että heidän elämäntapansa ei enää ole yhteisön oletuselämäntapa, default setting.
Vahva talouskasvu ja duunareita suojaavat instituutiot takasivat toisen maailmansodan jälkeen työväelle vahvan aseman. Teollisten työpaikkojen katoaminen ja globalisaatio ovat kuitenkin koetelleet duunareita, ja amerikkalainen unelma karkaa yhä kauemmas. Samalla ihmisistä tuntuu siltä, että eteen kiilaa etnisten vähemmistöjen edustajia ja muita ulkopuolisia. Tämä kriisi synnyttää arvokonservatiivisen kaipuun entisen, ”likaantumattoman yhteisön” arvoihin. Näin Trumpia ja Brexitiä voi arvioida kipuiluina, jotka juontavat valkoisen identiteetin kriisiin moniarvoistuvissa ja entistä monikulttuurisemmissa yhteiskunnissa.”
(Timo Harjuniemi, tutkija, Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitos)
Mitä Trumpin vaalivoitosta seuraa?
”Luultavasti Trump toteuttaa maahanmuuttokysymyksissä nopeasti lupauksiaan. Samaan tapaan kuin niitä on toteutettu Unkarissa, Tanskassa ja Suomessa.
Maahanmuuton rajoittaminen ei kuitenkaan auta keskiluokan asemaa. Se voi vaikuttaa jopa päinvastoin. On väitetty, että maahanmuuttajat edistävät talouden menestystä. Isoin kysymys, keskiluokan asema, vaatii muita toimia.
On vaikeaa ehkäistä työpaikkojen pakenemista tai peräti palauttaa niitä Kiinasta ja kehitysmaista. Se edellyttäisi radikaalia muutosta WTO:n politiikassa tai USA:n irtautumista WTO:sta ja samalla WTO:n purkautumista.
Mahdollisuudet edistää keskiluokan asemaa julkisen talouden toimenpitein ovat vähäiset. Trumpin lupaus alentaa yritysten ja henkilöiden ja erityisesti rikkaiden veroja ja antaa puolustusvoimille lisää rahaa eivät jätä hänen hallinnolleen paljoa pelimerkkejä keskiluokan tukemiseen. Kuitenkin esimerkiksi koulutuksen voimakas kehittäminen voisi olla osa ratkaisua.
Vähän ennen vaaleja pitämässään puheessa Trump syytti Sandersia siitä, että hän antoi tukensa Clintonille ja samalla ”myi sielunsa paholaiselle”. Lausahdukseen sisältyy arvostusta Sandersin ajatuksille. Niiden omaksuminen ei ole uskottavaa ottaen huomioon Trumpin veronalennuspuheet ja sen, että hän tarvitsee republikaanien tukea.
Todennäköisimmältä näyttää, että edessä on muutama erityisesti maahanmuuttoon liittyvä näyttävä toimenpide, jotka eivät sanottavasti muuta keskiluokan asemaa eli kaikki jatkuu suunnilleen ennallaan. Pariisin ilmastosopimuksen toimeenpano takkuaa entistä enemmän eikä korkeimman oikeuden konservatiivisuus vähene.”
(Jouko Kajanoja, valtiotieteiden tohtori, entinen Kansaneläkelaitoksen yhteiskuntatutkimuksen päällikkö ja Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan dosentti.)
”Tätä on mahdotonta sanoa. Jos Trumpin vaalilupaukset toteutettaisiin, kyse olisi tietysti demokraattisen yhteiskunnan alasajosta ja ainakin osittaisesta siirtymisestä totalitaristiseen järjestelmään, jossa vaaleissa hävinneet pannaan linnaan. Monet haluavat uskoa, että näin ei tapahdu. Minä en vain yksinkertaisesti tiedä.
Selvää on ainakin se, että ilmastonmuutoksen torjunta käy lähes mahdottomaksi. Myös muut ympäristökysymykset, biodiversiteetistä sukupuuttoaaltoihin, jäävät sivurooliin.”
(Lauri Holappa, poliittisen talouden tutkija, Helsingin yliopisto)
”Mitä vaikutuksiin tulee, muuta maailmaa kiinnostaa tietysti ulkopolitiikka, josta varmasti tulee epävarmempaa. Tämän enempää juuri kukaan ei osaa sanoa.
Sisäpoliittisesti olisi syytä katsoa katujen ilmapiiriä formaalin lainsäädännön sijaan. Eri henkisillä poliitikoilla ja poliittisilla hegemonioilla on vaikutusta siihen, minkälaiseen toimintaan koetaan olevan sosiaalinen lupa. Vaikkapa poliiseiksi hakeutuvilla ihmisillä voi olla taipumusta ihannoida voimankäyttöä ja antipatioita joitakin vähemmistöjä kohtaan, mutta heillä on myös pidäkkeitä. Kuitenkin jos poliittinen ilmapiiri korostaa ”kovaa kuria”, nuo pidäkkeet vähenevät.
Trumpin kaltaisia hahmoja tulisikin lukea kulttuurisen ilmapiirin ilmauksina eikä ainoastaan lainsäädäntövallan käyttäjinä. Katujen arki on se millä on väliä, ja luultavasti nimenomaan rasistiset ja misogynistiset asenteet tulevat sosiaalisesti hyväksyttävämmiksi. Pidäkkeet katoavat sellaisilta aggressiivisilta asenteen ilmaisuilta joita on pidetty noloina. Ihmisten todellisessa elämässä tällainen alistajien voimaantuminen on merkittävimpiä ja äärimmäisen negatiivisia politiikan vaikutuksia. Samaa ilmiötä on nähty oikeistopopulismin nousun myötä siellä sun täällä.
Lainvalvonnassa suunta on varmasti se, ettei poliisin halu ammuskella eritoten mustien asuttamilla alueilla ainakaan vähene.”
(Teppo Eskelinen, Yhteiskuntapolitiikan yliopistonlehtori, Jyväskylän yliopisto)
”Trumpin voitto on käynnistänyt välittömien sisä- ja ulkopoliittisten vaikutusten visioinnin ja arvailun – monet niistä aiheellisesti synkkääkin synkempiä uhkakuvia. Niiden rinnalla on nyt aivan olennaista muistaa seuraus, joka ei ole automaattinen mutta aivan välttämätön. Euroopan äärioikeiston nousu, finanssikriisin tuhoisat seuraukset yhteiskunnan heikompiosaisille ja muut kuluneen vuosikymmenen yhteiskunnallista tilannetta maailmanlaajuisesti ravisuttaneet muutokset ovat saaneet aikaan erilaisia vastavoimia ja vastarinnan liikehdintöjä, mukaan lukien muutaman puoluepoliittisen vaihtoehtoliikkeen. Mikään näistä ei ole kuitenkaan onnistunut rakentamaan jotakin sellaista, joka tarjoaisi toimivan pohjan maailmanlaajuiselle vastarinnan liikkeelle, yhä yhteisemmäksi käyvien ongelmien kollektiiviseksi kohtaamiseksi.
Haluan uskoa, että Trumpin voitto kaikessa katastrofaalisuudessaan on vihdoin sen kokoluokan herättäjä, joka mahdollistaa suuttumuksen kääntämisen uudenlaisen laaja-alaisen sekä ruohonjuuritason että puoluepoliittisen liikehdinnän synnyttämiseksi. Nyt jo lienee selvää, että enää ei voida nojautua vanhoihin koeteltuihin totuuksiin vaan on haluttava nähdä vaivaa vallitsevan tilanteen kompleksisuuden ymmärtämiseksi ja tuosta ymmärryksestä kumpuavien vaihtoehtojen rakentamiseksi, mukaan lukien paneutuminen vallitsevan talousjärjestelmän vaihtoehtojen konkreettiseen etsimiseen ja edistämiseen, ei vain niistä puhumiseen. On jo riittävästi toisteltu, että tarvitaan toisenlaista vasemmistolaista politiikkaa. Sen tekeminen pitää aloittaa. Nyt.”
(Sanna Ryynänen, Sosiaalipedagogiikan yliopistonlehtori, Itä-Suomen yliopisto)
”Trumpin vaalivoitosta seuraa vähemmän pahaa kuin yleisesti pelätään. Vaalipuheet ovat vain vaalipuheita, eikä Trump varmastikaan aio toteuttaa kaikkia uhoamisiaan. Lisäksi monien vaatimusten toteuttaminen edellyttää kongressin tukea, mikä ei ole taattu vaikka republikaaneilla onkin enemmistö molemmissa kamareissa. Ympäristönsuojelu jää luultavasti taka-alalle, ulkopolitiikasta tulee ailahtelevampaa ja protektionismi tekee paluun talouspolitiikkaan.”
(Patrizio Lainà, tutkija, Helsingin yliopiston politiikan ja talouden tutkimuksen laitos)
”Mitä Trumpin vaalivoitosta seuraa, ei kai tiedä kukaan muu kuin Donald itse, jos hänkään. Ennakoitavuuden aika tuntuu todella olevan Yhdysvaltain politiikassakin ohi.”
(Elina Vainikainen, Vasemmistofoorumin tiedottaja, YTM, yhteisöpedagogi)
Kuka hyötyy siitä eniten ja kenelle siitä on eniten haittaa?
”Selviä häviäjiä tulevat olemaan vähemmistöt – etenkin Latinalaisesta Amerikasta Yhdysvaltoihin muuttaneet siirtolaiset. Superrikkaat tulevat olemaan varmasti voittajia. Ainakin Trumpin retoriikan perusteella voittopuolelle jää myös valkoinen keskiluokkainen mies.”
(Patrizio Lainà, tutkija, Helsingin yliopiston politiikan ja talouden tutkimuksen laitos)
”Vaikea sanoa, koska Trumpin politiikkaa on niin hankala ennustaa. Mitään merkkejä siitä, että Trumpin voitosta olisi erityistä haittaa suurpääomalle, ei ole kuitenkaan näköpiirissä.”
(Lauri Holappa, poliittisen talouden tutkija, Helsingin yliopisto)
”Voi epätoivoisesti toivoa, että järkyttävä vaalitulos johtaisi keskustelun siirtymiseen persoonallisista ominaisuuksista politiikan sisältöön ja että siitä seuraisi parempaa elämää yhteiselle kansalle.”
(Jouko Kajanoja, valtiotieteiden tohtori, entinen Kansaneläkelaitoksen yhteiskuntatutkimuksen päällikkö ja Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan dosentti)
”Rikkaiden verotus alenee, talouspolitiikkaa on muuten vaikea ennakoida. Trump on puhunut infrastruktuurin kehittämisestä, ja jää nähtäväksi onko hänellä todella haluja panostaa julkista rahaa tähän. Se olisi irtiotto republikaanien linjasta.”
(Teppo Eskelinen, Yhteiskuntapolitiikan yliopistonlehtori, Jyväskylän yliopisto)
