Jostakin syystä naisten väheksyntä ja naisviha eri muodoissaan pullahtavat pintaan aina samoihin aikoihin rasismin kanssa. Avoimen nais- ja muslimivihamielinen miljonääri voitti mahtivaltion vaalit. Samaan aikaan Skandinaviassa Teuvo Hakkaraisen kuolematon veto ”yhteiskunnan maksamasta seksiturismista” herätti hurraahuutoja Facebookissa ja Suomen Uutisten päätoimittaja kehui Hesarissa, että näin sitä kansan kieltä puhutaan.
Muutama viikko sitten perussuomalaisten ajatuspaja Suomen Perusta julkaisi pamfletin nimeltä Epäneutraali sukupuolikirja. Päätin lukea sen, koska haluan oikeasti ymmärtää, mistä tässä on kyse. Varsinaista oikeaa tietokirjakritiikkiä en pamfletista kirjoita ihan vaikka siksi, että kyseessä ei ole varsinainen oikea tietokirja. Enemmän se muistuttaa nyyhkivien nationalistien itkuvirttä siitä, kun tuohivirsut pääsivät kastumaan eikä ollut emäntää niitä kuivumaan ripustamassa.
Mukana ovat tunnetut ”keskustelijat” Henry Laasanen ja Timo Hännikäinen. Laasanen argumentoi tuttuun tapaan pariutumismarkkinoiden epäreiluudesta ja siitä, että naisilla on valta, kun taas ”rumat, lihavat ja väärän rotuiset torjutaan armotta.” Henryn olisi kannattanut kysyä vaikkapa joltakin huomattavan ylipainoiselta naiselta, onko tällä pariutumismarkkinoilla helppoa. Hännikäinen puolestaan haikailee vanhojen kunnon sukupuoliroolien perään.
Pamfletti nosti rintalastani alta lähinnä syviä surunsekaisen säälin huokauksia. Jokainen kirjailija, minä mukaan lukien, tietysti käyttää materiaalina omia kompleksejaan – emme olisi ihmisiä, jollemme toimisi näin. Niin ne nämäkin kirjoittajat tekivät, ei vaan tainnut tulla taidetta eikä tiedettä: tuli hatara ulvahdus, joka ei kriittistä tarkastelua kestä.
Isompi kysymys on se, miksi perussuomalaisten ajatushautomo tällaiseen vaivautuu. 2000-luvulla päätettiin, että Suomi kaipaa poliittisia ajatushautomoita. Suomen Perusta on sellainen, samoin kuin Vasemmistofoorumi, joka tätä verkkolehteä julkaisee. Ajatushautomoiden idea on ollut tuoda rohkeita avauksia ja dynaamista tietoa päätöksenteon tueksi.
Kyllä, miehet ovat heikoilla huoltajuuskiistoissa, mutta tuskin se on feminismin syy.
Mitä rohkeaa on siinä, että väittää queer-teorian ”tavoittelevan maailmaa, jossa jokainen pervo voi kulkea pystypäin?” Tai siinä, että väittää ilman minkäänlaista empiriaa, ettei ”urakeskeinen elämäntapa tyydytä useimpia naisia?”
Kyllä, miehet ovat heikoilla huoltajuuskiistoissa, mutta tuskin se on feminismin syy. Jos kirjoittajat tietäisivät feminismistä jotakin, he eivät valittaisi ”maskuliinisista rooliodotuksista”. Tai siitä, että miehillä on huonommat mahdollisuudet jäädä kotiin lapsia hoitamaan.
Pamfletin suurin ongelma on sama kuin vaikkapa edustaja Hakkaraisen tai Perussuomalaisten nuorisojärjestön puheenjohtaja Tynkkysen töräytysten, joita sitten ahkerasti jaetaan. Se normalisoi keskustelun, joka on sävyltään dogmaattista, hedelmätöntä ja syyllistävää. Tässä keskustelussa turvapaikanhakijoiden leimaaminen ”seksituristeiksi” on pelkästään nasakka sutkaus ja naiselle ja miehelle on olemassa tasan yksi oikea rooli.
Ajatuspajojen julkisen rahoituksen taso mukailee käytännössä vaalimenestystä, joten myös Suomen Perustalla lienee varaa ja mahdollisuuksia lähteä ihan oikeaan keskusteluun.
Ei näin, suuren puolueen ajatuspaja pystyy parempaan.