Riittämätön sosiaaliturva ylläpitää köyhyyttä, eikä liian pienellä tuella elä. Oikeistolainen vastaus tuen pienuuteen on leikata koko tuki ja kutsua leikkausta köyhyyden vähentämiseksi. Vasemmistolainen vastaus tulisi olla nostaa tukea.
Oikeistolainen logiikka on kuitenkin vallannut jopa vasemmistoliiton perhepoliittisen argumentaation. Entisen pääministeri Jyrki Kataisen mukaan se, että naiset ovat pitkään pois työelämästä johtaa naisten huonompaan työmarkkinakelpoisuuteen. Samoin Aalto-yliopiston professori Sixten Korkman vastustaa kotihoidontukea, sillä se ei kannusta töihin, alentaa työllisyysastetta, heikentää naisten työllistymistä, palkkoja ja eläkkeitä.
Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän perhevapaamallin esittely on kuin suoraan Kataisen ja Korkmanin suusta: “Naiset käyttävät valtaosan sekä vanhempainvapaasta että hoitovapaasta. Tämä vaikuttaa naisten työnsaantimahdollisuuksiin, urakehitykseen, palkkoihin ja eläkkeisiin. Vanhempainvapaiden uudistaminen on tärkeä rakenteellinen uudistus, joka parantaa erityisesti naisten työllisyyttä.”
On ongelmallista, että vasemmisto toistaa ajatusta siitä, että hoivaaminen on syy työelämän epätasa-arvoon. Naisille ei makseta vähemmän palkkaa, koska he hoitavat (tässä tapauksessa lapsia). Naisille maksetaan vähemmän palkkaa, koska he ovat naisia.
Kelan perhepoliittisen tutkimuksen mukaan “työttömyys lyhentää vanhempien työuria enemmän kuin kotihoidon tuki – myös äideillä.” Köyhät naiset jäävät usein pitkille perhevapaille, mutta he ovat olleet työttömiä usein jo ennen lasten saantia.
Vasemmistoliitto valmistelee vanhempainvapaiden uudistusta 6+6+6 -mallin mukaisesti. Kampanjasivuilla ei mainita mitään kotihoidontuesta, mikä viittaa siihen että puolueella ei ole asiaan linjausta.
Se, että naiset päätyisivät unelmatöihin, kun hoitovapaita leikataan, on oikeistoideologista fuulaa.
On tärkeää huomata, että mikäli uudistuksessa muutetaan 3 vuoden tuet 1,5 vuoden tuiksi, kyseessä on leikkaus. Vasemmistonuoret puolestaan kannattaa kotihoidontuen nostamista.
Jos vanhempainpäivärahan määrää ei nosteta, on 6+6+6 joillekin pienituloisille joka tapauksessa leikkaus. Osalle pienituloisista vanhemmista nykyinen kotihoidontuki on nimittäin suurempi kuin sitä edeltävä vanhempainpäiväraha. Vähimmäismääräinen vanhempainpäiväraha on 621 euroa kuukaudessa. Esimerkiksi Helsingissä kotihoidontuen maksimimäärä kuntalisineen on 787 euroa. Osalla vanhemmista tulot siis eivät laske vaan nousevat, kun kotihoidontuki alkaa lapsen ollessa noin yhdeksän kuukauden ikäinen.
6+6+6 -malli tarkoittaisi siis osalle kaikista pienituloisimmista tuen pienenemistä, kun taas työssäkäyvien vanhempien tuet kasvaisivat ansiosidonnaisen vanhempainpäivärahajakson pidentyessä.
Tämä kuvaa sitä, että keskustelua käydään pääasiassa työelämän (ja siellä menestyvien äitien) näkökulmasta, vaikka väitetään että puhe on työttömistä ja köyhistä äideistä. Mikäli 6+6+6 -malli toteutetaan, se edellyttäisi ainakin vanhempainrahan reipasta nostoa. Tämä mahdollistaisi myös sen, että kaikki 18 tukikuukautta voidaan käyttää niissäkin perheissä, joissa vanhempien tulot ovat erisuuruiset.
On aivan totta, että hoivaamista kompensoivat tuet ovat aivan liian pieniä. Siitä ei kuitenkaan seuraa, että tukia tulisi leikata. Päinvastoin, niitä tulisi nostaa kaikille, ei ainoastaan työssäkäyville. Lasten hoitamisen osalta tämä edellyttäisi tietysti myös yhteisymmärrystä siitä, että hoivatyö on yhteiskunnallisesti merkittävä asia, myös kotona tehtynä.
Työelämä voi olla riemukasta ja vapauttavaa, mutta oikeistohallituksen esittäessä vuoroin leikkauksia, karensseja ja pakkotyötä työttömille, on selvää että vapautus ei koske kaikkia. Se, että naiset päätyisivät unelmatöihin, kun hoitovapaita leikataan, on oikeistoideologista fuulaa. Massatyöttömyyden aikana äitien päätepiste olisi ennemminkin risusavotta.
Naisten vapautumista ja työelämää ei kannattaisi tänä päivänä kirjoittaa samalle sivulle poliittisella agendalla, tai ainakaan suinpäin samaistaa näitä kahta kysymystä. Työmarkkinat eivät takaa naisten vapautumista tai taloudellista tasa-arvoa.
Sen sijaan hoivatyötä tulisi kompensoida reilusti. Näin voidaan vaikuttaa siihen, että hoivatyön tekeminen ei köyhdytä ihmisiä.