Kunnallisvaalit ovat ovella, joten liikkeellä on paljon ehdokkaita kertomassa tavoitteistaan. Suuressa osassa puoluekenttää tavoitteet ovat kuitenkin niin samanlaisia, että äänestäjällä on vaikeuksia nähdä niiden eroa.

Monet ehdokkaat pyrkivätkin varsinaisten tavoitteiden sijaan erottautumaan sillä, että kannattavat tietynlaisia ”arvoja”. Niiden oletetaan kertovan ehdokkaista jotain positiivista ja myös osoittavan puolueiden eroja.

Arvoista puhuminen on kuitenkin oire. Siitä pitäisi huolestua.

* * *

Arvojen korostaminen voi periaatteessa viitata maailmankatsomuksellisiin eroihin. Todellisessa poliittisessa kielenkäytössä ”arvot” ei kuitenkaan juuri koskaan viittaa pyrkimykseen toteuttaa johdonmukaisesti jotakin poliittista ideologiaa.

Päinvastoin arvoista puhutaan erotuksena ”faktoista”, joiden katsotaan legitiimisti ohjaavan varsinaista politiikkaa. ”Faktat” taas tunnetusti tarkoittavat virkamiehistön kulloisiakin muoti-ideoita.

”Arvot” on siis tapa viestiä, että ehdokas jättää kernaasti politiikan teknokraateille, mutta on kuitenkin hyvä ihminen. Ikään kuin olisi jotenkin hienoa, että vaikkapa poliitikko joka on silmää räpäyttämättä mukana leikkaamassa koulutuksesta ”taloudellisiin realiteetteihin” vedoten, pohjimmiltaan kuitenkin arvostaa kovasti sivistystä.

Jos poliitikolla on poliittinen linja, hän kertoo sen. Jos poliitikolla ei ole linjaa, hän korostaa ”arvoja”.

Kyyninen suhde politiikkaan ja populismi syntyvät nimenomaan kokemuksesta, että vain päätöksentekijän ”arvoihin” voi vaikuttaa, ei päätösten sisältöihin.

* * *

Toiseksi arvot ovat moraalipuhetta ilman kommunikaatiota.

sananvapauden idioottitulkinta on erityisen vakava uhka demokratialle

Arvo tarkoittaa suurin piirtein moraalista makuasiaa: arvoista puhuminen on poliittisten käsitysten henkilökohtaisuuden ja yhteismitattomuuden alleviivaamista.  Demokratia ei kuitenkaan ole pelkkä päätöksentekomekanismi, vaan myös argumentaation tila. Demokratiaa ei ole ilman julkista keskustelua ja kritiikkiä.

Siksi vauhdikkaasti yleistyvä sananvapauden idioottitulkinta on erityisen vakava uhka demokratialle. Idioottitulkinnan mukaan sananvapaus tarkoittaa sitä, että mielipiteiden tulisi olla suojassa kritiikiltä.

Kritiikkiin vastaaminen periaatteelliseen sananvapauteen vetoamalla ei ole ainoastaan muutaman persun ymmärtämättömyyttä tai muutamien selkään taputeltujen toimitusjohtajien herkkähipiäisyyttä. Se on aikakautta leimaava oire, joka syntyy ”arvoiksi” jäsennetystä moraalista.

Aikakauden oireita aistii usein opettajien kanssa jutellessa. Filosofian opettajilta kuulee jatkuvasti juuri tätä huolenaihetta: lukiolaisten keskuudessa on yleistynyt käsitys, jonka mukaan mielipiteen henkilökohtaisuus tekee siitä sinänsä arvokkaan. Tämän vuoksi mielipiteen kritisoimista pidetään henkilökohtaisesti loukkaavana. Opeta siinä sitten hyvän argumentoinnin käytäntöjä.

* * *

Nykypolitiikan ongelmat ovat hyvin tiedossa. Päätösvalta on valunut teknokraateille, joiden vakavimpia uhkaajia ovat sekopäiset populistit. Valtavirran poliitikot keskittyvät korostamaan itseään. Julkinen keskustelu on muuttumassa järjettömäksi ristiin puhumiseksi ja metakeskusteluksi mielipiteen ilmaisun oikeudesta.

Liian harvoin kuitenkin mainitaan tärkein filosofinen ratkaisu ongelmaan: parempaa politiikkaa etsiessä kannattaa ensimmäisenä unohtaa arvot.