Kuukausi ennen kuntavaaleja Helsingissä keskustellaan siitä, pääsevätkö kuntapolitiikot käyttämään heille vaaleilla annettua valtaa. Virkamiesten tekemät omaishoidon tukien leikkaukset ovat viimeisin osoitus kuntademokratiaa ja kuntalaisten oikeuksia uhkaavasta virkamiesvallasta.

Helsingin sosiaali- ja terveysviraston virkamiehet uudistivat joulukuussa omaishoidontuen kriteerit. Nyt kaikki omaishoitosopimukset irtisanotaan ja uudet sopimukset tehdään uudistettujen kriteerien mukaan.

Uusia kriteerejä soveltamalla on mahdollista pudottaa osa omaishoitajista kokonaan pois omaishoidontuelta ja alentaa nyt maksettavia tukia. Lapsia koskevissa kriteereissä muun muassa oppivelvollisuuden mukainen koulunkäynti vaikuttaa tukeen alentavasti.

Päätöstä eivät tehneet poliitikot, vaan virkamiehet. Miten tilanteeseen päädyttiin?

Helsinki ilmoitti asiasta tiedotteella omaishoitajille 28. joulukuuta. Ensimmäiset kriteerien mukaiset uudet omaishoidontukisopimukset tehtiin nopeasti. Vammaisten lasten vanhempien blogissa vanhempi kertoo, kuinka uudistus pudotti perheen toisen pitkäaikaissairaan lapsen pois omaishoidontuelta ja alensi toisen tuen alimpaan luokkaan.

Nurinkurisesti viranomaisten tekemän uudistuksen taustalla on omaishoidontukilain muutos, jonka tarkoituksena oli parantaa omaishoitajien asemaa ja taata vapaapäivät kaikille. Vapaapäivistä syntyneet kustannukset päätettiin ilmeisesti Helsingin sosiaali- ja terveysvirastossa maksattaa omaishoitajilla.

Poikkeuksellisen törkeätä virkamiesten toiminta oli neljästä syystä:

1. Päätös tehtiin, kun valtuutetut (ja koko Helsinki) oli joululomalla, eikä sitä viety sosiaali- ja terveyslautakuntaan käsiteltäväksi.
2. Virkamiehet eivät tiedottaneet omaishoidontuen kriteerien kiristämisestä vaan päinvastoin siitä, että Helsinki lisäisi määrärahaa omaishoidontukeen. Helsingin Sanomat julkaisi tiedon lähes sellaisenaan. Lisärahalla pullistelu – samalla kun suuri osa omaishoitajista jäänee jatkossa vaille tukea – vaikuttaa tietoiselta harhaanjohtamiselta. Lisärahaa ilmeisesti tarvitaan, sillä uusi laki takaa kaikille omaishoitajille vapaapäivät. Tähän asti vain 65 prosenttia omaishoitajista on käyttänyt vapaapäivänsä. (Sotevirasto myös twiittasi ensin virheellisesti, että Helsinki satsaisi omaishoidontukeen 33 miljoonaa lisää edelliseen vuoteen verrattuna, vaikka tämä on koko omaishoitoon vuodessa Helsingissä käytettävä summa.)
3. Virkamiehet eivät myöntäneet mistä on kyse, vaan selittivät valtuutetuille asian parhain päin: kyseessä oli tekninen hoitoisuusluokkien yhdistäminen. Sosiaali- ja terveysviraston vs. osastopäällikkö Arja Peiponen käytti Ylen uutisissa kriteerien uudistamisesta sanaa järkeistäminen.
4. Kysyttäessä keneltä tuet on tarkoitus lopettaa, virkamiehet eivät puhuneet siitä, että tukia lopetettaisiin järjestelmällisesti lapsiperheiltä, vaan käyttivät erikoista esimerkkiä omaishoitajasta, joka on niin vanha, että hän ei jaksa enää hoitaa puolisoaan, ja jolta tuki siksi tulisi lopettaa.

Sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtaja Maija Anttila (sd) ei bloginsa perusteella vaikuta ymmärtävän, mitä juuri on tapahtunut. Häntä ei huoleta se, että virkamiehet ovat juuri leikanneet osalta omaishoitajista tukia näennäisesti tekniseltä vaikuttavalla päätöksellä. Anttila antaa ymmärtää, että viranomaiset ovat asiantuntijoita, joita poliitikkojen ja omaishoitajien tulee totella. “Lautakunnalla ei voi olla sellaista tietoa, minkä pohjalta se voisi laatia tai muuttaa kriteerejä, koska se tieto on asioita hoitavilla viranhaltijoilla”, Anttila kirjoittaa.

Viranomaiset ovat jo ehtineet puolustella kriteerien muuttamista, mutta kukaan ei vastannut tähän kysymykseen: miksi tukia leikattiin vaikka lainmuutoksen piti parantaa omaishoitajien asemaa? Tai millä valtuuksilla ja miksi viranomaiset toimivat näin?

Vammaisilta ja pitkäaikaissairailta lapsilta leikkaaminen on kiusallinen asia, josta kukaan poliitikko ei halua jäädä kiinni, varsinkaan juuri ennen kuntavaaleja. On siksi todennäköistä, että asia nostetaan ainakin muodollisesti käsittelyyn sosiaali- ja terveyslautakunnassa.

Mutta mitä jupakka kertoo kuntademokratian tilasta? Miten Helsingin sosiaali- ja terveysviraston virkamiehet voivat vetää omaa linjaansa ohi kuntapäättäjien?

Taustalla on 1990-luvun lamasta alkanut kehitys, jossa poliitikot ovat luovuttaneet taloudellisen liikkumavaran määrittämisen virkamiehille. Reilut 20 vuotta myöhemmin on syytä kysyä, ovatko poliitikot luoneet hirviön, joka on alkanut elää omaa elämäänsä?

Jos edes valtuutetut eivät tiedä missä päätöksenteossa mennään, mihin asemaan tämä asettaa tavallisen kuntalaisen, jota päätökset koskevat? Kuinka moni kuntalaisia koskeva asia menee läpi valiokunnissa ja valtuustossa ilman että kukaan kiinnittää virkamiesten valtaan suurempaa huomiota? Entä mitä kaikkea sellaista virastoissa päätetään, mikä ei edes tule valtuutettujen tietoon?

Omaishoidontuesta päättäminen ohi kuntapoliitikkojen ei ole ensimmäinen kerta, kun Helsingin sosiaali- ja terveysvirasto käyttää poliittista valtaa kyseenalaisesti. Vaikuttaa siltä, että viraston päätöksenteko ei kestä päivänvaloa.