Krimin tataariaktivisti, Moskovan valtaa vastustanut Ilmi Umerov vietti keväällä 2016 neljä viikkoa mielisairaalassa. Sinne Umerov päätyi toisesta sairaalasta, jossa hän oli tutkittavana sydänvaivojensa vuoksi. Pakkosijoitus mielisairaalaan perusteltiin lehtitietojen mukaan ”henkisen kapasiteetin testaamisella”. Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan kyse oli poliittisesta vainosta.

Kuulostaako tutulta? Neuvostoliitossa psykiatrian käyttö toisinajattelijoiden vainoamiseksi oli yleistä. Vielä perestroikan vuosina 1988 jopa kymmenen miljoonaa ihmistä oli kirjattu psykiatrisiin rekistereihin, mikä teki heistä toisen luokan kansalaisia ja mahdollisti sulkemisen mielisairaalaan viranomaisten näin halutessa, toteaa Human Rights in Mental Health (FGIP) -järjestö raportissaan.

”Poliittinen psykiatria tuli laajasti käyttöön  vuosina 1967–1968 Juri Andropovin johtaessa KGB:tä”, kertoo FGIP:n aktiivi, professori Robert van Voren. Van Voren on seurannut psykiatrian poliittista väärinkäyttöä yli 40 vuoden ajan. ”1970-luvun alussa Maailman psykiatriyhdistys World Psychiatric Association puhui asiasta jokaisessa kongressissaan. Neuvostoliiton psykiatrijärjestö suljettiin ulos yhdistyksestä kuitenkin vasta 1983.”

Neuvostoliiton hajottua psykiatrian väärinkäyttö poliittisiin tarkoituksiin lakkasi muutamaksi vuodeksi alueella. Ilmiö ei toki rajoitu entiseen Neuvostoliittoon – psykiatrit ovat rikkoneet ammattietiikkaansa monissa järjestelmissä Etelä-Afrikan apartheidista Chilen diktatuuriin. Natsi-Saksan eutanasiaohjelma surmasi 90 000 mielenterveysongelmista kärsivää kansalaista, eikä psykiatria ole ollut CIA:llekaan vierasta.

Neuvostoliiton järjestelmä oli kuitenkin erityinen siinä, että moni psykiatri todellakin uskoi henkilön, jonka mielestä järjestelmä ei ollut maailman paras, olevan mielisairas. 1960-luvulla Moskovassa kehitettiinkin erityinen skitsofreniadiagnoosi (”hiipivä skitsofrenia”), jonka oireita olivat ”neuvostovastaiset ajatukset”, ”reformistiset harhaluulot” ja ”infantilismi.”

Neuvostoliiton järjestelmä oli kuitenkin erityinen siinä, että moni psykiatri todellakin uskoi henkilön, jonka mielestä järjestelmä ei ollut maailman paras, olevan mielisairas

Tänä päivänä skitsofreniadiagnoosi on van Vorenin mukaan vaihtunut ”persoonallisuushäiriöön”.

”Ero neuvostoaikaiseen on siinä, että hoitojaksot ovat lyhyitä, ja ihmisillä diagnosoidaan skitsofrenian sijaan persoonallisuushäiriö.”

FGIP-järjestön raportissa poliittisen psykiatrian nykymuodoiksi Venäjällä tunnistetaan muun muassa väärät ja liioitellut psykiatriset diagnoosit: tarpeettomat pakkohoidot ja toisaalta hoitoon pääsyn estäminen henkilöltä poliittisen aktivismin takia. Suuri ongelma on myös korruptio. Psykiatrit ovat lahjottavissa ja rikolliset – jopa henkilön omaisuudesta kiinnostuneet sukulaiset – voivat ostaa diagnoosin ja sulkea henkilön sairaalaan.

Poliittinen psykiatria ei tällä hetkellä ole mittakaavaltaan samaa luokkaa kuin Neuvostoliitossa. FGP:n tuoreessa raportissa yksilöidään alle kymmenen tapausta Venäjällä ja muutamia Keski-Aasian maissa. Van Vorenia huolestuttaa se, että ”Putinin valtaan tulon jälkeen käytäntö on palaamassa”.

Ja kuten vuosikymmenien ajan, van Voren luennoi Maailman psykiatriyhdistyksen kongressissa aiheesta. Kongressi pidetään tällä viikolla Berliinissä. Van Voren ei ole optimisti.

”Maailma on unohtanut tämän ilmiön. Psykiatrien nuori sukupolvi ei muista Neuvostoliittoa. Ja toinen syy on kauppa. Neuvostoliitto oli suljettu totalitaarinen järjestelmä, sitä oli helppo arvostella. Venäjä on maa, johon liittyy suuria taloudellisia intressejä. Venäjän ihmisoikeusongelmista ei haluta puhua.”