
Kuva: Kimmo Timonen.
Herännyt henki ei ota kuollaksensa
ravinnon puutteessa, se luo itsellensä
ravintoa. Sivistys luo itsellensä
kielen, mutta ei mikään kieli luo
miehelle sivistystä.
(Agathon Meurman)
Sivistys on laaja ja monimerkityksinen sana. Se voi pitää sisällään koulutusta, arkisten tapojen oppimista, kasvatuksen kautta saatua tietoa ja henkistä kehittyneisyyttä. Se voi merkitä kulttuurista ymmärrystä tai yleistä avarakatseisuutta ja suvaitsevaisuutta. Sivistyksellä saatetaan viitata myös korkeakulttuuriin tai sen omaksumiseen – tai kokonaiseen sivilisaatioon, sivilisointiin. Se voidaan käsittää myös toisten huomioon ottamisena ja tasa-arvoisuutena.
Vasemmistoliiton periaateohjelmassa sivistys tarkoittaa ”hyviä kansalaisvalmiuksia sekä valmiutta ja halukkuutta jatkuvaan uuden oppimiseen.” Ohjelman mukaan yhteiskunta menestyy parhaimmin silloin kun kaikilla on todellinen mahdollisuus korkeatasoiseen koulutukseen ja sivistykseen. Myös ”kulttuurinen lukutaito” eli ihmisen kyky omaksua ja nauttia kulttuuritarjonnasta nähdään tärkeänä osana sivistystä.
Yleissivistys voidaan nähdä myös kunnon kansalaiseksi ja työntekijäksi kasvamisena. Tällöin sivistynyt osaa toimia hyvänä ”siviilinä” eli kansalaisena. Snellmanilaisessa sivistysideassa sivistys puolestaan merkitsee sitä, että ihminen tekee aktiivisesti työtä oman kulttuurinsa ja yhteisönsä, ja samalla myös itsensä hyväksi.
* * *
Helsingin yliopiston rehtori Jari Niemelä korosti lukuvuoden avauspuheessaan yliopiston sivistystehtävää. Yliopistojen on oltava itsehallinnollisia, jotta yliopiston toiminta ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen lisäävät sivistystä ja hyödyttävät yhteiskuntaa. Yliopiston ei tule vain heijastella yhteiskunnallisia arvoja vaan toimia keskustelun avaajana ja suunnannäyttäjinä. Tämä ei tarkoita pelkkää keskustelua vaan myös tekoja.
Tieteellisen ja taiteellisen sivistyksen edistäminen ja tutkimukseen perustuvan ylimmän opetuksen antaminen on yliopistolain mukaan yliopistojen tehtävänä. Viime vuosien uudistukset yliopistoissa ovat herättäneet paljon keskustelua ja vastarintaa. Erityisesti Tampereen korkeakoulujen yhdistyminen eli Tampere3 on herättänyt keskustelua. Erimielisyyksiä aiheuttavat erilaiset käsitykset ja odotukset yliopiston tehtävästä yhteiskunnassa ja sille toivottavasta organisaatiosta.
”Sivistäviä” laitoksia eivät ole vain yliopistot, vaan myös esimerkiksi peruskoulu ja vapaa sivistystyö.
Opetushallituksen mukaan vapaan sivistystyön tarkoituksena on ”elinikäisen oppimisen periaatteen pohjalta tukea yksilöiden persoonallisuuden monipuolista kehittymistä ja kykyä toimia yhteisössä”, sekä edistää demokratiaa, tasa-arvoa ja monipuolisuuden toteutumista yhteiskunnassa.
Työväenliikkeen historiassa vapaa sivistystyö, yhteiset lukupiirit ja yhteinen oppiminen yhteiskunnallisessa liikkeessä ovat olleet keskeisiä
Varhaisessa työväenliikkeessä suhtauduttiin kriittisesti valtion sanelemiin opintosisältöihin. Työväenliikkeen historiassa vapaa sivistystyö, yhteiset lukupiirit ja yhteinen oppiminen yhteiskunnallisessa liikkeessä ovat olleet keskeisiä. Nykyisin niitä ei hyödynnetä vastaavalla tavalla, vaikka tarvetta olisi. Eräänä syynä tähän on se, että vapaa sivistystyö on joutunut monien leikkauksien kohteeksi.
Nykyisin toimivat sivistysliitot, kuten KSL, ovat paljolti järjestötoiminnan tukena, mutta toiminnan supistumisesta huolimatta toimivat edelleen myös monipuolisina sivistäjinä kurssilaisille ja tukevat opintokerhojen toimintaa.
* * *
Myös Peruste on toiminut ajatuspajaan ja poliittiseen liikkeeseen kytkeytyneenä sivistäjänä, jonka tarkoituksena on yhteiskunnallisena lehtenä ollut antaa tietoa ja uusia ideoita vasemmistolaiselle liikkeelle yhteiskunnan kehittämiseksi – sekä herätellä ajatuksia ja keskustelua.
Nyt silmiesi edessä oleva teema on kymmenes verkossa ilmestynyt teemamme. Aikakauslehtimuodossa Perusteessa ilmestyi 13 teemanumeroa ja ensimmäisessä, vahvemmin tieteellisen ”journaalin” asussa neljä numeroa moninaisista aiheista, kuten ekologinen talous, perhe, puolue ja energiapolitiikka.
Nyt syksyn aloittavassa teemassa Peruste sivistää sivistyksen monipolvisista kysymyksistä.
Valtio-opin dosentti Suvi Soininen kirjoittaa artikkelissaan sivistyksestä ja vastuullisesta vapaudesta sekä kasvatuksen ja koulutuksen merkitystä suhteessa vapauteen filosofi Michael Oakshottin tuotannon kautta. Sivistys ja parlamentaarinen poliittinen järjestelmä ovat olennaisesti toisiinsa kietoutuneita. Poliittisen toiminnan alueella vastuullisuus korostuu harkittaessa lakien muuttamista tai ennallaan säilyttämistä, niistä keskustelua ja säätämistä. Sosiologian opiskelija Annariina Rannikko puolestaan kiinnittää huomiotaan eriarvoistaviin rakenteisiin havainnoidessaan toimintaa luokkahuoneessa. Uusi opetussuunnitelma on tuonut luokkiin oppijakeskeisen otteen, samalla kuitenkin lisäten opettajien henkilökohtaista työmäärää. Luokkayhteiskunnan eriarvoisuuden mekanismeihin uusikaan opetussuunnitelma ei kykene riittävästi pureutumaan.
Muut teeman tulevat artikkelit käsittelevät muun muassa sivistyskäsitystä, sivistyksen eri merkityksiä, kansallista sivistysstrategiaa ja sivistysyliopiston tehtävää. Yliopistojen kaupallistuminen ja keskittyminen yhä useammin tuottamaan kunnollisia työntekijöitä eikä niinkään uutta luovia tutkijoita, on ongelma, joka voi heikentää yliopistojen yleissivistävää tehtävää. Onko ”sivistysyliopisto” järkevä poliittinen tunnus vai elitistinen konstruktio?
Teeman käsittelyssä on myös toisen asteen koulutuksen kokonaisuudistus, jossa koulutus järjestetään yhdistämällä lukio ja ammatilliset oppilaitokset. Vuoden 1971 koulutuskomitean mietinnössä hahmoteltiin peruskoulu-uudistuksen jatkamista, mutta komitean esitys kaatui oikeiston ja oppikouluväen poliittiseen vastustukseen. Näin peruskoulu-uudistus jäi Suomessa kesken ja toiselle asteelle jäi voimaan vanhakantainen järjestelmä, kun taas Ruotsissa siirryttiin yhtenäiseen järjestelmään. Teeman ”tyhmissä kysymyksissä” Tampereen yliopiston valtio-opin lehtori Mikko Lahtinen kertaa mitä sivistys on ja vastaa muun muassa kysymykseen voiko poliittinen liike toimia ”sivistäjänä”.
Antoisia lukuhetkiä!
Miika Salo
Päätoimittaja