Yhdysvaltojen tuleva presidentti Donald Trump on luvannut edistää öljynporausta arktisilla merialueilla Alaskassa. Shell kuitenkin vetäytyi viime vuonna Alaskan vesiltä, koska se totesi öljynporauksen siellä kannattamattomaksi. Öljyn hinta on alhaalla ja arktisissa olosuhteissa poraaminen vaikeaa, kallista ja imagolle haitallista.
Voi olla, että Trumpin arktinen öljynporausinto onkin pelkkää populismia. Öljynporaus on kuitenkin vain jäävuoren huippu Trumpin mahdollisissa vaikutuksissa Arktikselle, eli pohjoisen napapiirin pohjoispuoliselle alueelle, jossa sijaitsee Alaskan lisäksi esimerkiksi noin kolmasosa Suomesta (siis sen pituudesta, mitattuna päästä varpaisiin).
Trump on nimittäin tunnetusti kieltänyt ilmastonmuutoksen olemassaolon ja väittänyt, että kiinalaiset ovat keksineet koko käsitteen Yhdysvaltojen kilpailukyvyn romuttamiseksi. Ilmastonmuutos etenee erityisen nopeasti juuri arktisella alueella. Mikäli Trump pitää vaalilupauksensa ja pistää kapuloita kansainvälisen ilmastoyhteistyön rattaisiin, arktinen merijää sulaa entistäkin nopeammin. Tällä on todennäköisesti vakavia seurauksia lukuisten eläinlajien – mukaan lukien ihmisen – elinolosuhteille niin Arktiksella kuin muuallakin maailmassa.
Niin kutsutusta arktisesta buumista tai arktisesta hypestä on puhuttu jo vuosia. Suomi aloittaa ensi vuoden toukokuussa Arktisen neuvoston puheenjohtajamaana ja arktinen yhteistyö on herättänyt viime aikoina kiinnostusta aina pää- ja ulkoministeriä myöten. Liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerkin kohautti vastikään toteamalla, että kun Arktinen sulaa, Suomi voi tienata rahaa.
Arktisen politiikan professori Lassi Heininen sanoo Perusteen Tyhmiä kysymyksiä -jutussa, että kun Arktiksesta innostuttiin muutama vuosi sitten, monet keskustelijat eivät oikeasti tienneet, mistä puhuivat. Trump ja Berner taitavat olla esimerkkejä tällaisista keskustelijoista tänä päivänä.
Lapin yliopiston Arktisen keskuksen johtaja Timo Koivurova kirjoittaa alueen turvallisuustilannetta käsittelevässä artikkelissaan, kuinka Arktis edustaa valtaosalle ihmisistä mielikuvitusmaailmaa, johon kohdistamme fantasioitamme ja pelkojamme. Se on alue tuolla jossain.
Arktis on jäävuoria, lumipeitettä, neitseellisen eksoottista luontokuvastoa tai sitten koskematon nurkka, jonka taloudellista potentiaalia ei olla vielä ymmärretty hyödyntää. Kummassakin tapauksessa viljelemme koskemattomuuden kuvastoa.
Alueella asuu kuitenkin noin neljä miljoonaa ihmistä, siellä sijaitsee useita yliopistokaupunkeja ja siellä on ollut pitkään rajat ylittävää toimintaa tieteissä, taiteissa, ympäristönsuojelussa, politiikassa ja taloudessa, joitain arktisen yhteistyön muotoja mainitakseni. Arktis ei ole vain passiivinen möykky lunta ja jäätä.
Olemmekin painottaneet tämän teemaosion kirjoittajissa arktisen alueen toimijoita, heidän näkemyksiään ja asiantuntemustaan. Tänään julkaisemme Koivurovan artikkelin ja Tyhmiä kysymyksiä -jutun lisäksi debatin Jäämeren rata -suunnitelmista. Mahdollisen ratahankkeen vaikutuksista taittavat peistä lappilainen kansanedustaja Johanna Ojala-Niemelä (sd.) sekä saamelaiskäräjien puheenjohtaja Tiina Sanila-Aikio.
Lisäksi talven aikana ilmestyy juttuja esimerkiksi uudesta luontopolitiikasta, rajat ylittävästä yhteistyöstä sekä siitä, miten ymmärrämme Arktiksen. Antoisia lukuhetkiä.
Sulavan lumipeitteen keskeltä Helsingistä,
Kuutti Koski
Päätoimittaja
