(Kuva: Kimmo Timonen)

Kaupankäynti on keskeistä yhteiskunnassamme. Kapitalismin levitessä ja syventyessä yhä uusia yhteiskunnan alueita otetaan kaupankäynnin ja markkinoiden piiriin. Taloustieteilijöiden peräänkuuluttama ”vapaa kilpailu” ei tunnu toteutuvan todellisuudessa, vaan mitä vapaammin kaupan annetaan kehittyä, sitä vahvemmin tuntuvat myös pääomat keskittyvän.

Ennen markkinoiden ulkopuolella olleet alueet, kuten julkinen terveydenhuolto, otetaan markkinoiden piiriin valinnanvapauden nimissä. Kuitenkin ”vapaa kilpailu” tuntuu tuottavan esimerkiksi jättimäisiä ylikansallisia terveydenhuoltoyrityksiä.

Kiinan presidentti Xi Jinping vaatii vapaakaupan edistämistä BRICS-maissa. Kommunistisen puolueen jäsenyydestään huolimatta hänellä tuskin on mielessään sama ajatus kuin Marxilla vuoden 1848 puheessaan kauppavapaudesta: myös Marx päätyy kannattamaan vapaakauppaa – mutta vain vallankumouksellisessa mielessä. Hän nimittäin katsoo sen jouduttavan vallankumousta.

Marxin mukaan vapaakaupan ”vapaus” ei ole yksilöiden vapautta suhteessa toisiinsa, vaan ”pääoman vapautta puristaa tarkkaan mehut työläisestä.” Marx katsoo vapaakaupan selkeyttävän luokkaristiriitoja ja tekevän niistä näkyvämpiä.

Puheessaan Marx kritisoi taloustieteilijöiden vapaakauppaa kannattavia perusteluja. Taloustieteessä vapaakauppaa puolustetaan vetoamalla suhteellisen edun ideaan. Tästä ajatuksesta seuraa johtopäätös, jonka mukaan kansainvälisessä kaupassa toteutuu suurin mahdollinen hyvä kaikille osapuolille, kunhan taloudet avataan kilpailulle maailmanmarkkinoilla ja osapuolet erikoistuvat aloille, missä ne ovat suhteellisesti vahvimpia. Erikoistuminen mahdollistaa tuotannon lisäämisen ja johtaa kasvaneeseen kulutukseen.

Miika Kabata ja Joel Kaitila kirjoittavat artikkelissaan, että suhteellisen edun idean ympärille rakentuva vapaakaupan taloustieteellinen standardipuolustus ei ole kestävä. Teoria ontuu, sillä kansainvälinen kauppa ei todellisessa kapitalismissa toimi teorian mukaisesti. Todellisessa kansainvälisessä kilpailussa menestyvät ne maat, joissa yritykset toimivat tehokkaimmin ja kykenevät peittoamaan kilpailijansa. Vapaakaupan tunnus on ennen kaikkea ideologinen tunnus, jolla voidaan edistää tietynlaista politiikkaa, jolla kapitalismi voi syventyä ja laajentua.

Kuten Marx vetää yhteen puheessaan, nykyisissä yhteiskunnallisissa olosuhteissa kauppavapaus on pääoman vapautta. ”Kun poistatte ne muutamat kansalliset esteet, jotka edelleenkin vielä haittaavat pääoman kulkua, niin myönnätte sille vain täydellisen toimintavapauden”, hän korostaa.

* * *

Kaupan erilaisia esteitä, erityisesti erilaista sääntelyä, purkamaan on suunniteltu uusia kauppasopimuksia kuten TTIP ja CETA. Erityisesti ylikansalliset yritykset ovat kiinnostuneimpia kauppasopimusten läpiviennistä.

Kauppasopimuksilla on syviä poliittisia vaikutuksia. Ne saattavat kaventaa hallitusten ja kansalaisten poliittista liikkumavaraa ja mahdollisuuksia vaikuttaa. Suuryritysten etu voi jyrätä muiden etujen ylitse. Teemanumerossamme julkaisemme artikkeleja, joissa käsitellään muun muassa TTIP-sopimusta sekä viime vuonna valmistunutta ja paraikaa EU:n jäsenmaiden hyväksyttävänä olevaa EU:n ja Kanadan välistä laaja-alaista talous- ja kauppasopimusta (CETA). Artikkeleissa esitellään myös kauppapoliittista kritiikkiä sekä vaihtoehtoisia visioita, joilla kaupasta voitaisiin saada parempaa.

Kaupankäynti on myös syvästi poliittista. Euroopan unioni ja Yhdysvallat asettivat Venäjälle pakotteita sen jälkeen, kun Venäjä valtasi Krimin niemimaan alkuvuodesta 2014. Pakotteet ja Venäjän vastapakotteet ovat vaikuttaneet talouteen niin Venäjällä kuin EU:ssa. Venäjän asettama maitotuotteiden tuontikielto toi Venäjän markkinoille valmistetut ”Putin-juustot” suomalaisiin kauppoihin. Peruste kutsui Aleksanteri-instituutin tutkimusjohtajan Markku Kangaspuron ja Ulkopoliittisen instituutin vanhemman tutkijan Kristi Raikin debatoimaan Venäjä-pakotteista.

* * *

Tarvitsemme parempaa kauppaa. Kaupankäynnin on lähdettävä ihmisten tarpeista eikä suuryritysten eduista. Sosiaaliset ja ekologiset näkökohdat on asetettava etusijalle suuryritysten valtaa vastaan. Muuttaaksemme kauppaa oikeudenmukaiseksi ja tasa-arvoiseksi, tarvitsemme visioita paremmasta kaupasta.

Visiot ovat tärkeitä toiminnan suuntaamiseksi ja askelten ottamiseksi kohti parempaa kauppaa. Unelmat ja tavoitteet eivät kuitenkaan riitä, vaan on myös saatava aikaan laaja, demokratiaa puolustava poliittinen liike, joka voi tehdä unelmista totta.

Oivaltavaa lukemista!

Miika Salo
Päätoimittaja

P.s. Peruste ottaa jatkuvasti juttutarjouksia vastaan. Mikäli sinulla on idea jonkin ajankohtaisen aiheen perusteita analyyttisesti ruotivasta tekstistä, lähetä siitä lyhyt suunnitelma osoitteeseen miika.salo@vasemmistofoorumi.fi