Munisipalistisen liikkeen mukaan tarvitaan suoraa demokratiaa sekä itsehallinnollisella että institutionaalisella tasolla ja kaiken yhteistämistä kaiken yksityistämisen sijaan. Se on vaatimuksia institutionaaliselle politiikalle ja toiminnallisia malleja jokapäiväiseen elämään. Koetinkivi liikkeen yleistymiselle on, miten pitkälle hallintoa ja lainsäädäntöä voidaan demokratisoida ennen kuin valtarakenteiden määrittämät rajat tulevat vastaan.

Uusi yhteiskunnallinen liike kiertää Euroopassa. Se liikkuu kaupunkien, kuntien ja alueiden välillä. Se vaatii todellista demokratiaa ja ekologisuutta. Se on nimeltään munisipalismi ja se on vahvoilla esimerkiksi Kataloniassa ja Madridissa. Munisipalismi tulee latinan sanasta municipalis, ja se tarkoittaa vapaata kaupunkia tai vapaan kaupungin asukasta.

Omnia sunt communia – kaikki on yhteistä!

Viime vuosina Madridiin on syntynyt kokonainen itseorganisoitujen tilojen, neuvostojen, naapurustojen ja muiden demokratiakokeilujen verkosto. Politiikan näyttämölle on noussut uusi puolue, Ahora Madrid (”Madrid nyt”), joka perustettiin demokratiafoorumiksi organisoimaan keskusteluja kaupunkilaisten ja päättäjien välille. (Rubio-Pueyo 2017.)

Taustalla tässä kehityksessä on munisipalistinen liike, joka on toiminut aktiivisesti Madridissa viime vuodet. Osa liikkeestä tekee läheistä yhteistyötä kaupungin kanssa, mutta osa korostaa itsenäisyyttä ja etäisyyttä hallintokoneistoon.

Yksi liikkeen keskuksista on 3 000 neliömetrin tila Madridin ydinalueella. Nimellä Ingobernables, ”hallitsemattomat”, tunnettu kaupungin omistama tila seisoi tyhjillään vailla käyttöä, kunnes se vallattiin. Keskeisenä organisaattorina oli Madrid Nao se vende -liike, jonka nimi tarkoittaa ”Madrid ei ole myytävänä”.

Tarvitaan kaiken yhteistämistä kaiken yksityistämisen sijaan

Nykyään tila on epäkaupallisen kulttuurin ja yhteiskunnallisen aktivismin keskus. Tilassa toimii 35 kollektiivia ja sen asioista päätetään yhteisissä ”assemblyissä” (suomeksi osapuilleen yleiskokous tai neuvosto, mutta pitää sisällään myös muita merkityksiä). Tilaan voi jopa tuoda lapsia leikkimään aikuisten käydessä omilla asioillaan. Kaupunki on tullut vastaan takaamalla tilan vuokran, mutta kulut pyritään kattamaan omaehtoisesti.

Ingobernablesin lähellä toimii toinen tila, MediaLab-Prado, jossa työstetään kaupunkilaisten aloitteita. Eräänlaisessa kaupunkilaboratoriossa on mahdollista tehdä aloitteita ja äänestää mitkä aloitteista otetaan jatkokäsittelyyn laboratorioon. Kaupunki rahoittaa laboratorion toimintaa osallistavan budjetoinnin ohjelmasta.

Munisipalistien mukaan molempia tiloja tarvitaan. Tarvitaan suoraa demokratiaa sekä itsehallinnollisella että institutionaalisella tasolla. Tarvitaan kaiken yhteistämistä kaiken yksityistämisen sijaan.

M15-liikkeen perintö

Espanjassa munisipalismin juuret ovat vuoden 2011 torivaltauksista muistettavassa M15-liikkeessä, josta myös vasemmistopuolue Podemos ponnisti (Rubio-Pueyo 2017).

Bernardo Gutiérrezin (2017a) mukaan munisipalistinen liike toteuttaa vaatimuksia, jotka muotoiltiin toreilla M15-liikkeessä. Moni M15-liikkeen aktivisteista, hakkereista ja fasilitoijista on myös siirtynyt kaupunkipolitiikkaan Ahora Madridin läpimurron myötä. Toriliikkeessä syntynyt ajatus todellisesta demokratiasta ja politiikan uudenlaisesta tekemisestä on tullut todeksi munisipalismissa.

Tunnetuin esimerkki munisipalistisen liikkeen valtaan nostamista poliitikoista on Barcelonan pormestari Ada Colau, joka toimi aiemmin asuntohäätöjä vastustavassa liikkeessä. Colau nimitettiin pormestariksi vuoden 2015 kunnallisvaaleissa hänen edustamansa Barcelona en Comú (”Yhteinen Barcelona”) -puolueen vaalivoiton myötä. Samoissa vaaleissa Ahora Madrid voitti 20 paikkaa Madridin valtuustoon. (Delclos 2015.)

Yksi munisipalistisen liikkeen innovaatioista on Decide Madrid (”Madrid päättää”), sähköinen alusta, jolla kaupunkilaiset voivat tehdä omia aloitteita ja äänestää kaupunginvaltuustossa käsittelyssä olevista aloitteista. Prototyypin alustasta rakensivat alun perin M15-liikkeen hakkerit, mutta työ ei juurikaan saanut tunnustusta kaupungilta. Ahora Madridin vaalivoiton jälkeen kaupunginvaltuustoon nousi M15-liikkeen hakkeri Pablo Soto, jonka aloitteesta kaupunki otti käyttöön nykyisen alustan. (Gutierrez 2017b; Stark 2017.)

Alusta on levinnyt jo 50 kaupunkiin Espanjassa ja muualla. Madrid on myös alkanut rahoittaa ”hakkerikommuunien”, hacklabien, toimintaa osana osallistavan budjetoinnin ohjelmaa. Esimerkki kertoo siitä, miten nopeasti munisipalistit ovat saaneet valtaa ja uudistuksia aikaiseksi – tekemällä politiikkaa hyvin eri tavoin kuin perinteiset puolueet.

Samalla Podemokseen on alkanut kohdistua kritiikkiä siitä, että se on epädemokraattisten tendenssien hallussa. Munisipalisteja on vetäytynyt pois puolueesta, joka koetaan jämähtäneeksi ja sulkeutuneeksi.

Pelottomat kaupungit

Barcelonaan kokoontui kesällä 2017 munisipalisteja eri puolilta maailmaa keskustelemaan ”pelottomista kaupungeista”. Tapahtumaan osallistui arviolta 700 ihmistä 180 kaupungista ja 50 maasta. Pelottomat kaupungit julistavat kehittävänsä uusia demokraattisen osallistumisen muotoja sekä irtautuvansa talouskuripolitiikasta. Madridia vastaavaa kehitystä on myös ainakin Gentissä, Bolognassa ja Bristolissa. (Utratel & Troncoso 2017; Reyes & Russell 2017.)

Munisipalismi on nopeasti muodostunut kansainväliseksi ilmiöksi, joka on alkanut yhdistää useita jo aiemmin toimineita liikkeitä, kuten globalisaatioliikettä, ilmastoliikettä, radikaalia ekologiaa, yhteiskunnallista yrittäjyyttä, hakkereita, yhteisöllisiä ja solidaarisia liikkeitä, punavihreitä puolueaktiiveja ja erilaisia kaupunkiliikkeitä, kuten Right to the City ja Transition Town. Munisipalismi ei ole niinkään yksi liike, vaan yhteinen liike tai yhteinen käsite.

Myös DiEM25-liike on lähestynyt munisipalismia puhumalla ”rakentavasta tottelemattomuudesta”. DiEM:n mukaan kuntien, kaupunkien, alueiden ja parlamenttien tulisi harjoittaa tottelemattomuutta EU:n talouskuripolitiikkaa vastaan. Tottelemattomuus on liikkeen mukaan velvollisuus, sillä talouskuripolitiikka on tuhoamassa Euroopan.

Munisipalismi ei ole niinkään yksi liike, vaan yhteinen liike tai yhteinen käsite

Munisipalismin hengessä on korostettu, että ilmastoliikkeen on voitettava ennen kaikkea kaupungeissa. Kaupungeilla on mahdollisuus asettaa ilmastotavoitteita, joihin laiskat valtiot eivät ole halukkaita, kuten nollapäästöjä ja infrastruktuurin läpikotaista ekologista uudelleen rakentamista. Kaupunkien sitoutumisella ilmastoliikkeeseen olisi suuri poliittinen merkitys koko yhteiskunnan muuttamiseksi. (Tallullah 2017.)

Yhdysvalloissa munisipalismi on jatkumoa Occupy Wall Street -liikkeelle. Se on myös vastareaktio trumpismille ja äärioikeiston nousulle. Munisipalistit tekevät kaupunginosatoimintaa, järjestävät mielenosoituksia julkisten alojen työntekijöiden kanssa sekä pyörittävät osuuskuntia ja erilaisia yhteisöllisiä tiloja. Osa liikkeestä korostaa munisipalismin yhteyttä työväenluokkaan ja ammattiliittoihin. (Kolokotronis 2017.)

Munisipalistisen liikkeen vaatimuksena on suoran ja osallistavan demokratian kehittäminen, osallistava budjetointi ja rinnakkaisvaluutat, yhteisötalouden ja yhteisresurssien luominen, vapaat yhteistilat ja muut ”yhteiset” (commons).

Ennakoinnin strategia

Lyhyesti luonnehdittuna munisipalismi on kapitalismin kriisistä noussutta solidaarista taloutta yhdistettynä teknologisiin innovaatioihin. Munisipalismi on yhtä aikaa sekä pitkän tähtäyksen strategia, että välittömästi toimeenpantavia käytäntöjä. Se on sekä vaatimuksia institutionaaliselle politiikalle että toiminnallisia malleja jokapäiväiseen elämään.

Munisipalismi pyrkii olemaan yhden askelen edellä ennemmin kuin kaksi jäljessä. Koetinkivi liikkeen yleistymiselle on, miten pitkälle hallintoa ja lainsäädäntöä voidaan demokratisoida ennen kuin valtarakenteiden määrittämät rajat tulevat vastaan. Mihin saakka kaupunkilaisten annetaan todella vaikuttaa?

Madrid varasi vuonna 2017 sata miljoona euroa osallistuvaan budjetointiin – mikä on mahtavaa – mutta aktivistit ovat jo peräänkuuluttaneet kriittistä keskustelua siitä, millaisista asioista kaupunkilaisten annetaan todella päättää ja mistä ei. Ripotellaanko kaupunkilaisille vain vallan murusia?

Haasteena on miten assemblyt ja yhteiset tilat tavoittavat laajempia ihmisjoukkoja ja miten niistä tulee osa kaupunkilaisten arkea ja yhteisiä käytäntöjä. Kuinka mahdollisuudella ottaa yhteiset resurssit haltuun ja yhteiseen käyttöön mobilisoidaan yhä laajemmat joukot toteuttamaan uutta politiikkaa?

Alueiden politiikka

Munisipalistinen politiikka on myös kunta- ja maakuntapolitiikkaa, tai laajemmin alueiden politiikkaa. Kaupunkiliike voi siis olla myös maaseutuliike.

Ruoantuotannon alueelliset ratkaisut tarkoittavat lähituotantoa. Kylien elinvoimaisuus on kiinni lähipalveluista. Poliittisen eliitin hajottaminen osallistavan ja suoran demokratian muodoilla on yhtä tärkeää maalla kuin kaupungissakin.

Esimerkiksi Kreikassa toimii talouskriisin jäljiltä paljon erilaisia maataloustuottajia ja kaupunkilaisia yhdistäviä solidaarisia yhteenliittymiä, omavaraistalouden alkuja, naapurustoverkostoja, rinnakkaisvaluuttoja ja muita yhteisötalouden muotoja.

Poliittisen eliitin hajottaminen osallistavan ja suoran demokratian muodoilla on yhtä tärkeää maalla kuin kaupungissakin

Suuren mittakaavan kansainvälinen esimerkki tulee Rojavan itsehallintoalueelta Pohjois-Syyriasta, jossa rakennetaan ”demokraattista konfederalismia” (Häikiö 2017). Sitä seurataan tarkasti munisipalistien piirissä. Laajoja maa-alueita on Rojavan itsehallinnon sotilaallisessa ja demokraattisessa hallinnassa, mutta ilman tarkoitustakaan rakentaa kansallisvaltiota.

Rojavan monikansallisuus, feministisyys, vapaudenhenkisyys, tasa-arvoisuus, suoran demokratian muodot, osuuskunnat ja muu yhteisötalous sekä turvallinen tila keskellä sisällissotaa ja kriisiä innoittavat monia.

Katalonia ja uusi eurooppalainen suvereniteetti

Entä alussa mainittu Katalonia? Valtamediat uutisoivat Katalonian kahden nationalismin yhteentörmäykseksi, mutta Kataloniaa ei voi ymmärtää ilman munisipalismia. Katalonian kriisi oli ehkä kansallismielisten poliitikkojen yhteentörmäys, mutta katujen liike ei ollut nationalistinen. Eiväthän kaikki liikkeeseen osallistuneet edes olleet katalaaneja tai äänioikeutettuja. (Mason 2017; Bernat & Whyte 2017a; Sierra 2017.)

Munisipalistinen liike, Ada Colau mukaan lukien, ei ole ajanut valtiollista itsenäistymistä, mutta vahvempi alueellinen itsehallinto on munisipalistienkin selvä vaatimus. Colau olisi halunnut uudistaa Barcelonan verotusta sosiaalisempaan suuntaan ja käyttää enemmän rahaa turvapaikanhakijoiden asuntojen rakentamiseen, mutta Madrid on torpannut tällaiset alueelliset uudistuspyrkimykset.

Munisipalistien demokratiafoorumit ja yhteisölliset vaatimukset ovat osaltaan keränneet ihmisiä keskusvallan vastaiseen rintamaan. Kansallisidentiteetin sijaan mobilisoitumisessa oli kuitenkin kysymys ennemminkin naapurustoista ja monipäisestä joukosta kansainvälisiä ihmisiä. (Bernat & Whyte 2017b.)

Ratkaisu ei ole minkään osapuolen nationalismi, vaan alueiden Eurooppa, joka tarkoittaisi vahvemmin alueellisille itsehallinnoille perustuvaa Eurooppaa

Katalonia on ollut jo vuosia uusien yhteiskunnallisten liikkeiden laboratorio, jossa on rakennettu yhteisötaloutta, kuten perustettu osuuskuntia ja assemblyja, kehitetty avointa koodia ja vapaata kulttuuria ja tehty muuta yhteisötalouden pioneerityötä.

Syrizan hallituksen entisen valtiovarainministerin ja nykyisen DiEM25:n johtohahmon Giánis Varoufákisin mukaan Katalonian kriisi ei ole vain paikallinen, vaan eurooppalainen kysymys. Ratkaisu ei ole minkään osapuolen nationalismi, vaan alueiden Eurooppa, joka tarkoittaisi vahvemmin alueellisille itsehallinnoille perustuvaa Eurooppaa. (Varoufakis 2017a; 2017b.)

Eurooppa voisi Varoufákisin mukaan sisältää rinnakkaisvaluuttoja ja kaksois- tai jopa kolmoiskansalaisuuksia, joita muodostettaisiin vanhojen ja uusien valtioiden sekä uuden eurokansalaisuuden välillä.

Tällainen Eurooppa olisi jälleen unelmoimisen ja puolustamisen arvoinen.

Eurooppaan olisi Varoufákisin mukaan luotava uusi alueellinen ja avoin suvereniteetin muoto. Siinä munisipalistinen liike on avannut pelin.

Ruby van der Wekken on Stadin Aikapankin ja commons.fi -verkoston aktiivi. Jukka Peltokoski on KSL-opintokeskuksen koulutustuottaja ja commons.fi -verkoston aktiivi.

Lähteet

Bernat, Ignasi & Whyte, David (2017a) Catalonia’s fight is driven by a passion for neighbourhood, not nationhood. The Guardian 15.10.2017.

Bernat, Ignasi & Whyte, David (2017b) Catalan independence is not just ‘nationalism’ – it’s a rebellion against nationalism. Red Pepper 2.11.2017.

Delclos, Carlos (2015) Towards a New Municipal Agenda in Spain. Commons Transition 27.5.2015.

Gutiérrez, Bernardo (2017a) Radical Democracy – Spain’s Cities Overthrow Neoliberalism. World Policy Journal (2017) 34 (3): 90-95.

Gutiérrez, Bernardo (2017b) Madrid as a democracy lab. openDemocracy 10.7.2017.

Häikiö, Juha (2017) Pohjois-Syyrian demokratialiike. Peruste 12.12.2017.

Kolokotronis, Alexander (2017) Municipalist syndicalism: organizing the new working class. ROAR 9.9.2017.

Mason, Paul (2017) ‘We are with you Catalunya’ – the revolt in Spain is bigger than flags and language. The Guardian 2.10.2017.

Reyes, Oscar & Russell, Bertie (2017) Fearless Cities: the new urban movements. Red Pepper 16.8.2017.

Rubio-Pueyo, Vicente (2017) Municipalism in Spain – From Barcelona to Madrid, and Beyond. Rosa Luxemburg Stiftung, New York Office.

Sierra, Héctor (2017) Podemos, Catalonia and the workers’ movement in the Spanish state. Defend Democracy Press 29.6.2017.

Stark, Kevin (2017) Barcelona’s Decidim Offers Open-Source Platform for Participatory Democracy Projects. Shareable 5.9.2017.

Tallullah, Tegan (2017) 7 Reasons Climate Action In Cities Is Our Ultimate Lifeline. The Climate Lemon 2.3.2017.

Utratel, Ann Marie & Troncoso, Stacco (2017) Promoting the Commons in the Time of Monsters. Common Dreams 3.6.2017.

Varoufakis, Yanis (2017a) Catalonia is a European problem demanding a European solution. DiEM25 8.11.2017.

Varoufakis, Yanis (2017b) Spain’s Crisis is Europe’s Opportunity. Project Syndicate 6.10.2017.