Toimeentulotuen siirtyminen Kelaan vuodenvaihteessa ei ole sujunut kaikilta osin kitkatta. Viime päivinä on uutisoitu tapauksista, joissa esimerkiksi ADHD:ta sairastavilta tai transihmisiltä on vaadittu lisäselvityksiä heidän lääkityksestään. Suurin osa toimeentulotuen hakijoista saa edelleen lääkkeensä normaalisti, Kela rauhoittelee. Ei ole kuitenkaan yhdentekevää, millaisiin lääkitystarpeisiin lisäselvitysvaade näyttää iskevän: leimattuihin, vaiettuihin, jopa kyseenalaistettuihin.
Ensiksikin on hämmentävää, millä oikeutuksella Kela lähtee kyseenalaistamaan lääkkeet määränneen lääkärin ammattitaitoa ja asiantuntemusta. Jos ollaan huolissaan siitä, että ihmisille määrätään ”turhia” lääkkeitä, tämä on aivan väärä tapa toimia. Ja jos olisin lääkäri, olisin pikkuisen näreissäni tällaisesta.
Toinen – ja nähdäkseni tässä se isompi – ongelma on se, että rajaamalla vain tietyt lääkitykset erityistarkastelun piiriin Kela tulee samalla määrittäneeksi ne kyseenalaisiksi. Tähän ei Kelalla pitäisi olla minkäänlaista sananvaltaa. Nyt tulleiden tietojen ja potilaskokemusten perusteella vieläpä näyttäisi, etteivät nämä ole valikoituneet sattumanvaraisesti vaan rajaus tukee yhteiskunnassamme vallitsevaa jaottelua hyväksyttyihin ja kyseenalaistettuihin lääkitystarpeisiin. Tämä tekee Kelan menettelystä entistä vastenmielisemmän, sillä toiminnallaan se paitsi hankaloittaa ihmisten elämää, myös vahvistaa stigmoja ja heittää bensaa liekkeihin esimerkiksi transvihamielisiin keskusteluihin.
Kelan lisäselvitysvaateet näyttäisivätkin olevan taas yksi esimerkki siitä, miten säästämisen varjolla hankaloitetaan jo ennestään haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten elämää
Apulaisoikeusasiamies onkin aiheellisesti huomauttanut Kelaa syrjivästä käytännöstä. Oikeusasiamiehen mukaan laissa korvattavuuteen riittää, mikäli lääke on tarpeellinen – sen ei tarvitse olla välttämätön. Toki voi perustellusti kysyä, onko testosteronivalmiste transmiehelle tarpeellinen vai välttämätön, mikäli ilman sitä hän ei pysty elämään ihmisarvoista elämää omassa sukupuolessaan? Tai ADHD-lääke: tuskin kukaan ilman sitä ainakaan välittömästi kuolee, mutta hyvinvoinnista tai elämänlaadusta joutuu tinkimään enemmän kuin olisi inhimillisesti suotavaa.
Kelan lisäselvitysvaateet näyttäisivätkin olevan taas yksi esimerkki siitä, miten säästämisen varjolla hankaloitetaan jo ennestään haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten elämää. Esimerkiksi ihmiset, joilla on ADHD tai kilpirauhasen toimintahäiriö, saavat luultavasti arjessaan selitellä vaivojaan aivan riittävästi – eikä asiaa auta se, että säännöllisin väliajoin mediaan ilmestyy joku puoskari kertomaan, ettei tällaisia vaivoja oikeasti ole edes olemassa tai ainakaan ne eivät ole niin yleisiä kuin oletetaan. Tosiasiassahan kyse on ennemmin alidiagnosoiduista vaivoista, eivätkä Kelan käytännöt ainakaan helpota uusien diagnoosien asianmukaista hoitoa.
Transsukupuolisten tilanne on tässä aivan erityisen hankala. Transsukupuoliset joutuvat nykyään saadakseen hormonilääkitystä käymään läpi lukuisia ja pitkäkestoisia tutkimuksia sekä perustelemaan omaa identiteettiään tavalla, jota ei cis-sukupuolisilta (siis sellaisilta, joiden sukupuoli vastaa syntymässä määriteltyä) vaadita koskaan missään. Se, että kaiken tämän jälkeen Kela katsoo oikeudekseen kyseenalaistaa lääkärin määräämän lääkityksen ja siten ihmisen koko sukupuoli-identiteetin, on moukkamaista, röyhkeää, vastenmielistä ja yksiselitteisen väärin.
Kaiken tämän jälkeen Kela katsoo oikeudekseen kyseenalaistaa lääkärin määräämän lääkityksen ja siten ihmisen koko sukupuoli-identiteetin
Lisäselvitykset eivät tietenkään koske kaikkia sairaita tai transihmisiä, vain niitä, jotka saavat toimeentulotukea lääkitykseensä – toisin sanoen köyhiä. Siinä ei tietenkään ole mitään uutta, että yhteiskunnan huono-osaisimmat ovat aivan eri tavalla tilivelvollisia tekemisistään kuin hyvinvoivemmat. Kärjistäen siinä, missä isotuloiset voivat vaikkapa kikkailla verotuksellaan ilman, että se kiinnostaa juuri ketään, joutuvat toimeentulotukea saavat avaamaan kuukausittain melkein koko elämänsä virkailijoille.
Monet ovat kokeneet selvityspyynnöt stressaaviksi. Kun lisäksi tiedämme, miten esimerkiksi kilpirauhasvaivat aiheuttavat myös mielenterveysongelmia kuten masennusta, on todennäköistä että monelta jää paperit lähettämättä ja siten lääke saamatta. Jos tämä sitten johtaa hankalampiin komplikaatioihin ja kalliiseen sairaalahoitoon, kuka ottaa vastuun?
Lisäselvitysrumba vaikuttaisikin olevan osa samaa kehityskulkua kuin vaikka aktiivimalli: jos olet köyhä, sairas, kuulut sukupuolivähemmistöön tai olet muuten jotenkin epäilyttävä, sinun on perusteltava oikeuttasi olemassaoloon jatkuvasti ja sinnikkäästi, muuten sinua rangaistaan. Tämä tuo mieleen aivan muunlaiset yhteiskuntajärjestelmät kuin pohjoismaisen hyvinvointivaltion, jollaisessa haluaisimme kuvitella elävämme.
