Antti Salminen (toim.): Kirjeitä tulevaisuudesta – Ääniä maapallon säästymisestä.
2017. Siemenpuu-säätiö & Sammakko, Helsinki & Turku. 236 sivua.
Kirjeitä tulevaisuudesta on kirjekokoelma, ja sellaisena tavallista sirpaleisempi. Kirja koostuu eri puolilla maailmaa asuvien erilaisten ihmisten keskusteluista. Ulkoasuun on kiinnitetty huomiota ja pehmeäkantiseksi kirja on kaunis ja hyvin taitettu. Kuvituksena on useiden taiteilijoiden töitä, joille annettua merkitystä korostaa se, ettei taiteilijoiden esittelyä ole jätetty kirjan viimeiseksi.
Keskustelussa eri kulttuurien välillä on haasteita. Tässä kirjassa haasteena on myös hierarkia maailman pohjoisen ja etelän (tai keskusten ja periferioiden) välillä. Ajatuksena kirjassa on että etelän äänet aloittavat aina keskustelun, jolloin ne pääsevät paremmin määrittelemään keskustelun aiheet. Paikoin kirjan keskustelijat saattavat puhua toistensa ohi: tämä on tavallista ja siitä voi päästä eroon vain pitkäaikaisessa kanssakäymisessä, mikä ei tietenkään yksittäisen kirjaprojektin puitteissa ole mahdollista. Keskustelut kiedotaan Antti Salmisen esipuheeseen ja Tere Vadénin jälkisanoihin.
Kirjan aluksi käydään keskusteluja Intian alueella asuvien baigojen eri kyläyhteisöjen kanssa. Metsäkylien kokouksissa tulee selkeästi esiin metsän keskeinen asema baigojen kulttuurissa sekä metsähallinnon, jonka hallinta-alueella baigat asuvat, hakkuiden tuhoava vaikutus heidän perinteiselle elintavalleen ja elinkeinoilleen.
Vanhojen elintapojen ja perinteiden katoaminen sekä muovautuminen kapitalismin vaikutuksesta nähdään – ja myös konkreettisesti koetaan – hyvin kielteisenä kehityksenä kirjassa. Länsimainen (tai ehkäpä tarkemmin) kapitalistinen universalismi levittäytyy kaikkialle haudaten alleen kaiken sitä edeltäneen ja tuoden paikalle kaupungista huolimatta samanlaiset ostoskeskukset samoine kauppoineen. Baigojen viestien innoittamassa suomalaisten keskustelussa Kai Vaara huomauttaakin, että myös Suomessa jokainen alue on omanlaisensa ja paikkaan soveltuva elintapakin on aina erilainen olosuhteista riippuen. Tällöin perinteiden ja perinnetiedon merkitys korostuu. Länsimaissa tämä tieto on jo suurelta osin hävinnyttä.
Markkinoihin ja pääoman etuihin sopeutuneet valtioiden hallitukset tuhoavat niin palveluja kuin alkuperäiskansojakin ympäri maailmaa
Tarvitessaan työläisten helposti mukautuvaa liikkuvuutta ja vaihtuvuutta, kapitalismi tuhoaa samalla paikallisen perinnetiedon. Kapitalismi tuottaa markkinaehtoista yhtenäiskulttuuria, jossa erikoisuudetkin ovat massatuotantoa. Markkinoihin ja pääoman etuihin sopeutuneet valtioiden hallitukset tuhoavat niin palveluja kuin alkuperäiskansojakin ympäri maailmaa. Mika Koskisen kanssa kirjassa keskusteleva Rajesh Daniel lainaa Guardianissa julkaistua artikkelia: ”Jos vallitseva ideologia [uusliberalismi] estää hallituksia muuttamasta yhteiskunnallisia olosuhteita, hallitukset eivät voi enää vastata äänestäjiensä tarpeisiin.” Politiikan tutkimuksessa tätä on kutsuttu muun muassa politiikan tilan kaventumiseksi.
Länsimaisen kulttuurin kietoessa maailmaa sisäänsä yhä laajemmin ja voimakkaammin se yhtenäistää myös sorron kokemuksia, vaikka onkin olemassa selkeä ero erityisesti keskusten ja periferioiden asukkaiden välillä. Kehittyessään Välimeren ympäristössä länsimainen kulttuuri on aina ollut hyvin patriarkaalista, ja kapitalistisen tuotantotavan levittäytyessä koko maapallolle vastaavat sukupuolten väliset hierarkiat ovat läsnä koko kulttuuripiirissä. Suomalaisten ja filippiiniläisen feministin kirjeenvaihdossa tulee esiin miten erilaisissa maissa elävät ihmiset kokevat kuitenkin hyvin samanlaisia sorron muotoja. Ärtymys jota jotkut kanssaihmisemme kokevat kun eivät saa heti selville jonkun henkilön sukupuolta, johtuu nimenomaan siitä, että sukupuoleen liittyvät hierarkiat ovat kulttuurissamme keskeisiä ja tällöin on sosiaalisen kanssakäymisen kannalta tärkeää tietää, ”kumpi” joku on.
Luodessaan markkina-alueita ja valtahierarkiota, sekä vallatessaan luonnonvaroja, kapitalismi on luonut sekä nationalismit että vastanationalismit (kuten Palestiinan, Saamenmaan ja siirtomaiden vastanationalismit). Samoihin hierarkioihin liittyvät myös keskusalueille muuttaneiden periferioiden asukkaiden oman identiteetin ja juurien korostuminen. Kapitalismin globalisoitumisen voimistuminen ja laajentuminen on nostanut myös paikallisuuden merkityksen uuteen arvoonsa.
Mykkä yleisyys metsäkoneiden muodossa murskaa paikallisen erityisyyden samanaikaisesti metsän tuhoamisen kanssa
Paikallisuuden lisäksi ilmastonmuutos tai ekologinen kriisi, jonka vaikutuksen metsäkylien baigatkin ovat huomanneet viime vuosikymmeninä, on toinen kirjassa toistuvasti esiin nousevista teemoista. Nämä aiheet kytkeytyvät toisiinsa länsimaisissa yhteisöissä, joissa pyritään luonnonmukaisempaan elämäntapaan. Suomalaiset ”ekoyhteisöt” ovat suhteellisen uusia ja edustavat jäsenilleen omaehtoisen vapauden saarekkeita, irtiottoa kaupunkilaisesta elämäntavasta ja markkinoiden maailmasta. Maailman etelän perinteisissä elinyhteisöissä näkökulma on toinen: niissä kokemusta leimaa eläminen yritysten vallan alla (tai ainakin sen valta-alueen reunamilla) eli kapitalismin levittäytyminen ja syveneminen heidän perinteiselle alueelleen. Maailman pohjoisessa suunta on vahvemmin kohti vapautumista ja uuden luomista, etelässä pyrkimyksenä on oman elämäntavan säilyttäminen. Luonnon tuhoutumisen ja muutoksen pystyy havaitsemaan kaikkialla maapallolla, mutta käsinkosketeltavimmin se tuntuu maailman etelässä, jossa se suoraan tuhoaa vanhan elämäntavan. Mykkä yleisyys metsäkoneiden muodossa murskaa paikallisen erityisyyden samanaikaisesti metsän tuhoamisen kanssa.
Paikallisuuden merkitystä aletaan ymmärtää vahvemmin kun se on uhattuna. Perinteiden, paikallisuuden ja erilaisten elämäntapojen häviämisen uhka luo erilaisia vastareaktioita. Kirjeitä tulevaisuudesta on uusliberalismin aikakauden myönteinen hedelmä, jossa paikallisuuden puolustaminen ei ole käpertymistä kansallisvaltioon tai nationalismiin, vaan paikallisten erilaisuuksien ymmärtämistä ja vuoropuhelua yhteisöjen kesken. Lisäksi on ymmärrettävä että ihmisille on kehityksessä muotoutunut hyvin monenlaisia yhteisöjä ja kanssakäymisen muotoja, eikä pieni omavarainen paikallisyhteisö ole ainoa vaihtoehto maailmanlaajuiselle kapitalismille.
Kirjoittaja on Perusteen päätoimittaja.
