Kuva: Kimmo Timonen

Vapaakaupan vastustajat ovat osoittaneet mieltään salaisesti neuvoteltuja, epädemokraattisiksi miellettyjä vapaakauppasopimuksia vastaan. Isojen uusien sopimusten ei ajatella edistävän sosiaalista, ekologista tai taloudellista tasa-arvoa. Lisäksi ne astuvat alueelle, jonne kauppasopimukset eivät ennen ole astuneet. Minkälaista kauppapolitiikkaa sitten vaaditaan tilalle?

On pohdittu ovatko kauppasopimukset oikea paikka yhteiskunnan sääntöjen uusimiseksi, vai riittäisikö vain sen varmistaminen, etteivät sopimukset polje alleen tärkeitä kansainvälisiä sopimuksia. Tällaisia ovat esimerkiksi ihmisoikeuksia koskeva YK:n binding treaty, ”sitova sopimus”[1], yritysten due diligence eli huolellisuusvelvoitteet, joissa yritykset velvoitetaan ottamaan selvää kauppakumppanistaan ja tämän toiminnan eettisyydestä, sekä Pariisin ilmastosopimus ja Kansainvälisen työjärjestön ILO:n säännöt työlle.

Viime kuukausina on julkaistu ehdotuksia paremmaksi kauppapolitiikaksi lähinnä kansalaisjärjestöjen taholta. Moni esittelemäni ”visiopaperi” sitoisi edellä mainitut kansainväliset sopimukset kiinteästi osaksi kauppasopimuksia.

Esittelemiäni uusia ehdotuksia ovat:

• Euroopan Maan ystävien, SDG Europen ja 95 muun järjestön toukokuussa julkaisema ”kuudes skenaario”, Scenario 6: Sustainable Europe for its Citizens. Asiakirjan nimi viittaa Euroopan komission maaliskuussa julkaistun Valkoisen kirjan esittämiin viiteen skenaarioon EU:n tulevaisuudesta.
• Euroopan parlamentin kansainvälisen kaupan valiokunnan (INTA) mietintöluonnos toukokuulta kansainvälisen kaupan ja EU:n kauppapolitiikan vaikutuksesta globaaleihin arvoketjuihin
• Global Justice Now -järjestön kesäkuussa julkaisema Ten alternatives to a corporate trade agenda
• Canadian Centre for Policy Alternativesin (CCPA) heinäkuussa julkaistu Submission to Global Affairs Canada on the renegotiation and modernization of the North American Free Trade Agreement (NAFTA)[2]
• Kehys ry:n Ke-Ta -työryhmän lokakuussa julkaistu Kymmenen askelta kestävämpään ja oikeudenmukaisempaan kauppapolitiikkaan

Kestävän kauppapolitiikan uranuurtajat

Näitä keskustelunavauksia ei olisi ilman viidenkymmenen eurooppalaisen järjestön yhteisjulkaisua The Alternative Trade Mandate vuodelta 2013, marraskuussa 2016 julkaistua Sierra Clubin ehdotusta A New, Climate-Friendly Approach to Trade ja Belgian Vallonian Paul Magnetten työryhmän ehdotelmaa Namurin julistusta joulukuulta 2016. Siksi ensin lyhyesti niistä.

The Alternative Trade Mandate (ATM) vaatii sitovien, kansainvälisten yhteiskuntaa ja ympäristöä koskevien sopimusten kunnioittamista. Valtioiden, maakuntien ja kuntien tulisi säännellä tavaroiden ja palveluiden tuotantoa, jakelua ja kulutusta. Valtiot toteuttaisivat vientiä, tuontia ja sijoitustoimintaa kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Euroopan unionin varovaisuusperiaate säilytettäisiin, ruokaturva ja -omavaraisuus taattaisiin eikä luonnon ja raaka-ainevarojen alistamista vain kaupan ehdoille sallittaisi.

Ehdotuksessa taattaisiin kaikille avoin pääsy verkkoon, ilmainen vesi, terveyspalvelut ja koulutus. Kauppasopimusten julkisia hankintoja koskevat sopimusosiot kirjoitettaisiin siten, että hankinnat tukisivat paikallisia yrityksiä. Tekijän-, patentti- ja tavaramerkkioikeuksia ja työn standardeja valvottaisin estäen ylikansallisten yritysten erityisoikeudet. Kauppasopimukset eivät rajoittaisi poliittisia mahdollisuuksia huolehtia ihmisoikeuksista. Verovälttely estettäisiin ja taloudellista vakautta tuettaisiin voiton maksimoinnin sijaan. Lisäksi ehdotuksessa vaaditaan EU:lle selkeitä tavoitteita maan, mineraalien, energian, veden ja biomassan kulutuksen vähentämiseksi.

Kansalaisten oikeudet julkisiin palveluihin turvattaisiin jättämällä jo laaditut, niiden vapauttamista vaativat sopimukset ratifioimatta

Tämä kaikki tapahtuisi uuden kestävää kehitystä tukevan investointistrategian avulla. Kansalaisten oikeudet julkisiin palveluihin turvattaisiin jättämällä jo laaditut, niiden vapauttamista vaativat sopimukset ratifioimatta ja laatimalla kauppa- ja investointisopimuksia, joissa ne jätetään ulkopuolelle.

Sierra Clubin A New, Climate-Friendly Approach to Trade on nimensä mukaisesti ilmasto- ja ympäristöpainotteinen ehdotus kauppasopimukseksi. Siinä halutaan muuttaa, käyttää ja lieventää kauppasääntöjä ilmaston hyväksi. Sierra Club puuttuu tariffeihin, päästöihin ja sääntelyyn ja suhtautuu kielteisesti ISDS[3]-investointisuojaan, jossa yritykset voivat haastaa valtioita oikeuteen etujensa rikkomisesta. Monessa tapauksessa valtiot ovat riitojenratkaisuelimissä käydyissä oikeudenkäynneissä joutuneet maksamaan siitä, että ne ovat halunneet tiukentaa lainsäädäntöään ympäristönsä tai kansalaistensa terveyden hyväksi. Ulkomaiset sijoittajat haluttaisiin saada vastuuseen rikkomuksistaan uuden tuomioistuimen välityksellä. Sierra Club ehdottaa myös paikallisten, vihreän energian työpaikkojen ja investointistrategioiden luomista ja haluaa luoda ilmastoa hyödyttäviä kannustimia.

Namurin julistus sisältää kolme ydinkohtaa: kauppaneuvotteluprosessin demokraattisuuden, kauppasopimuksen yhteensopivuuden sosioekonomisen, terveyttä ja ympäristöä koskevan lainsäädännön kanssa, ja sijoittajansuojan muuttamisen kansalaisia ja yhteisöä hyödyttäväksi ja siten yritysten ja sijoittajien erityisoikeuksia poistavaksi. Julistuksen mukaan kauppasopimusten ennaltasoveltamisesta on luovuttava. Standstill-lauseketta kehitettäisiin siten, että lukittaisiin julkisten palvelujen vähimmäistaso, jota ei voi alittaa – sen sijaan että palveluja heikennetään määrittelemällä lausekkeiden avulla sosiaalisten, ympäristö- ja turvallisuusnormien enimmäistaso.

Luonto ja ihmisoikeudet asetettava kaupan edelle

Vapaakauppasopimusten EU-pääneuvottelija kauppakomissaari Cecilia Malmström on toistuvasti kutsunut erityisesti CETA:a progressiiviseksi, siis edistykselliseksi sopimukseksi. Kuitenkin jo se, että vakiintuneet ja tunnetut kansalaisjärjestöt sekä Euroopan parlamentin valiokunta vaativat kauppasopimuksiin muutoksia, todistaa, että kaikissa neuvotelluissa sopimuksissa on vakavia puutteita.

Kaikissa uusissa vaihtoehtoisissa ehdotuksissa tahdotaan sopimusneuvottelut parlamentaarisen valvonnan alle. Global Justice Now -järjestön (GJN) mukaan näin olisi mahdollisuus arvioida, tarkastella ja tarvittaessa pysäyttää neuvottelut. GJN ehdottaa vaikutusarvioiden tekemistä neljässä vaiheessa: ennen sopimusmandaatin antamista, ennen neuvottelujen päättymistä, säännöllisin, esimerkiksi viiden vuoden väliajoin, ja silloin, jos vientiyrityksiä tuetaan valtion varoin.

Esityksissä ehdotetaan oikeudenmukaisempaa kauppaa tai vähintään haittojen hillitsemistä. GNJ:n esitys vaatii tilaa yleishyödylliselle politiikalle niin teollisuuden, maanviljelyksen, hyvinvoinnin kuin teknologian alalla. Suomalaisten järjestöjen Kymmenessä askelessa halutaan turvata paikallinen tuotanto niin meillä kuin kehitysmaissakin. Kuudennessa skenaariossa mennään pidemmälle ja vaaditaan oikeudenmukaista siirtymistä vihreään ja sosiaalisesti tasa-arvoiseen talouteen.

Se, että vakiintuneet ja tunnetut kansalaisjärjestöt sekä Euroopan parlamentin valiokunta vaativat kauppasopimuksiin muutoksia, todistaa, että kaikissa neuvotelluissa sopimuksissa on vakavia puutteita

Sekä GJN että Kymmenen askelta pitävät tärkeinä, että kauppasäännöt ovat alisteisia ihmisoikeuksille, työelämän standardeille ja ympäristö- ja ilmastotoimille. Kymmenen askelta korostaa erikseen johdonmukaisuutta Pariisin ilmastosopimuksen kanssa ja nostaa omaksi kohdakseen sitovien ihmisoikeuksien noudattamisen. Kuudes skenaario haluaa kansainvälisen kaupan myös edistävän edellä lueteltuja tavoitteita.

Tariffit ja kaupan edut olisi säädettävä siten, että sosiaaliset ja ekologiset seikat huomioidaan. Tästä ovat yhtä mieltä kaikki tarkastelemani ehdotukset. Jos esimerkiksi halutaan tukea ilmastonmuutoksen vastaisia toimia, olisi nostettava ilmastolle haitallisten tuotteiden tariffimaksuja, ei esimerkiksi avattava sujuvaa väylää ilmastoa voimakkaasti kuormittavalle öljyhiekalle.

Euroopan parlamentin kansainvälisen kaupan valiokunnan INTA:n ehdotus uudistaisi kauppasopimusten Kauppa ja kestävä kehitys -luvun mallin. Samoin tekisi myös kanadalainen CCPA, ja vaatisi tueksi täyttä laillista vahvistamista välittäjätuomioistuimen avulla.

Investointisuoja on poistettava

Kuudessa visiopaperissa kahdeksasta halutaan ISDS-investointisuoja mieluiten kokonaan pois sopimuksista. Jos jokin erillinen sijoittajatuomioistuin olisi oltava, niin hyvitystuomioistuin, jossa vahinkoa kärsineet valtiot, alueet tai ihmiset saisivat korvausta niille aiheutetusta vahingosta.

INTA:n mietintöluonnos käsittelee asiaa vain hyvitystuomioistuimen osalta, Kuudes skenaario ei lainkaan. Kumpienkin vaatimukset ovat kuitenkin käytännössä luonteeltaan sellaisia, ettei sijoittajasuojatuomioistuin voisi toimia yhtäaikaisesti niiden kanssa. Esimerkiksi voidaan ottaa syanidia ympäristöön levittänyt kultakaivos Romanian Roșia Montanăssa. Romanian valtio sulki kaivoksen, mutta kultaa kaivanut yhtiö haastoi Romanian valtion välimiesoikeuteen haluten korvauksia jo tehdyistä investoinneista ja mahdollisista menetetyistä liikevoitoistaan.

Luonnonsuojelullisia arvoja on hankala toteuttaa, jos sallitaan oikeusmenettely, jossa ne ovat alisteisia sijoittajien ja yritysten voitontavoittelulle.

Muutoksia kauppapolitiikkaan

Vaikka Kuudes skenaario mainitsee kauppapolitiikan ja menee yksityiskohtiin EU:n kauppapoliittisten muutosten suhteen, se ei mene kovin syvälle itse sopimustekstiin tehtäviin muutoksiin. Niin tekee Namurin julistuksen lisäksi oikeastaan vain kolme ehdotusta: INTA, CCPA ja osittain Kymmenen askelta. Tämä voi tarkoittaa sitä, että useimmat ehdotusten laatijoista eivät pidä nykyistä sopimusmallia muokkaamisen arvoisena: parempi vaihtoehto olisi aloittaa puhtaalta pöydältä.

GJN haluaa kauppasopimusten keskittyvän kauppaan: patentit, julkisostojen standardit, kansallinen sääntely, siirtolaisuus sekä sijoitus- ja tietosuoja on rajattava sopimusten ulkopuolelle, samoin julkiset palvelut. Kymmenen askelta turvaisi poliittisen liikkumavaran ja rajaisi sijoittajien oikeudet siten, etteivät ympäristönsuojelu, kansanterveys tai sosiaaliturva vaarannu. Osittain tämä toteutettaisiin rajaamalla julkiset palvelut sopimusten ulkopuolelle.

Myös CCPA:n esitys rajaisi julkiset palvelut täysin sopimuksen ulkopuolelle. INTA:n mietintöluonnoksessa ei oteta kantaa julkisiin palveluihin. Kuudennessa skenaariossa halutaan kattavat ja edulliset julkiset palvelut tukemaan yhteiskunnallista hyvinvointia, muttei vaadita niitä koskevia lisäkirjauksia tai poisjättämisiä kauppasopimuksiin.

GJN ehdottaa, että kauppasopimusten tulisi edellyttää mailta nykyisiä sopimusmalleja sisältäviä korkeampia, ei matalampia standardeja. INTA haluaa konkreettisesti standstill-lausekkeiden sisällyttämistä kaikkiin unionin vapaakauppasopimuksiin siten, että standardit voivat tiukentua, eivät madaltua. CCPA ehdottaa korkeimman standardin sääntöä erityisesti sopimuksen sääntely-yhteistyötä koskevaan lukuun, josta se ei kuitenkaan pyydä luopumaan kokonaan. Sen sijaan se vaatii kaikkien sopijamaiden laajaa kansalaiskuulemista kaikkia sopijamaita tyydyttävällä tavalla ennen sääntelyn harmonisointia.

Veronkierto on torjuttava

INTA:n ehdotukseen kuuluu rahanpesun, verovilpin ja veronkierron torjunnan koskevien määräysten sisällyttäminen vapaakauppasopimuksiin. GJN vaatii sopijamaille samanlaista veropohjaa, jotteivat yritykset voisi peluuttaa valtioita toisiaan vastaan. CCPA ei mainitse verovälttelyä lainkaan, Kuudes skenaario puolestaan haluaa veronkierron suitsimisen lisäksi EU:n sulkevan veroparatiisit.

Kymmenen askelta haluaisi edistää johdonmukaisesti vero-oikeudenmukaisuutta ja sisällyttää sanktioituja velvoitteita veronkierron ja verovälttelyn estämiseksi. Näitä olisivat yritysten maakohtainen veroraportointi ja velvoite luoda rekistereitä yritysten todellisista edunsaajista. Lisäksi se suosittaa GJN:n ja Namurin julistuksen tapaan minimiyhteisöveroa.

Ainoana näistä visiopapereista Kymmenen askelta haluaa varmistaa, etteivät kauppasopimukset estä valtioita purkamasta haitallisia verokannustimia – ja niin ikään toisin kuin missään muussa ehdotuksessa – lisäksi sen, että perinteisten pankkipalvelujen eriyttäminen sijoitustoiminnasta niin haluttaessa ei vaikeudu.

Sopimuksia uudistettaisiin – mutta ei itse talousjärjestelmää

Kauppapolitiikkaa voidaan kritisoida ainakin kolmella eri tasolla: voidaan arvioida kauppasopimusten sisältöä sinänsä, kritisoida kauppajärjestelmää, tai arvostella koko talousjärjestelmää.

On tärkeä ymmärtää, että useinkaan nykyistä kauppasopimuspolitiikkaa vastustavat kansalaiset, kansalaisjärjestöt, yliopistoväki ja poliittisesti eri tavoin aktiiviset ihmiset eivät vastusta nykyistä talousjärjestelmää tai edes kauppapolitiikkaa sinänsä. He vain haluavat varmistaa sopimusten oikeudenmukaisuuden niin kansalaisille, valtioille kuin yrityksillekin. Riittäisikö että otetaan itse sopimuksista harmillisimmat osiot pois – kuten sijoittajasuoja ISDS tai sääntely-yhteistyö – tai että muokataan Kaupan ja kestävän kehityksen luku uuden mallin mukaan? Epäilen sitä.

Nähdäkseni edellä arvioidut ehdotukset eivät puutu talousjärjestelmään, mutta jo kauppajärjestelmän muuttamiseksi on nähty vaivaa. Silti enin huomio näissä ehdotuksissa kohdistuu vain ja ainoastaan kauppasopimusten muuttamiseen, kuitenkin siten, että niihin tarvitaan mittavia uudistuksia.

Vapaakaupan puolustajat voivat siis nukkua yönsä rauhassa.

Kirjoittaja on filosofian maisteri ja TTIP-verkoston aktiivi vuodesta 2014.

Viitteet

[1] Ihmisoikeuksien binding treaty on Pariisin ilmastosopimuksen kaltainen kaikille valtioille avoin YK:n OEIGWG -ryhmän sopimus, josta neuvotellaan seuraavan kerran 23.–27.10.2017.

[2] USA:n, Kanadan ja Meksikon välistä sopimusta Naftaa on käytetty myöhempien sopimusten mallina. CCPA:n ehdotelma ei ole kuitenkaan yleisehdotelma, vaan koskee etupäässä Naftan muokkaamista.

[3] – sanoista investor state dispute settlement