Suomen hallitus valmistelee EU:n ja Kanadan välisen CETA-sopimuksen hyväksymistä. Sitä ovat vastustaneet nykyisessä muodossaan muun muassa ay-liikkeen kansainväliset kattojärjestöt Atlantin molemmin puolin. Suomessa ay-liikkeen toimijoiden kannat kuitenkin vaihtelevat. 

Viime lokakuussa pienellä Vallonian alueella Belgiassa tapahtui kummia. Vallonia ponnahti hetkeksi mediahuomion keskipisteeseen, kun sen alueparlamentti nousi vastustamaan EU:n ja Kanadan välisen laaja-alaisen talous- ja kauppasopimuksen (CETA) hyväksymistä. Valloniassa perusteltiin sopimuksen vastustamista muun muassa alueen maataloustyöpaikkojen suojelemisella. Yle kirjoitti Vallonian vastustavan CETA:a, sillä sopimuksen nähdään vievän enemmän työpaikkoja, kuin mitä sen solmiminen toisi.

Työllisyys ja työoikeudet ovatkin yksi keskeisimpiä kansainvälisen kauppapolitiikan kiistakapuloita. Työllisyysvaikutuksia käytetään perusteena sekä kauppasopimusten solmimiselle että niiden torjumiselle. Esimerkiksi Euroopan komissio ja Suomen ulkoministeriö ovat perustelleet EU:n neuvottelemia kauppasopimuksia nimenomaan viennin kasvulla ja työllisyyden lisääntymisellä. Myös Juha Sipilän hallituksen hallitusohjelmassa todetaan ykskantaan vapaakaupan edistämisen parantavan Suomen vientiteollisuuden markkinoillepääsyä ja avaavan Suomelle mahdollisuuksia.

Kysymys kansainvälisen kaupan ja investointien työllisyysvaikutuksista ei ole kuitenkaan yksioikoinen. Taloushyödyt, joilla Euroopan komissio on neuvottelemiaan sopimuksia puolustanut, ovat todellisuudessa olleet paitsi marginaalisia myös hyvin kiistanalaisia. Tuftsin yliopiston raportin mukaan laskelmien ongelmana on ollut se, että ne nojaavat epärealistisiin oletuksiin, eivätkä siksi pysty ottamaan kantaa esimerkiksi työllisyyden kehitykseen. Saman ongelman nostaa esiin myös keväällä 2016 julkaistu tutkimusartikkeli, jonka mukaan samalla mallinnuksella tehdyt aiemmatkin vaikutusarviot ovat epäonnistuneet pahemman kerran. Esimerkiksi Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimuksen NAFTA:n luvattiin tuovan yksin Yhdysvaltoihin satoja tuhansia uusia työpaikkoja, mutta lopputulos oli päinvastainen.

Sopimuksen painoarvon huomioon ottaen sopimuksen vaikutuksista työn tulevaisuudelle on kuitenkin käyty ihmeen vähän julkista keskustelua.

Yksipuolisen positiiviset työllisyys- ja palkkaodotukset astuvat siis harhaan. Economic Policy instituten mukaan ne eivät ota huomioon kauppapolitiikan peruslainalaisuutta, jonka mukaan lisääntyvä kauppa sekä synnyttää että hävittää työpaikkoja. Vientialojen työpaikat voivat lisääntyä kaupan vapautuessa, kun taas joillekin sektoreille koituu kohtaloksi tuontitavaran ja -palveluiden lisääntyminen. CETA:a koskevien vaikutusarvioiden osalta voidaan pitää ongelmallisena myös sitä, että niissä EU:ia on tarkasteltu homogeenisena kokonaisuutena, vaikka esimerkiksi Saksan vientisektorille ennustetut hyödyt tuskin parantavat muiden EU-maiden työllisyystilannetta.

CETA-sopimuksen koskiessa keskeisesti työlainsäädännön tulevaisuutta, merkitsee sen solmiminen historiallista hetkeä myös ay-liikkeelle. Suomessa hallituksen esitys sopimuksen hyväksymisestä on jo valmisteilla, ja sen arvioidaan tulevan eduskunnan käsittelyyn alkusyksystä 2017. Sopimuksen painoarvon huomioon ottaen sopimuksen vaikutuksista työn tulevaisuudelle on kuitenkin käyty ihmeen vähän julkista keskustelua.

Ammattiliitot eri linjoilla

Vallonian alueparlamentti ei ole ainoa taho, joka on noussut vastustamaan CETA-sopimusta. Esimerkiksi Euroopan julkisen alan ammattiliittojen kattojärjestö EPSU, Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö ETUC sekä Kanadan palkansaajajärjestöjen keskusliitto CLC ovat kaikki olleet hyvin kriittisiä CETA-sopimuksen suhteen ja ensin mainittu on kampanjoinut aktiivisesti sitä vastaan. Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK on kuitenkin eri linjoilla.

SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta tulkitsee CETA:sta tehtyjä vaikutusarvioita niin, että sekä EU että Kanada hyötyvät taloudellisesti sopimuksesta. “Suurimpia vaikutuksia odotetaan palvelualoille ja maatalouteen, joissa kaupan esteitä puretaan erityisen paljon”, Eloranta toteaa. “Tästä hyötyvät myös Suomen työntekijät. Yrityksemme ovat pärjänneet hyvin Kanadan markkinoilla. Kaupan esteiden purkaminen vahvistaa entisestään vientimahdollisuuksia ja siten Suomen työllisyyttä. CETA tuonee myös lisää kanadalaisia investointeja Suomeen, mikä sekin tuo lisää työpaikkoja.”

SAK:hon kuuluvan Julkisten ja hyvinvointialojen liiton (JHL) puheenjohtaja Päivi Niemi-Laine ei puolestaan usko väitteisiin, joiden mukaan työpaikkoja syntyisi paljon CETA:n solmimisen myötä. “CETA:n tarkoituksena on heikentää työntekijöiden asemaa, oikeusturvaa ja ihan perimmiltään ihmisoikeuksia. Meillä on huoli siitä, että työntekijöiden perusoikeuksista, jotka perustuvat Suomen perustuslakiin, ei pidetä enää kiinni.” JHL:ssa ei pidetä suositeltavana CETA-sopimuksen ratifioimista sen nykymuodossa. ”Meidän mielestämme täytyy pitää huoli siitä, että ihmisillä on oikeus kunnon palkkaan ja toimeentuloon”, Niemi-Laine toteaa.

CETA etenee soten kainalossa

JHL:n Niemi-Laine on huolissaan myös CETA:n ja sote-uudistuksen yhteisvaikutuksesta. “Henkilökohtaisesti näen vahvasti, että Suomen hallitus säätää sote-lainsäädäntöä, joka avaa markkinat monikansallisille yrityksille. Soten ja CETA-sopimuksen samanaikaisuus tarkoittaa sitä, että CETA-sopimus tulee varkain siinä soten ohella täytäntöön. Olen huolissani siitä, ettei tähän ole varauduttu mitenkään. Kansainvälisille yrityksille ei ole laadittu mitään pelisääntöjä.”

Huolen julkisista palveluista ja niitä koskevan poliittisen liikkumatilan kapenemisesta jakavat myös Euroopan ja Kanadan palkansaajajärjestöjen kattojärjestöt. Järjestöt ovat vaatineet, että julkiset palvelut turvattaisiin CETA:ssa aukottomasti ja investointisuoja poistettaisiin sopimuksesta kokonaan.

Koska näin ei ole tapahtunut, CETA:n voimaansaattamisen myötä sote-uudistus voisi tulla Suomelle vielä pelättyäkin kalliimmaksi. Mikäli Suomessa päätettäisiin jossain vaiheessa purkaa sote-kokeilu toimimattomana, sote-bisnekseen investoineet kanadalaiset pääomasijoitusyhtiöt voisivat vaatia investointisuojaan vedoten valtiolta miljoonien tai jopa miljardien eurojen hyvityksiä menetetyistä voitoistaan. Sama mahdollisuus avautuisi myös yhdysvaltalaisille yhtiöille, jotka olisivat järjestäneet sijoituksensa kanadalaisten tytäryhtiöidensä kautta.

Yritysten ja työntekijöiden oikeudet asettuvat siis sekä sote-uudistuksessa että CETA:ssa selkeästi vastakkain. “Soten kauttakin olemme nähneet, kuinka hyvinvointirakenteita murennetaan ja niitä murennetaan yhä enemmän, kun demokratiaa vähennetään ja yritysten valtaa lisätään. (…) Samalla heikennetään työntekijöiden toimeentuloa”, Niemi-Laine toteaa.

CETA:n työoikeuksien suoja heikko

Yritysten toimintaa valvovan CEO-tutkimuslaitoksen mukaan Euroopan komissio ylistää perusteettomasti CETA:n tarjoamaa työoikeuksien suojaa. CEO:n mukaan palkansaajien asema CETA:ssa on tosiasiallisesti hyvin heikko; CETA:n kauppaa ja työtä koskevassa kappaleessa on paljon hyviä periaatteita, mutta koska niiden laiminlyömisestä ei ole määrätty minkäänlaisia sanktioita, ne ovat käytännössä tyhjiä kirjaimia. Työoikeuksien heikko asema CETA:ssa voi näin ollen uhata ammattiliittojen historiallisilla taisteluilla saavuttamia oikeuksia. Tuftsin yliopiston arviossa myös palkkakehitys voi vaarantua CETA:n myötä; vuoteen 2023 mennessä työntekijän keskimääräinen vuosipalkka saattaa olla Kanadassa 1776 euroa matalampi ja EU:ssa 316-1331 euroa matalampi verrattuna skenaarioon, jossa CETA-sopimusta ei solmittaisi.

Suomen ay-toimijoiden voisi nyt olla syytä arvioida uudelleen omaa CETA-kantaansa.

Elorannan mukaan CETA:sta tulee kuitenkin olemaan työntekijöille paljon enemmän hyötyä kuin haittaa, minkä vuoksi SAK kannattaa sopimuksen ratifiointia. “Kansainvälinen ay-liike on korostanut CETA:n haittapuolia, ja osin tämän ansiosta sopimuksen suurimpia puutteita korjattiinkin loppumetreillä. Mahdollisuus ratkoa investointiriitoja ongelmallisen välimiesmenettely ISDS:n kautta otettiin lopulta kokonaan pois sopimuksesta ja korvattiin läpinäkyvämmällä investointituomioistuimella ICS:llä. EU ja Kanada sopivat myös että CETA:an lisätään pian sen voimaantulon jälkeen määräyksiä, joilla vahvistetaan työntekijöiden oikeuksien koskevien määräysten toimeenpanoa.”

JHL:n Niemi-Laine näkee sopimuksen kriittisemmässä valossa. “Haluaisin olla rakentava tämän sopimuksen suhteen, mutta en pysty siihen, ennen kuin saamme kunnollista sääntelyä aikaiseksi. Kyllä CETA-maailmassakin täytyy olla oikeuksia ihmisillä, ei ainoastaan tavaroilla, omistuksilla ja rahalla.“

Sopimuksen todelliset vaikutukset selville

Ammattiyhdistysliikkeen ja kansalaisyhteiskunnan vuosien työ CETA:n ongelmien esiin nostamiseksi on tuonut sopimukseen parannuksia, mutta Euroopan ammatillisen yhteistyöjärjestön mukaan saavutetut parannukset eivät ole riittäviä. ETUC ilmoitti joulukuussa 2016, että sopimukseen vaaditaan edelleen ratkaisevia muutoksia, ennen kuin se voidaan ratifioida Euroopan parlamentissa ja jäsenmaissa.

Kriittisten arvioiden vakuuttamana myös Euroopan parlamentin työllisyysvaliokunta päätyi marraskuussa 2016 suosittamaan, ettei CETA-sopimusta hyväksyttäisi. Valiokunta perusteli kantaansa sopimuksen negatiivisilla vaikutuksilla työllisyydelle. Valiokunnan lausunnon mukaan sopimus myös lisäisi eriarvoisuutta kasvattamalla tuloeroja matalammin ja korkeammin koulutetun työvoiman välillä ja merkitsisi tulonsiirtoa työntekijöiltä pääoman omistajille. Valiokunnan suosituksesta huolimatta parlamentti päätyi hyväksymään CETA-sopimuksen, ja se siirtyi jäsenmaiden ratifioitavaksi.

Sopimus tulee eduskunnan äänestykseen näillä näkymin jo alkusyksystä. Suomen ay-toimijoiden voisi nyt olla syytä arvioida uudelleen omaa CETA-kantaansa. Myös muiden nykymuotoista sote-uudistusta vastustavien ryhmien kannattaa perehtyä CETA-sopimukseen ja ottaa kantaa Suomen tulevaan päätökseen.

Vallonian alueparlamentin puheenjohtaja Paul Magnette totesi helmikuussa EU:n parlamentin hyväksyttyä CETA-sopimuksen: “Lopulta kyse on ideologiaan pohjautuvasta vapaakaupan ihannoinnista. Kun kysymme heiltä, minne sopimus luo työpaikkoja, eivät he koskaan vastaa. Mille sektorille? Missä sopimus tuhoaa työpaikkoja? Kuinka paljon työpaikkoja tuhoutuu? He eivät vastaa.”

Marissa Varmavuori ja Anna Pulkka ovat yhteiskuntatieteilijöitä ja toimivat useissa yhteiskunnallisissa liikkeissä.