Ihmisen toiminnan vaikutus maapalloon on geologisesti tarkastellen samassa mittaluokassa asteroidien törmäysten, tulivuorenpurkausten ja mannerlaattojen liikkeiden kanssa. Siksi on ehdotettu, että elämme ajanjaksoa nimeltä antroposeeni (kr. anthropos, mies, ihminen), erotuksena edellisestä geologisesta aikakaudesta nimeltään holoseeni, joka alkoi noin 9600 eaa.
Nimenä ja käsitteellistyksenä termi ”antroposeeni” on selvästi toimiva. Se on muutamassa vuodessa levinnyt sangen rajoittuneesta ympäristöstä – Kansainvälisen stratigrafiakomission työskentelystä – aina sanomalehtien pääkirjoituksiin asti. On tarvittu nimi havainnolle, että ihmistoimien vaikutukset ovat peruuttamattomia ja kaikkialla.
Nimityksen helppoa omaksuttavuutta selittää se, että se perustuu luonnontieteelliseen havaintoon. Geologit näkevät ihmistoiminnan muutokset kivikehässä, siis elämme antroposeenissä. Tällaisena havaintona antroposeeni ei velvoita mihinkään tiettyyn poliittiseen tai ekologiseen kantaan. Antroposeenin voi tulkita tarkoittavan, että ihmisen on rajoitettava toimintaansa, tai yhtä hyvin, että ihmisen on muokattava maapalloa entistä voimaperäisemmin ja suunnitelmallisemmin. Nimitykseen sisältyvä epäpoliittisuus kiteytyy filosofi Bruno Latourin tokaisussa, että antroposeeni näkee ihmisen kivenä, aktiivisena mineraalina. Antroposeeni epäpolitisoi luonnon muokkaamista, ikään kuin luonnon muokkaus olisi jotenkin ihmiselle – ihmisluonnolle – ominaista.
Termillä on ongelmansa. On selvää, että tälläkään hetkellä kaikki ihmiset eivät elä tavalla, joka jättää geologisen mittakaavan jälkiä. Kaikki eivät elä edes tavalla, joka pahentaa ilmastonmuutosta. Antroposeenin ”antropos” ei olekaan kaikki, ei välttämättä edes enemmistö tällä hetkellä elävistä ihmisistä. Toisaalta filosofi Timothy Morton on korostanut nimenomaan yleispätevän ”antropos”-luokittelun hyviä puolia: ihmisinä olemme vastussa ihmisyydestä, joten kellään ei pitäisi olla pakotietä syyllisyydestä antroposeeniin.
Toinen ongelma on termin ajallinen ja paikallinen epätarkkuus. Alueilla joista rikkaiden teollisuusmaiden käyttämät raaka-aineet ovat peräisin ei suinkaan tule yllätyksenä, että maa on lohduttomasti myllätty. Antroposeeni on eräällä tavalla myöhäisherännäinen termi, jonka ottaa käyttöön etuoikeutettu ryhmä, joka on asuinpaikkansa ja elintasonsa vuoksi pisimpään saanut olla kokematta antroposeenia ihollaan. Antroposeeni on käyttöyhteyksiensä ja maantieteensä puolesta angloseeni.
Eivätkä teollisuusmaissakaan ihmiset osallistu antroposeeniin yksinä ja yhtäläisinä ihmisinä. Marxilaisuutta ja ekologista ajattelua yhdistelevä filosofi Jason W. Moore painottaa, että antroposeeni on täsmällisemmin kapitaloseeni. Kaikissa luokka-asemissa ei ole päätetty eikä edelleenkään päätetä luonnonvarojen käytöstä yhtä lailla – ei varsinkaan nykyään, taloudellisen epätasa-arvon uudella kultakaudella. Koska esimerkiksi kotitalouksien kasvihuonepäästöt korreloivat käytännössä yksi-yhteen tulotason kanssa, voi antroposeeniä kutsua myös plutoseeniksi, rahatalouden vallan geologiseksi ajaksi.
Kapitaloseeni tavoittaa keskeisen yhteyden kasvupakkoisen talousjärjestelmän ja toimeliaisuuden välillä. Ihan partaveitsenterävä nimitys sekään ei tosin ole, koska kokemus reaalisosialismista osoittaa, että myös suunnitelmatalous olisi pystynyt ja osin pystyi saman mittakaavan myllerrykseen.
Vesivoima-kapitalismi tai ydinvoima-sosialismi ovat ajatusrakennelmina mahdollisia, mutta tällä maapallolla antroposeeni on naftoseeni (kr. naphtha, öljy), öljyn käytöstä seurannut tila.
Mielenkiintoista antroposeeni-termissä on, että se tunnistaa nimenomaan ihmistoiminnan jäljet maapallolla. Juurikin jäljet – ei suinkaan tarkoituksella tehdyt tulokset saati teokset, esimerkiksi taideteosten tai muiden taidokkaiden luomusten mielessä. Antroposeeniin herätään jälkikäteen, kun antroposeeniä on jo eletty pitkän aikaa. Suuri osa jäljistä, kuten vaikkapa hiilidioksidipäästöt, ydinlaskeumat ja muovimeret, ovat tahattomia. Antroposeeni on teollisten sivilisaatioiden jälkiä, jätteitä, mutta ei niiden teoksia, tietoisia tuotoksia. Tämä jälki-keskeisyys viittoilee antroposeenin unenomaiseen laatuun.
Kapitalismi kätkeytyy puolihuolimattomasti antropoksen sisään nimessä antroposeeni. Fossiiliset polttoaineet puolestaan kätkeytyvät samaan tapaan kapitalismin (tai reaalisosialismin) sisään. Luonnon muokkaaminen geologisessa mittakaavassa olisi kenties periaatteessa mahdollista jonkin muunkin energialähteen varassa, mutta tosiasiassa antroposeeni on syntynyt hiiltä ja öljyä polttamalla ja ”jalostamalla”. Vesivoima-kapitalismi tai ydinvoima-sosialismi ovat ajatusrakennelmina mahdollisia, mutta tällä maapallolla antroposeeni on naftoseeni (kr. naphtha, öljy), öljyn käytöstä seurannut tila. Mikään muu tunnettu energialähde ei ole kietoutunut yhtä tiukasti teolliseen sivilisaatioomme.
Tässä on toinen unenomainen piirre: ihminen (tarkemmin: teollinen sivilisaatio) laskee antroposeeni-nimityksessä ansiokseen asioita (maapallon geologisen mittakaavan muokkaus), johon hän ei olisi pystynyt ilman tiettyjä, jopa täsmällisesti määriteltävissä olevia luonnonantimia. Jos fossiilisia polttoaineita ei olisi ollut maan kuoren sisällä, antroposeeni ei olisi ollut mahdollinen.
Toisin sanoen hyvässä ja pahassa antroposeeni on vähemmän ihmisen ansiota kuin hän kuvittelee. Antroposeenin käsitteeseen sisältyy edelleen luontoriippuvaisuuden tunnistamattomuus. Ajatus antroposeenistä kätkee sen, mikä ihmisen toimeliaisuudessa on ihmis-luontoa, mikä sosiaalista; mikä kulttuuria, mikä ei-inhimillistä luontoa. Antroposeenin ihminen kulkee edelleen unessa, hypnoseenin (kr. hypnos, uni) ajassa ja paikassa.
